Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuisena ihmisestä näkyy (jos näkyy) se, jos on ollut erityisen kova kuri lapsena ja nuorena?
11.10.2020 |
Olen vähän tutustunut ihmiseen, jolla oli kova "vanhanjan" kuri eli oli tarkkoja sääntöjä joita piti noudattaa ja vanhempia piti ehdottomasti totella, ruumiillista vyökurittamista käytettiin jne. Kuitenkin kyseessä on ollut sillain normaali perhe, että ei ole mitään kaltoin kohtelua vai varsinaista väkivaltaa, vaan vaan niinku tiukka kuri lapselle.
Mietin vaan, että miten tällainen yleensä näkyy aikuisessa? Tuleeko hiljainen ja kiltti, vai kääntyykö päinvastoin, rupeaa aikuisena kapinoimaan jne. Mitä kokemuksia teillä on?
Kommentit (41)
Onko kukaan kovassa kurissa kasvanut ollut jälkeenpäin tyytyväinen siihen, että oli kova kuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä ihmiset muita yleisemmin ikisinkkuja? Vai pystyttekö solmimaan elinikäisiä suhteita?
Joo, mutta terapiaa se vaati.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Onhan se nyt ihan eri asia. Esim. lapsi tulee koulusta kotiin, isä hermostuu ja hakkaa ilman syytä -> saa jatkuvasti pelätä ja olla varuillaan, kamala turvattomuus ja epävarmuus koko ajan.
Toinen esimerkki: lapselle sanottu jostain asiasta kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa, sitten sanotaan, että jos nyt ei tottele, seuraavaksi haetaan remmi. Ja sitten se remmi haetaan. Eihän tässä lapsi koe turvattomuutta tai epävarmuutta, kuten tuossa ekassa tapauksessa.
Minuun se on vaikuttanut niin, että annan ihmisten kohdella itseäni huonosti. Jotenkin ajattelen, että muilla on oikeus tehdä minulle mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Onhan se nyt ihan eri asia. Esim. lapsi tulee koulusta kotiin, isä hermostuu ja hakkaa ilman syytä -> saa jatkuvasti pelätä ja olla varuillaan, kamala turvattomuus ja epävarmuus koko ajan.
Toinen esimerkki: lapselle sanottu jostain asiasta kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa, sitten sanotaan, että jos nyt ei tottele, seuraavaksi haetaan remmi. Ja sitten se remmi haetaan. Eihän tässä lapsi koe turvattomuutta tai epävarmuutta, kuten tuossa ekassa tapauksessa.
Vaikka sanot saman asian miten monella eri tavalla, se ei muutu miksikään. Hakkaaja on hakkaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Onhan se nyt ihan eri asia. Esim. lapsi tulee koulusta kotiin, isä hermostuu ja hakkaa ilman syytä -> saa jatkuvasti pelätä ja olla varuillaan, kamala turvattomuus ja epävarmuus koko ajan.
Toinen esimerkki: lapselle sanottu jostain asiasta kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa, sitten sanotaan, että jos nyt ei tottele, seuraavaksi haetaan remmi. Ja sitten se remmi haetaan. Eihän tässä lapsi koe turvattomuutta tai epävarmuutta, kuten tuossa ekassa tapauksessa.
Vaikka sanot saman asian miten monella eri tavalla, se ei muutu miksikään. Hakkaaja on hakkaaja.
Sanoinko hyväksyväni kumpaakaan? No en!
Mutta silti vaikutukset lapseen ovat varmasti ihan erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Onhan se nyt ihan eri asia. Esim. lapsi tulee koulusta kotiin, isä hermostuu ja hakkaa ilman syytä -> saa jatkuvasti pelätä ja olla varuillaan, kamala turvattomuus ja epävarmuus koko ajan.
Toinen esimerkki: lapselle sanottu jostain asiasta kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa, sitten sanotaan, että jos nyt ei tottele, seuraavaksi haetaan remmi. Ja sitten se remmi haetaan. Eihän tässä lapsi koe turvattomuutta tai epävarmuutta, kuten tuossa ekassa tapauksessa.
Vaikka sanot saman asian miten monella eri tavalla, se ei muutu miksikään. Hakkaaja on hakkaaja.
Sanoinko hyväksyväni kumpaakaan? No en!
Mutta silti vaikutukset lapseen ovat varmasti ihan erilaiset.
Et sanonut. Mutta selvästi hyväksyt. Hieno homma.
