Varhaiskasvatuksen opettajat, miten hyvin osaatte työnne?

Olen miettinyt sitä, että tuleeko muillekin epäilyksiä omasta osaamisesta. Minkälaisissa tilanteissa tai mistä olette löytäneet apua? Itse koen haastaviksi sellaiset tilanteet kun lapset ovat levottomia, kokeilevat rajoja, eivät toimi hyvin ryhmässä, puhuvat rumia... Voisin keksiä paljon lisääkin esimerkkejä. En tarkoita etten tiedä ollenkaan mitä tekisin, vaan tarkoitan että tällaisissa tilanteissa minulla on usein jonkinasteinen epävarmuus. Valitsinko nyt parhaan tavan toimia? Välillä tuntuu, että työ on jatkuvaa moraalisten pähkinöiden ratkomista. Se toki on myös työn hohto, mutta ehkä toivoisin saavani enemmän varmuutta. Koulutuksen aikana meillä oli aika vähän käytännön pohdintoja keissitasolla. Meillä oli kyllä joitain kertoja lapsiryhmä jota havainnoimme, mutta ne kerrat voi laskea yhdellä kädellä. Harkat taas olivat hyvin vaihtelevia enkä oikeastaan mistään saanut ihan tarkkaa palautetta että nyt teit tämän hyvin ja mietipä vähän tätä... Kun sitten työelämässä kysyin yhdeltä meidän päiväkodin harkkojen ohjaajalta kuinka hän antaa palautetta, niin hän sanoi, ettei halua antaa suoraa palautetta koska kaikkihan me olemme niin erilaisia, ei halua loukata ym. Itse olisin kaivannut enemmän konkreettista ohjausta. Onneksi nyt kaavaillaan pikku Norsseja joissa on samantapainen palautteenanto kuin luokanopettajien koulutuksessa.