Lue keskustelun säännöt.
Petyin todella paljon appivanhemmista!
05.01.2014 |
Tänä viikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa siis miesystäväni vanhemmat. Olemme nyt seurustelleet vasta puolisen vuotta, emme asu yhdessä. Tänä viikonloppuna sain siis tavata ensimmäistä kertaa miehen vanhemmat, ja täytyy sanoa, että tunnen itseni aivan kauheaksi ihmiseksi kun melkeen itkua siinä pureskelin, kun ensimmäisen tunnin siellä kahvipöydässä istuin...
Ja nyt tuntuu, että tunteeni miestäkin kohtaan hieman muuttuivat... Emme siis ole suunnitelleet vielä tulevaisuutta pitkälle, mutta kumminkin päätimme esitellä toistemme vanhemmille nyt toisemme. Ikää minulla on 25, miehellä 28.
Olemme kertoneet toisillemme paljon perheistämme, ja mies oli kehittänyt päähäni kuvan perheestään, joka oli aivan erilainen, kuin olin kuvitellut.. Miehen vanhemmat asuvat siis n. 200 km päästä meistä, joten jäimme sinne pe-su yöksi.
Saavuimme omakotitaloalueelle, jossa oli perus 70-luvulla rakennettuja siistejä omakotitaloja, kunnes käännyimme anoppilan pihaan.... Luoja.
Piha oli kuin kaatopaikka, miehen isä on kuulemma hamstraaja, joka ei suostu/ jaksa heittää mitään pois, oli vanhoja ruostuneita mopoja, kottikärryjä, vanhoja patjoja, pihasauna, joka pursusi vanhaa kamaa, joten saunana sitä ei voinut käyttää.
En sanonut asiasta mitään etten loukkaisi ketään. Kohta anoppi tulikin jo avaamaan oven. Odotin sellaista suht. normaalin näköistä naista, mutta ovella rääkkyikin 60-vuotias noita-akka, jonka ääni oli niin viskinpolttama ja tupakkayskä vielä kaupan päälle. Ajattelin ensin, että hyvä luoja, no ehkä hän on todella mukava kumminkin. Sitten astuimme sisään asuntoon, jossa haisi niiin tunkkaiselle, että meinasin yökätä heti eteisessä. Sisällä oli sotkuista ja likaista ja se haju mikä sieltä lähti oli aivan hirveä!!! Ajattelin, että täälläkö minun täytyisi vielä nukkuakkin pari yötä! Anoppi tokaisi minulle ensin päästä varpaisiin tarkastettuaan, että "tuollainen etelänlikka.. jaha" En vain osannut sanoa siihen mitään.. Sitten anoppi huusikin miestään, joka ei kuulemma ehtinyt tulla tervehtimään kun jääkiekkomatsi oli kesken. No minä aattelin olla fiksu ja menin sitten itse sinne olohuoneeseen esittäytymään, ja sohvalla makasi merimursun kokoinen haisunäätä.. Näky oli suoraan kuin pokka pitää-sarjasta Onslow. Kaljapullo vain puuttui hänen kädestään. Esittäydyin hänelle ihan käsipäivää ja sain takaisin vaan ilkeän murahduksen, että " kyllä minä tiedän kuka sinä oot!" jaha..
Veimme tuliaisiksi heille iittalan mariskoolin, jossa oli sisällä marianne-karkkeja, johon anoppi totesi, että " eipä mun olis tällaseen tarvinnu rahojani tuhlata". Ei kiitoksen sanaa, ei mitään! Teki mieli sanoa, että anna tänne se sitten jos ei kelpaa! Se oli kyllä yhtä helvettiä.
Sitten joimmekin kahvit, tarjottavana oli oikeen makosat voipullat ja keksejä. Anoppi rupesi sitten kyselemään minun elämästäni, koulutuksestani, työpaikastani sun muusta normaalista.
Sitten tämä anoppi kysyi, että MIHINKÄ OOTTE AATELLU MENNÄ YÖKSI! Oletin, että mieheni oli puheidensa mukaan sopinut, että nukumme heillä, mutta minulle kävi aivan hyvin, että menisimme hotelliin. Mies sitten sanoi, että pitää vielä löytää hotelli jostain. Sanoin nopeasti, että minä voin katsoa netistä sopivan. Otin sitten ensimmäisen sopivan minkä löysin, sanoin että voimme lähteä samantien kyllä menemään hotellille, ettemme ole vaivaksi.