Aikuisena on etäiset välit vanhempiin ja omiin lapsiin. Helposti toistaa vanhempiensa tapoja. Mun lasten isä ei osaa jutella lastensa kanssa. Joko komentaa tai piikittelee. Kadehdin perheitä joissa isät leikkivät ja vitsailevat lastensa kanssa ja kyselevät kuulumisia.
Kun lapset olivat pienempiä isä vielä teki asioita heidän kanssaan esim. urheili ja kalasti, mutta niissäkin asioissa kommunikaatio oli pelkästään neuvomista ja komentamista.
Kun lapsilla isompina alkoi olla omaa tahtoa niin yhteinen tekeminenkin loppui. Isä ei ole kiinnostunut lastensa persoonista. Hänelle lasten pitäisi olla jotain robotteja jotka tekevät niin kuin käsketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin yliopistossa tehtiin muutama vuosi sitten perheväkivaltaa koskeva tutkimus (tekijä A-luokan feministi), ja tulos oli yllättävä siihen verrattuna, mitä median perusteella voisi uskoa. Nimittäin tutkimuksen mukaan 80% lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on äidin tekosia. Pelkistetysti siis äidit Suomessa opettavat, että asiat ratkaistaaan välivaltaa käyttämällä, ja lapset sen heiltä oppivat ja siirtävät sukupolvelta toiselle. Pieksävät toisiaan ja aikuisena omia lapsiaan ja välillä vaimot/aviomiehet saavat osansa. Aihe näyttää olevan niin tulenarka, ettei siitä puhuta missään. Lähes aina otsikkona on miehen tekoset, mikä on kyllä tämän tiedon mukaan todella väärin.
Meidän perheessä tuli turpaan isältä. Siis ei mitään läpsyttelyä, vaan oikeasti tuli pataan niin että silmissä näkyi tähtiä. Veljestä tuli alkoholisti ja minusta juristi, joten pieleen meni molemmilla. Väkivaltaa en ole käyttänyt koskaan enkä sitä pelkää, koska hyvin harva uskaltaa näin isoa miestä ravistella.
On vaikea luottaa omaan harkintaan ja tehdä itse päätöksiä.
Herkästi mikromanageroi muita kun on sen kohteena lapsena.
Stressaantuu helposti.
Miellyttämisen halu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis että oli vyokurittamista mutta ei ruumiillista väkivaltaa, tässä on ristiriita.
Tulee seksuaalisia häiriöitä, erektiovaikeuksia, ennenaikainen siemensyöksy jne.
Sama kuri ja kuritus tulee parisuhteeseen.
En itse lähtisi IKIMAAILMASSA mukaan suhteeseen jos väkivaltaa lapsena vanhempien taholta. Ainoastaan jos on pitkän tien kulkenut itsensä uudistamisessa saattaisin harkita. Valitettavasti näiden vaurioiden korjaaminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta.
Aika paljon samaa tunnistan itsessäni mitä muut ovat kirjoittaneet. Vältän ja pelkään konflikteja, en osaa puolustaa itseäni, pelkää vihaisia ja huutavia ihmisiä jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Onhan se nyt ihan eri asia. Esim. lapsi tulee koulusta kotiin, isä hermostuu ja hakkaa ilman syytä -> saa jatkuvasti pelätä ja olla varuillaan, kamala turvattomuus ja epävarmuus koko ajan.
Toinen esimerkki: lapselle sanottu jostain asiasta kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa, sitten sanotaan, että jos nyt ei tottele, seuraavaksi haetaan remmi. Ja sitten se remmi haetaan. Eihän tässä lapsi koe turvattomuutta tai epävarmuutta, kuten tuossa ekassa tapauksessa.
Ehkä ei, mutta jotkut oppivat valehtelemaan ja huijaamaan, jotta eivät saisi sitä remmiä. Toiset taas voivat olla uhmakkaita ja sanoa, että antaa tulla vaan, minä en välitä. Ja kolmannet pelkäävät tai häpeävät niin paljon sitä rangaistusta, että eivät uskalla mitään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Onhan se nyt ihan eri asia. Esim. lapsi tulee koulusta kotiin, isä hermostuu ja hakkaa ilman syytä -> saa jatkuvasti pelätä ja olla varuillaan, kamala turvattomuus ja epävarmuus koko ajan.
