Petyin todella paljon appivanhemmista!

Tänä viikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa siis miesystäväni vanhemmat. Olemme nyt seurustelleet vasta puolisen vuotta, emme asu yhdessä. Tänä viikonloppuna sain siis tavata ensimmäistä kertaa miehen vanhemmat, ja täytyy sanoa, että tunnen itseni aivan kauheaksi ihmiseksi kun melkeen itkua siinä pureskelin, kun ensimmäisen tunnin siellä kahvipöydässä istuin... 

Ja nyt tuntuu, että tunteeni miestäkin kohtaan hieman muuttuivat... Emme siis ole suunnitelleet vielä tulevaisuutta pitkälle, mutta kumminkin päätimme esitellä toistemme vanhemmille nyt toisemme. Ikää minulla on 25, miehellä 28. 

Olemme kertoneet toisillemme paljon perheistämme, ja mies oli kehittänyt päähäni kuvan perheestään, joka oli aivan erilainen, kuin olin kuvitellut.. Miehen vanhemmat asuvat siis n. 200 km päästä meistä, joten jäimme sinne pe-su yöksi. 

Saavuimme omakotitaloalueelle, jossa oli perus 70-luvulla rakennettuja siistejä omakotitaloja, kunnes käännyimme anoppilan pihaan.... Luoja. 

Piha oli kuin kaatopaikka, miehen isä on kuulemma hamstraaja, joka ei suostu/ jaksa heittää mitään pois, oli vanhoja ruostuneita mopoja, kottikärryjä, vanhoja patjoja,  pihasauna, joka pursusi vanhaa kamaa, joten saunana sitä ei voinut käyttää. 

En sanonut asiasta mitään etten loukkaisi ketään. Kohta anoppi tulikin jo avaamaan oven. Odotin sellaista suht. normaalin näköistä naista, mutta ovella rääkkyikin 60-vuotias noita-akka, jonka ääni oli niin viskinpolttama ja tupakkayskä vielä kaupan päälle. Ajattelin ensin, että hyvä luoja, no ehkä hän on todella mukava kumminkin. Sitten astuimme sisään asuntoon, jossa haisi niiin tunkkaiselle, että meinasin yökätä heti eteisessä. Sisällä oli sotkuista ja likaista ja se haju mikä sieltä lähti oli aivan hirveä!!! Ajattelin, että täälläkö minun täytyisi vielä nukkuakkin pari yötä! Anoppi tokaisi minulle ensin päästä varpaisiin tarkastettuaan, että "tuollainen etelänlikka.. jaha" En vain osannut sanoa siihen mitään..  Sitten anoppi huusikin miestään, joka ei kuulemma ehtinyt tulla tervehtimään kun jääkiekkomatsi oli kesken. No minä aattelin olla fiksu ja menin sitten itse sinne olohuoneeseen esittäytymään, ja sohvalla makasi merimursun kokoinen haisunäätä.. Näky oli suoraan kuin pokka pitää-sarjasta Onslow. Kaljapullo vain puuttui hänen kädestään.  Esittäydyin hänelle ihan käsipäivää ja sain takaisin vaan ilkeän murahduksen, että " kyllä minä tiedän kuka sinä oot!" jaha.. 

Veimme tuliaisiksi heille iittalan mariskoolin, jossa oli sisällä marianne-karkkeja, johon anoppi totesi, että " eipä mun olis tällaseen tarvinnu rahojani tuhlata". Ei kiitoksen sanaa, ei mitään! Teki mieli sanoa, että anna tänne se sitten jos ei kelpaa!  Se oli kyllä yhtä helvettiä. 

Sitten joimmekin kahvit, tarjottavana oli oikeen makosat voipullat ja keksejä. Anoppi rupesi sitten kyselemään minun elämästäni, koulutuksestani, työpaikastani sun muusta normaalista.  

Sitten tämä anoppi kysyi, että MIHINKÄ OOTTE AATELLU MENNÄ YÖKSI! Oletin, että mieheni oli puheidensa mukaan sopinut, että nukumme heillä, mutta minulle kävi aivan hyvin, että menisimme hotelliin. Mies sitten sanoi, että pitää vielä löytää hotelli jostain. Sanoin nopeasti, että minä voin katsoa netistä sopivan. Otin sitten ensimmäisen sopivan minkä löysin, sanoin että voimme lähteä samantien kyllä menemään hotellille, ettemme ole vaivaksi. 

Ja takaisin en mennyt... Sanoin miehelle, että haluan tutustua kaupunkiin, ja että haluaisin olla kahdestaan hänen kanssaan. Meni hänelle ihmeen kaupalla läpi... Ilmoitin vain miehelle, että oli mielenkiintoista tavata heidät. Sanoin olevani hieman ymmälläni, kuinka kylmän vastaanoton sain :( Itse olin menossa todella hyvin mielin sinne itse. 

Nyt vain haluaisin eroon koko miehestä.... Olenko aivan hirveä, kun tunnen näin? Minusta tuntuu, etten ole tarpeeksi suvaitsevainen heitä kohtaan.. :( ääh.. Onko jollakin ollut samanlainen alku, mutta ruvennutkin sujumaan ihan hyvin? inhottava tilanne.. Nyt tuntuu, etten välitä miehestäkään niin paljoa kuin ennen ...