Ja takaisin en mennyt... Sanoin miehelle, että haluan tutustua kaupunkiin, ja että haluaisin olla kahdestaan hänen kanssaan. Meni hänelle ihmeen kaupalla läpi... Ilmoitin vain miehelle, että oli mielenkiintoista tavata heidät. Sanoin olevani hieman ymmälläni, kuinka kylmän vastaanoton sain :( Itse olin menossa todella hyvin mielin sinne itse.
Nyt vain haluaisin eroon koko miehestä.... Olenko aivan hirveä, kun tunnen näin? Minusta tuntuu, etten ole tarpeeksi suvaitsevainen heitä kohtaan.. :( ääh.. Onko jollakin ollut samanlainen alku, mutta ruvennutkin sujumaan ihan hyvin? inhottava tilanne.. Nyt tuntuu, etten välitä miehestäkään niin paljoa kuin ennen ...
Kommentit (48)
Aika pahalta kuulostaa. Sotkuisuuden ja muun nyt vielä voisi ymmärtää, mutta noin epäystävällinen, jopa ilkeä käytös saisi minutkin miettimään vakavasti, onko suhteella tulevaisuutta. Appivanhempien kanssa kun yleensä kuitenkin joutuu viettämään aikaa, ja toisen vanhempia on vaikea arvostella puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan omalta lapsuudenkodiltani. Sekä anoppilalta.
lopettaisin seurustelun tuolla perusteella. kuulostat symppikseltä tyypiltä.
Hah, normimeininki. Sä vaan et ole tavannut tuon sortin ihmisiä aiemmin. En minäkään, ennenkuin tapasin appiukon. Ei se pahalla, mut kai se on vaan vähän ujo. Ei sano mulle ikinä mitään, murahtaa vaan. Siis ikinä sen kanssa ei jutella, se nyt vaan on niin. Huusholli on suoraan himohamstraajista.
Anoppi, eri taloudesta, asuu tavallaan ihan siististi, mitä nyt hirvee röökinkäry aina, ja ääni madallettu viskillä.
Mun mieheni on kuitenkin aivan normaali, en tajua miksi. Suhtaudun jonkinmoisella huumorilla miehen vanhempiin.
Mulla on myös työkaveri, jonka käytös omien lasten puolisoita kohtaan on varmasti juuri sellainen, mitä sä sait kokea, mutta tää äijä puhuu heistä pääosin hyvää työpaikalla. Jos valittaa jotain outoa, mä kyllä kommentoin sille ja useasti hän tuleekin toisiin aatoksiin...
Hei tsemppiä, käyt vaan pari kertaa vuodessa kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai ole menossa Onslowin ja sen akan kanssa naimisiin.
Mulla ei ollut ihan noin huono alku, mutta käydessäni ensikertaa "anoppilassa", kaikki olivat tolkuttomassa kännissä. Anoppi toisteli viinihuuruissa kokoajan samaa ja sammui sohvalle. Appiukon puheesta ei saanut mitään selvää ja kylässä ollut täti haukkui minut. Tämän jälkeen näin anoppia lähinnä tämän ollessa humalassa, lipittämässä oikein kunnon kotirouva tyyliin viiniä ja tekemässä marttyyrimaisesti huokaillen tarpeettomia kotitöitä (tekemässä viittä eriä ruokaa ja pyykkäämässä kotona asuvan aikuisen ihmisen vaatteita). Lisäksi anoppi maiskutti suureen ääneen KOKOAJAN ja kertoi pervoja/pieruvitsejä joita vain teinit kertoo. Ensivaikutelma oli siis surkea mutta kuinka ollakkaan olen "sujahtanut" perheeseen mainiosti. Tykkään käydä anoppilassa ja nauttia ruoasta, tarjota apua... Pierujututkin sulatan, maiskuttelu ällöttää. Viininsiemailusta ei miehenikään pidä, mutta senkin kestää kun miettii ettei anoppi ole ilkeä/kusipää koskaan edes humalassa. Siinäpä torkahdelkoot telkkarin ääneen ja toistelkoon samoja juttuja. Eihän se mitään pahaa tarkoita. Työssäkin käy. Appiukko on perussuomalainen mies. Ei paljoa puhu eikä pukahda mutta hymyilee mulle aina ja kyselee kuulumisia. Tullaan toimeen. Mieheni on ihana joten en harkinnut eroa ollenkaan kun näin appivanhemmat. Onhan ne jotain tehnyt oikein kun mies on niin ihana.En silti tuomitsisi sinua jos tahdot erota. Tee niinkuin parhaaksi koet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älähän nyt. Mietihän, miten paljon tämä mies sinusta välittää, ja sinuun luottaa kun esitteli tuollaiset olosuhteet sinulle. Vanhempia kun ei voi valita mutta ovathan he ilmeisesti hyvän miehen kasvattaneet kuitenkin.