Toinen esimerkki: lapselle sanottu jostain asiasta kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa, sitten sanotaan, että jos nyt ei tottele, seuraavaksi haetaan remmi. Ja sitten se remmi haetaan. Eihän tässä lapsi koe turvattomuutta tai epävarmuutta, kuten tuossa ekassa tapauksessa.
Vaikka sanot saman asian miten monella eri tavalla, se ei muutu miksikään. Hakkaaja on hakkaaja.
Sanoinko hyväksyväni kumpaakaan? No en!
Mutta silti vaikutukset lapseen ovat varmasti ihan erilaiset.
Et sanonut. Mutta selvästi hyväksyt. Hieno homma.
Vaikka ydinpommi ja sirpalepommi ovat molemmat väärin, voi silti verrata, kummasta on enemmän haittaa uhreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti muotoiltu, ap. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, mutta ei silleen varsinaisesti väkivaltaa kun se kerran kohdistui omaan lapseen. Silloin periaatteessa ihan ok.
No, minulla jäi nuoruus suurelta osin elämättä, kun en uskaltanut mitään. En osannut olla ihmisten seurassa. Minusta tuli täysin tunnekylmä. Nykyään tunteet vanhempia kohtaan ovat vihan ja välinpitämättömyyden välimaastossa. Näemme kerran pari vuodessa, sekin on liikaa minusta. Suurin osa muistakin ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä.
Kyllä minä ainakin ymmärsin tuon niin, että ei randomisti vedetty turpaan, vaan kuritettiin rangaistuksena, jos ei totellut tms. Molemmat tietysti väärin, mutta ihan eri asioita.
Eivät ole yhtään eri asioita. Paitsi niiden mielestä jotka uskovat että omaa lasta saa pahoinpidellä.
Onhan se nyt ihan eri asia. Esim. lapsi tulee koulusta kotiin, isä hermostuu ja hakkaa ilman syytä -> saa jatkuvasti pelätä ja olla varuillaan, kamala turvattomuus ja epävarmuus koko ajan.
Toinen esimerkki: lapselle sanottu jostain asiasta kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa, sitten sanotaan, että jos nyt ei tottele, seuraavaksi haetaan remmi. Ja sitten se remmi haetaan. Eihän tässä lapsi koe turvattomuutta tai epävarmuutta, kuten tuossa ekassa tapauksessa.
Ehkä ei, mutta jotkut oppivat valehtelemaan ja huijaamaan, jotta eivät saisi sitä remmiä. Toiset taas voivat olla uhmakkaita ja sanoa, että antaa tulla vaan, minä en välitä. Ja kolmannet pelkäävät tai häpeävät niin paljon sitä rangaistusta, että eivät uskalla mitään tehdä.
Jos remmin sijaan tiedossa olisi kännykkätakavarikko tai aresti, eikö silti opi huijaamaan sen välttääkseen?
Vierailija kirjoitti:
Helsingin yliopistossa tehtiin muutama vuosi sitten perheväkivaltaa koskeva tutkimus (tekijä A-luokan feministi), ja tulos oli yllättävä siihen verrattuna, mitä median perusteella voisi uskoa. Nimittäin tutkimuksen mukaan 80% lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on äidin tekosia. Pelkistetysti siis äidit Suomessa opettavat, että asiat ratkaistaaan välivaltaa käyttämällä, ja lapset sen heiltä oppivat ja siirtävät sukupolvelta toiselle. Pieksävät toisiaan ja aikuisena omia lapsiaan ja välillä vaimot/aviomiehet saavat osansa. Aihe näyttää olevan niin tulenarka, ettei siitä puhuta missään. Lähes aina otsikkona on miehen tekoset, mikä on kyllä tämän tiedon mukaan todella väärin.
Meidän perheessä tuli turpaan isältä. Siis ei mitään läpsyttelyä, vaan oikeasti tuli pataan niin että silmissä näkyi tähtiä. Veljestä tuli alkoholisti ja minusta juristi, joten pieleen meni molemmilla. Väkivaltaa en ole käyttänyt koskaan enkä sitä pelkää, koska hyvin harva uskaltaa näin isoa miestä ravistella.
Eikös aikoinaan klassinen tilanne perheissä ollut se, että äiti sanoi lapselle, että kun isä tulee kotiin, saat remmiä! Eli äiti päätti rangaituksen, isäraukka joutui sen toteuttamaan!
Ovatko nämä ihmiset muita yleisemmin ikisinkkuja? Vai pystyttekö solmimaan elinikäisiä suhteita?