Lopetin opiaatti lääkkeiden väärinkäytön yli vuosi sitten, ja yhä edelleen tekee mieli niitä :/

Lakkaa haaveksimasta, jos rajat menee taas kiinni niin noidenkin hinnat nousee taas pilviin ja tarjonta pienenee. Yks vakavasti riippuvainen tuttu kuoli tuossa alkukesästä sekakäyttöön, kun opparitarjonta oli huonoa, niin otti mitä käsiinsä sai, vaikka tiesi riskit. Opparireflat kuitenkin puski päälle koko ajan.

Tuo on oikeasti kemiallinen virhetila aivoissasi, ei mikään henkinen laiskuus ja "paskuus" eli älä syytä itseäsi siitä, että mielitekoa ja masennusta edelleen on. Opiaattien väärinkäyttö saa aikaan mm. neuraalisen herkistymisen aivojen dopamiini (palkitsemis)järjestelmässä, jolloin halu päihteille säilyy lopettamisesta huolimatta. Lisäksi herkistyminen voi saada aikaan myös sitä, että vaikka nyt ottaisit opiaatteja, ei ne enää tuottaisi (samalla annoksella ainakaan) sulle samaa mielihyvää mutta kaipaus opiaattipöhnään edelleen säilyisi. Kertakaikkisen inhottava juttu mutta kuten sanoin, älä syytä aivokemian toiminnasta itseäsi.

Nyt sinuna ottaisin vaikka lainaa tai säästäisin rahaa, että pääsisit hyvälle alan erikoislääkärille vaikka yksityistä reittiä. Tarvitset luultavasti jotain dopamiinijärjestelmään vaikuttavaa psyykelääkettä, jotta aivokemia saadaan kuntoon. Sitten kun lääkitys alkaa olla kohdillaan, voisi olla lisätukena keskusteluapu. Olisiko sulla mahdollista päästä KELAn korvaamaan psykoterapiaan? Googlaa kelaterapia! Silloin voisi hoitua kaksi kärpästä yhdellä iskulla: eli ensin (yksityinen) hoitava psykiatri auttaisi sinua lääkkeiden kanssa ja samalla tekisi lähetteen KELAn korvaamaan terapiaan. Terapiapäätöksen saamisessa ja terapeutin löytämisessä kuluu aina oma aikansa, joten sen aikaa voisit seurata psykiatrin kanssa, miten lääkitys alkaa toimimaan. Uskon, että tuolla kombolla pääset fyysisesti opioidikoukusta irti ja saat psyykkisesti voimavaroja tehdä sinun elämääsi tukevia asioita, kuten liikuntaa. Toisaalta liikunnan suhteen älä turhaan odota, että olo paranee. Vaikka olisi kuinka v-mäinen olo, niin silti voit tehdä 15 minuutin kävelylenkin, vaikka hitaasti puuskuttaen. Tai vaikka mennä kävellen kauppaan, mutta ei siihen lähikauppaan vaan vähän kauempana olevaan kauppaan. 

terveisin psykologi 

Opioidiriippuvuus oli ihan tosi salakavala kun se syntyi niin pikkuhiljaa, ja aluksi tuntui ettei niistä nappuloista ole mitään haittaa vaan pelkästään valtavasti iloa ja hyötyä! Pystyi myös tekemään töitä pöllyissä kun ei kukaan huomaa mitään. Pystyi toimimaan normaalisti ja samalla ihana olo.  Jos vertaa vaikka alkoholiin, niin kaikki huomaisi että nyt tyyppi on kännissä ja tulee kamalat krapulat ja turvotukset ja muut ja ei sitä vaan pysty vetämään samalla tavalla. Siksi opioidien käyttö on niin vaarallista koska se tuntuu hyvältä ja terveelliseltä ja aluksi siltä että mitään haittavaikutuksia ei ole. Uskon että aivoni ei tule ikinä tästä täysin toipumaan enkä tule ikinä olemaan enää sama ihminen kuin ennen käyttöä.