Meillä oli suunnilleen sama juttu miniäkokelaan kanssa. Poika töi naisen käymään eilen ja täytyy sanoa, että ennakkomarkkinointi ei pitänyt paikkaansa. Mies kävi noutamassa nuoret asemalta ja ensitöikseen autoon saavuttuaan nuorikko pisti tupakaksi, siis kyselemättä mitään lupia. Kaljatölkki sillä oli repussa ja sen se avasi samantien. Istui tietty etupenkille, karisti tuhkat lattialle ja roiski kaljaa ympäriinsä ja puhui koko ajan.
Minä olin laittanut hyvät ruuat ja kattanut pöydän kauniisti, mutta neidillä oli niin kamala krapula, että autosta noustuaan oksensi pihalle ja ilmoitti sitten, että ruoka ei maita. Se olisi halunnut lepäämään parisänkyyn, vierashuoneen peti ei kelvannut. Minä kielsin menemästä meidän sänkyyn ja siitäkö alkoi haukkuminen porvarisiaksi.
Poika toppuutteli, mutta tämä viherfemakko katsoi aiheekseen haukkua tarjoilun, jota siis ei syönyt, koska hän on kasvissyöjä. Samaan syssyyn moitittiin sisustus, piha ja miehen auto sekä tietysti minun ulkoinen olemukseni sekä vielä kotona asuva kuopus, joka oli kuulemma läski (170 cm, 51 kg). Itse tämä neitokainen painoi noin 85 kg ja vaatteet näyttivät siltä, että niillä on vielä eilen luututtu lattiaa.
Onneksi poika halusi näyttää vähän kaupunkia ja nuoret poistuivat taksilla. Auto olisi nyt kelvannut, mutta sitä ei annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:19"]Meillä oli suunnilleen sama juttu miniäkokelaan kanssa. Poika töi naisen käymään eilen ja täytyy sanoa, että ennakkomarkkinointi ei pitänyt paikkaansa. Mies kävi noutamassa nuoret asemalta ja ensitöikseen autoon saavuttuaan nuorikko pisti tupakaksi, siis kyselemättä mitään lupia. Kaljatölkki sillä oli repussa ja sen se avasi samantien. Istui tietty etupenkille, karisti tuhkat lattialle ja roiski kaljaa ympäriinsä ja puhui koko ajan.
Minä olin laittanut hyvät ruuat ja kattanut pöydän kauniisti, mutta neidillä oli niin kamala krapula, että autosta noustuaan oksensi pihalle ja ilmoitti sitten, että ruoka ei maita. Se olisi halunnut lepäämään parisänkyyn, vierashuoneen peti ei kelvannut. Minä kielsin menemästä meidän sänkyyn ja siitäkö alkoi haukkuminen porvarisiaksi.
Poika toppuutteli, mutta tämä viherfemakko katsoi aiheekseen haukkua tarjoilun, jota siis ei syönyt, koska hän on kasvissyöjä. Samaan syssyyn moitittiin sisustus, piha ja miehen auto sekä tietysti minun ulkoinen olemukseni sekä vielä kotona asuva kuopus, joka oli kuulemma läski (170 cm, 51 kg). Itse tämä neitokainen painoi noin 85 kg ja vaatteet näyttivät siltä, että niillä on vielä eilen luututtu lattiaa.
Onneksi poika halusi näyttää vähän kaupunkia ja nuoret poistuivat taksilla. Auto olisi nyt kelvannut, mutta sitä ei annettu.
[/quote]
Porvoo, much?
Hm. Jonkun mielestä on normaalia että kotona löyhkää ja romua on joka nurkassa? Minä olen ihan tavallisista oloista enkä ole elämäni aikana nähnyt kuin kaksi tuollaista kotia, 50 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miniä ei ole mieluisa, toimitaan juuri noin. Esitetään junttia ja haistaan.
"sohvalla makasi merimursun kokoinen haisunäätä"
Hahaa! Anteeksi.
Olen pahoillani ikävästä vierailustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:28"]Jos miniä ei ole mieluisa, toimitaan juuri noin. Esitetään junttia ja haistaan.
[/quote]
Ja sotketaan piha varmuuden vuoksi?
