Adelén elämä -elokuva

Menin katsomaan kyseisen ranskalaisen elokuvan, jota useat kriitikot olivat ylistäneet. Elokuva oli yksi parhaimmista draamoista, joita olen koskaan nähnyt. Onnistumisesta kertoo jo sekin, että sekä näyttely että ohjaus olivat niin vahvoja, ettei edes kolmen tunnin pituus häirinnyt. 

Elokuvahan siis kertoo nuoren Adelé-tytön rakkaustarinan itseään hiukan vanhempaan tyttöön. Median huomio on kiinnittynyt elokuvan sisältämiin seksikohtauksiin, jotka todellakin olivat lähempänä pornoa - siis paljastavuudensa tasolta - mutta kuitenkin aitoja intohimoisen rakastelun kuvauksia. Seksi ei ole elokuvassa pääosassa, vaan ensirakkauden huuma, intohimo ja naiivius. 

Minulle kokemus oli järisyttävä. Kyyneleet tulvivat silmistäni useaan otteeseen elokuvan aikana, sillä pystyin samaistumaan noihin teemoihin, vaikka en nainen olekaan saati lesbo. 

Olen siis 27-vuotias mies, jonka avovaimoni jätti toisen miehen vuoksi noin vuosi sitten. Elokuva oli myös minun tarinani. Tarina ensirakkaudesta, siitä isosta sellaisesta. Sillä olemmeko homoja, biseksuaaleja tai heteroita ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. 

Minun oli pakko kirjoittaa tämä tänne, sillä nähtyäni elokuvan kolme päivää sitten olen ollut pohjattoman onneton.