Loppuelämän tekkee mieli, usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Mua suoraan sanottuna vítuttaa kun aina tälläisissä tapauksissa ollan tyrkyttämässä jotain paastoa, ketoilua, vegaaniruokavaliota ja ties mitä. Ei ne ole mitään maagisia parannuskeinoja. Kuten ei se liikuntakaan. Jos on oikeasti ihan järkyttävän paska olo henkisesti niin ei siiinä jaksa välittää paljoa pskaakaan noista kulttiuskonnoista.

Niin. Ihmisellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: valittaa sohvalla paskaa oloaan tai ottaa itse vastuu itsestään. Kukaan ei ole väittänyt mitään ihmelääkkeeksi. Kyllä, ap tulee olemaan pitkään huonona ja varmaan aina kaipaamaan ainettaan. Se ei muuta sitä, etteikö hän voisi kuitenkin vähitellen alkaa voida paremmin kuin nyt. Tuolla asenteella se ei ainakaan onnistu.

Ravitsemus, liikunta, terapia, itsehoito, ihmissuhteet, työ. Niillä noustaan ja jaksetaan, jos millään. Niin se vaan on. Mitään poppakonstia ei ole.

Hakeudu päihdehoidon piiriin ja ennen kaikkea suosittelen myös vertaisryhmiä. Vakava riippuvuus ei ole mikään " ota itseäsi niskasta kiinni"-juttu, vaan voi hoitamattomana johtaa kuolemaan.

Itse sain hampaanpoistoon Tramalia joskus. Otin muutamia ja loput vanhenivat sitten käytön puutteessa. Kuitenkin aika ajoin on tullut mieleen että olisi hauska nappaista pari. Eli semmoisia aineita ne. Ensi kerralla kärsin kivut perusburanan voimin.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain hampaanpoistoon Tramalia joskus. Otin muutamia ja loput vanhenivat sitten käytön puutteessa. Kuitenkin aika ajoin on tullut mieleen että olisi hauska nappaista pari. Eli semmoisia aineita ne. Ensi kerralla kärsin kivut perusburanan voimin.

Mulla tuli viikon tramadol käytöstä ihan J Ä R K Y T T Ä VÄ krapula!!!!!! Siis ihan kamala hirveä olo. Ei enää ikinä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Opioidiriippuvuus oli ihan tosi salakavala kun se syntyi niin pikkuhiljaa, ja aluksi tuntui ettei niistä nappuloista ole mitään haittaa vaan pelkästään valtavasti iloa ja hyötyä! Pystyi myös tekemään töitä pöllyissä kun ei kukaan huomaa mitään. Pystyi toimimaan normaalisti ja samalla ihana olo.  Jos vertaa vaikka alkoholiin, niin kaikki huomaisi että nyt tyyppi on kännissä ja tulee kamalat krapulat ja turvotukset ja muut ja ei sitä vaan pysty vetämään samalla tavalla. Siksi opioidien käyttö on niin vaarallista koska se tuntuu hyvältä ja terveelliseltä ja aluksi siltä että mitään haittavaikutuksia ei ole. Uskon että aivoni ei tule ikinä tästä täysin toipumaan enkä tule ikinä olemaan enää sama ihminen kuin ennen käyttöä.

Hyvin kuvaat tuossa opiaattien vaikutuksen aivoissa, ne on pahimmillaan pitkäkestoiset vaikutukset jotka säilyy senkin jälkeen kun käyttö on loppunut. Mutta uskon oikeasti, että oikealla aivojen tiettyjen välittäjäaineiden toimintaan vaikuttavilla lääkkeillä pääset pahimman yli ja saat korjattua aivokemiaa! Tässä kohtaa ei kannata olla kriittinen psyykelääkkeiden käytön suhteen, koska sinulla on todennetusti aivojen välittäjäaineet sekaisin. Nyt hyvälle erikoislääkärille kipin kapin. Jos ei ole oikeasti yksityiseen rahaa, niin sitten terveysasemalle ja VAADI psykiatrin konsultaatiota yleislääkärin kautta, siis siten että yleislääkäri konsultoi psykiatria sinulle määrättävästä lääkityksestä. Vaadi myös lääkkeen kontrolliaikoja, jotta lääkkeen toimivuutta voidaan seurata ja annosta/lääkitystä tarvittaessa muuttaa. 