Ymmärrän, vaikkakin epäilen tarinan todenperäisyyttä. Mutta itse kyllä katsoisin vähän myös sitä koko pakettia, erityisesti jos on riski että tarvitsee olla jatkossakin tekemisissä. Eri asia jos mies ei näe vanhempiaan juuri koskaan tai he ovat kuolleet tms. Mutta jos appivanhemmat ovat osa elämää, en jaksaisi tuota pidemmän päälle vaikka mies olisi mikä herkkupala. Ja ennen kaikkea, en haluaisi lapsia hankkia tuollaiseen sukuun, en haluisi siellä lasten kanssa vierailla. Tuossa vaiheessa kun on puoli vuotta seurusteltu, on vielä erinomainen mahdollisuus perääntyäkin. Sanon näin, koska omat appivanhemmat on yksiä persereikiä ja jatkuvasti puuttumassa elämäämme täysin käsittämättömillä tavoilla. Mieskin aivan raivona. Joskus mietin, että olisi kai sitä voinut nuorena jonkun toisenkin miehen matkaan lähteä. Mies on ihana, mutta parisuhdetta kiristää tuo hänen vanhempiensa jatkuva sooloilu ja sekoilu. Ovat oikeastaan ainoat isot riidat suhteessamme saanet aikaiseksi, joten ihan pikkujutuista ei ole kyse. Vaihda vielä kun voit.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:30"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:28"]Jos miniä ei ole mieluisa, toimitaan juuri noin. Esitetään junttia ja haistaan.
[/quote]
Ja sotketaan piha varmuuden vuoksi?
[/quote]
Lainataan taloa, kyllä tuollaisia aina alueelta muutama löytyy.
Me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kohta 5 vuotta, mutta anoppilassa en ole käynyt kertaakaan. Pari kertaa mies on yrittänyt sinne viedä, mutta molemmilla kerroilla anopilla on ollut joku este. Talon ohi on ajettu - todella kaunis - mutta kyläilemään en ole päässyt. Mietinkin joskus, mikä karmea salaisuus siihen kätketyy. Miehen siskon ottamien valokuvien perusteella sisustuskin on upea (siskon lasten synttärit on juhlittu siellä, minua ei ole kutsuttu). Anoppi ja käly perheineen ei ole käyneet meilläkään, jos nähdään, niin jossain kahvilassa. Minusta aika outoa. Mies käy äidillään ilman minua, hän on tervetullut samoin kuinsiskolleen.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:43"]
Me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kohta 5 vuotta, mutta anoppilassa en ole käynyt kertaakaan. Pari kertaa mies on yrittänyt sinne viedä, mutta molemmilla kerroilla anopilla on ollut joku este. Talon ohi on ajettu - todella kaunis - mutta kyläilemään en ole päässyt. Mietinkin joskus, mikä karmea salaisuus siihen kätketyy. Miehen siskon ottamien valokuvien perusteella sisustuskin on upea (siskon lasten synttärit on juhlittu siellä, minua ei ole kutsuttu). Anoppi ja käly perheineen ei ole käyneet meilläkään, jos nähdään, niin jossain kahvilassa. Minusta aika outoa. Mies käy äidillään ilman minua, hän on tervetullut samoin kuinsiskolleen.
[/quote]
Aika outoa. Minä jo selvittäisin mistä on kyse.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 22:54"]
Tänä viikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa siis miesystäväni vanhemmat. Olemme nyt seurustelleet vasta puolisen vuotta, emme asu yhdessä. Tänä viikonloppuna sain siis tavata ensimmäistä kertaa miehen vanhemmat, ja täytyy sanoa, että tunnen itseni aivan kauheaksi ihmiseksi kun melkeen itkua siinä pureskelin, kun ensimmäisen tunnin siellä kahvipöydässä istuin...
Ja nyt tuntuu, että tunteeni miestäkin kohtaan hieman muuttuivat... Emme siis ole suunnitelleet vielä tulevaisuutta pitkälle, mutta kumminkin päätimme esitellä toistemme vanhemmille nyt toisemme. Ikää minulla on 25, miehellä 28.
Olemme kertoneet toisillemme paljon perheistämme, ja mies oli kehittänyt päähäni kuvan perheestään, joka oli aivan erilainen, kuin olin kuvitellut.. Miehen vanhemmat asuvat siis n. 200 km päästä meistä, joten jäimme sinne pe-su yöksi.
Saavuimme omakotitaloalueelle, jossa oli perus 70-luvulla rakennettuja siistejä omakotitaloja, kunnes käännyimme anoppilan pihaan.... Luoja.
Piha oli kuin kaatopaikka, miehen isä on kuulemma hamstraaja, joka ei suostu/ jaksa heittää mitään pois, oli vanhoja ruostuneita mopoja, kottikärryjä, vanhoja patjoja, pihasauna, joka pursusi vanhaa kamaa, joten saunana sitä ei voinut käyttää.
En sanonut asiasta mitään etten loukkaisi ketään. Kohta anoppi tulikin jo avaamaan oven. Odotin sellaista suht. normaalin näköistä naista, mutta ovella rääkkyikin 60-vuotias noita-akka, jonka ääni oli niin viskinpolttama ja tupakkayskä vielä kaupan päälle. Ajattelin ensin, että hyvä luoja, no ehkä hän on todella mukava kumminkin. Sitten astuimme sisään asuntoon, jossa haisi niiin tunkkaiselle, että meinasin yökätä heti eteisessä. Sisällä oli sotkuista ja likaista ja se haju mikä sieltä lähti oli aivan hirveä!!! Ajattelin, että täälläkö minun täytyisi vielä nukkuakkin pari yötä! Anoppi tokaisi minulle ensin päästä varpaisiin tarkastettuaan, että "tuollainen etelänlikka.. jaha" En vain osannut sanoa siihen mitään.. Sitten anoppi huusikin miestään, joka ei kuulemma ehtinyt tulla tervehtimään kun jääkiekkomatsi oli kesken. No minä aattelin olla fiksu ja menin sitten itse sinne olohuoneeseen esittäytymään, ja sohvalla makasi merimursun kokoinen haisunäätä.. Näky oli suoraan kuin pokka pitää-sarjasta Onslow. Kaljapullo vain puuttui hänen kädestään. Esittäydyin hänelle ihan käsipäivää ja sain takaisin vaan ilkeän murahduksen, että " kyllä minä tiedän kuka sinä oot!" jaha..
Veimme tuliaisiksi heille iittalan mariskoolin, jossa oli sisällä marianne-karkkeja, johon anoppi totesi, että " eipä mun olis tällaseen tarvinnu rahojani tuhlata". Ei kiitoksen sanaa, ei mitään! Teki mieli sanoa, että anna tänne se sitten jos ei kelpaa! Se oli kyllä yhtä helvettiä.
Sitten joimmekin kahvit, tarjottavana oli oikeen makosat voipullat ja keksejä. Anoppi rupesi sitten kyselemään minun elämästäni, koulutuksestani, työpaikastani sun muusta normaalista.
Sitten tämä anoppi kysyi, että MIHINKÄ OOTTE AATELLU MENNÄ YÖKSI! Oletin, että mieheni oli puheidensa mukaan sopinut, että nukumme heillä, mutta minulle kävi aivan hyvin, että menisimme hotelliin. Mies sitten sanoi, että pitää vielä löytää hotelli jostain. Sanoin nopeasti, että minä voin katsoa netistä sopivan. Otin sitten ensimmäisen sopivan minkä löysin, sanoin että voimme lähteä samantien kyllä menemään hotellille, ettemme ole vaivaksi.
Ja takaisin en mennyt... Sanoin miehelle, että haluan tutustua kaupunkiin, ja että haluaisin olla kahdestaan hänen kanssaan. Meni hänelle ihmeen kaupalla läpi... Ilmoitin vain miehelle, että oli mielenkiintoista tavata heidät. Sanoin olevani hieman ymmälläni, kuinka kylmän vastaanoton sain :( Itse olin menossa todella hyvin mielin sinne itse.
Nyt vain haluaisin eroon koko miehestä.... Olenko aivan hirveä, kun tunnen näin? Minusta tuntuu, etten ole tarpeeksi suvaitsevainen heitä kohtaan.. :( ääh.. Onko jollakin ollut samanlainen alku, mutta ruvennutkin sujumaan ihan hyvin? inhottava tilanne.. Nyt tuntuu, etten välitä miehestäkään niin paljoa kuin ennen ...
[/quote]
taas näitä typeriä keksittyjä tarinoita. Joissa toisten elämää ja tavaroita arvostellaan.
Miesystävän on varmaan ollut vaikea kertoa vanhemmistaan, jos olet "paremmista" piireistä. Voihan olla, että miesystäväsi ei ole edes ajatellut, että vanhemmat ovat erikoisia. Ei sitä tule lähipiiriä välttämättä katsottua ulkopuolisen silmin. Olisko myös niin, että miehet eivät useinkaan tunne häpeää esim siivouksen suhteen, taitaa olla enempi meidän naisten helmasynti : ( Jos mies on mukava, älä anna vanhempien vaikuttaa. Ethän heidän kanssa seurustele.