terveisin äsken kommentoinut psykologi 

Vierailija kirjoitti:

Itse sain hampaanpoistoon Tramalia joskus. Otin muutamia ja loput vanhenivat sitten käytön puutteessa. Kuitenkin aika ajoin on tullut mieleen että olisi hauska nappaista pari. Eli semmoisia aineita ne. Ensi kerralla kärsin kivut perusburanan voimin.

Mulla kävi sama kodeiinin kanssa, eli panacodin, mikä on tyyliin lievimpiä opiaattipohjaisia kipulääkkeitä. Sain mononukleoosiin. Tuli ihan järkyttävän hyvä olo ja itsekin ihmettelin mistä on oikein kyse. En siis silloin tajunnut niiden sisätävän opiaattijohdannaisia. Myöhemmmin googlettelin asiaa ja kodeiinista varoitellaan, että osalle ihmisistä aivot reagoi poikkeuksellisen vahvasti vaikuttavan aineen kanssa, jollon riski riippuvuuteen ja väärin käyttöön on erityisen suuri. Päätin, että koska olen aivokemiani puolesta ilmeisen riskiryhmää opiaattipohjaisille kipulääkkeille, koitan vältellä niitä. Esim. hammassärkyyn myöhemmin tarjottiin kodeiinia mutta sanoin että burana saa riittää. 

Eli kaikki tsempit minulta opiaattiriippuvuuksista eroon kamppaileville. Voin jo tuon pienen kodeiini-kokeilun jälkeen kuvitella, miten älyttömän hyvä fiilis opiaateista tulee ja miten vaikea niistä on pyristellä irti. 

Olen ottanut niitä jo vuosien ajan silloin tällöin. Pystyn hyvin olemaan ilmankin 🤷‍♀️

Ei siis sillä että olisin jotenkin parempi ihmisenä, mutta jännä että ei näköjään ole yltynyt mihinkään kohdallani. Sitä mä olen vähän pelännyt ja varonut, mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut niitä jo vuosien ajan silloin tällöin. Pystyn hyvin olemaan ilmankin 🤷‍♀️

Ei siis sillä että olisin jotenkin parempi ihmisenä, mutta jännä että ei näköjään ole yltynyt mihinkään kohdallani. Sitä mä olen vähän pelännyt ja varonut, mutta ei.

Osalla ihmisistä opiaattilääkkeet metabolisoituvat kehossa nopeasti morfiiniksi. Tämä on geneettinen ominaisuus. Näillä ihmisillä on suuri riski jäädä koukkuun opiaatteihin, koska he saavat niistä sellaista nautintoa, mitä muut eivät ainakaan suun kautta nautittavista opiaateista saa.

Luultavasti ja toivottavasti tulevaisuudessa opiaatteja ei määrätä tällaisille ihmisille, jotka voidaan seuloa esiin geenitesteillä. Monen addiktio on nimittäin alkanut jonkin vamman tai leikkauksen jälkeisiin kipuihin määrätyistä opiaateista.

Sinä et selvästikään kuulu geneettisesti riskiryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan paskoi neuvoja kaikki. Opiodeihin kun löytää sen yhteyden, se säilyy ikuisesti. Sitä tunnetta ei tiiä, jos ei ole kokenut. Sitä ihanuutta ei unohda koskaan ja sitä ei saa millään muulla. Se ihanuus ja onni mikä opiodeista tulee, ei voita edes oman lapsen syntymä, lottovoitto tai maailman paraskaan seksi. Siihen ei auta juttelut, terapiat, psyykelääkkeet, liikunta tai partio. Se vain valitettavasti on niin.

Kaipaat ikuisesti, mutta opit olemaan ilman. Aina se silloin tällöin mieleen tulee kuin oman lapsen kuolema, mutta ajatuksia alkaa tulla ajan kanssa harvemmin ja ne oppii käsittelemään. Se muisto tunteesta ei silti ikinä lopullisesti katoa.[/quote

Surullista, että kipulääke sekoittaa osalla mielen.

Opiaateista oli valtava apu syöpähoitojeni aikana, kun selkänikamani murtui ja kolme muuta nikamaa vahingoittui.

Vähän ohi aiheen mutta sain itse sektion yhteydessä pistoksina Oxycontin-nimistä lääkettä kipuun. Siitä tuli aivan uskomattoman hyvä olo! En tarvinnut sitä kuin muutaman päivän, mutta mietin ettei mikään ihme jos jotkut jäävät kipulääkkeistä riippuvaisiksi. En ole noin hyvää oloa meinaan ikinä saanut alkoholista tai oikein muustakaan. Jos sitä olisi kauemmin käyttänyt olisi minustakin, ihan tavallisesta perheenäidistä, voinut ihan hyvin tulla riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan paskoi neuvoja kaikki. Opiodeihin kun löytää sen yhteyden, se säilyy ikuisesti. Sitä tunnetta ei tiiä, jos ei ole kokenut. Sitä ihanuutta ei unohda koskaan ja sitä ei saa millään muulla. Se ihanuus ja onni mikä opiodeista tulee, ei voita edes oman lapsen syntymä, lottovoitto tai maailman paraskaan seksi. Siihen ei auta juttelut, terapiat, psyykelääkkeet, liikunta tai partio. Se vain valitettavasti on niin.

Kaipaat ikuisesti, mutta opit olemaan ilman. Aina se silloin tällöin mieleen tulee kuin oman lapsen kuolema, mutta ajatuksia alkaa tulla ajan kanssa harvemmin ja ne oppii käsittelemään. Se muisto tunteesta ei silti ikinä lopullisesti katoa.[/quote

Surullista, että kipulääke sekoittaa osalla mielen.

Opiaateista oli valtava apu syöpähoitojeni aikana, kun selkänikamani murtui ja kolme muuta nikamaa vahingoittui.

Senpä takia niitä ei oikein voi laittomaksi tehdä, kun vakavista kivuista kärsiville on niin paljon apua niistä. Opinarkit saattaa vaan pilata tämänkin käytön jos oikein moni alkaa pérseilemään nappien kanssa.

Täällä on myös yksi jolla ilmeisesti geneettinen alttius jäädä koukkuun tuohon kodeiiniin. Mikään ei tosiaan tuo yhtä mahtavaa oloa kuin ne, ja voit silti toimia normaalisti. Tylsienkin asioiden tekeminen tuntuu pöllyssä mahtavalta. Esim. Humala on tämän rinnalla ihan täysin mälsä olotila.

T. 3 vuotta ilman Panacodia

Vierailija kirjoitti:

Mua suoraan sanottuna vítuttaa kun aina tälläisissä tapauksissa ollan tyrkyttämässä jotain paastoa, ketoilua, vegaaniruokavaliota ja ties mitä. Ei ne ole mitään maagisia parannuskeinoja. Kuten ei se liikuntakaan. Jos on oikeasti ihan järkyttävän paska olo henkisesti niin ei siiinä jaksa välittää paljoa pskaakaan noista kulttiuskonnoista.

Krapulassa on huono olo.

Rasva ja suola tasapainottavat ryyppäämisen jälkeen, mutta eivät poista krapulaa.

Mutta se pienikin hyvä asia on askel oikeaan suuntaan.

Vähän niin kuin krapulassa kieltäytyisi juomasta vettä, koska on paha olo eikä se vie päänsärkyä pois. Ja sitten ihmetellään kun on entistä pahempi olo.

Ihmiset sairastaa masennusta ja dokaa joka viikko ja ihmettelee, miten se masennus ei vaan helpota. Eikai, kun vetää kamaa joka edesauttaa masennusta.