Läheiseni paljastui ihmishirviöksi, kaikkien vuosien jälkeen. Kammottavaa kuinka se hirviö voi löytyä jopa omasta lähipiiristä.
Sain vasta nyt hiljaittain tietää läheiseni olevan erittäin häiriintynyt, hänessä on aina ollut piirteitä ja käyttäytymistä joista on huomannut ettei hän ole ollut täysin terve, mutta tämä millaiseksi hän paljastui on todella järkyttänyt. En halua kertoa yksityiskohtia koska kyseessä on perheenjäsen ja tämä on yleinen palsta jossa moni käy, mutta olen sanoinkuuvamattoman järkyttynyt, tuntuu että tällaisesta on hyvin vaikea päästä yli millään, maailma pettää toisinaan niin julmalla tavalla.
Kommentit (25)
Tuolta varmaan tuntuisi jos saisi tietää ettå perheenjäsen on murhaaja (ei siis vain tappanut jonkun nakkikiskalla, vaan ihan kunnon murhaaja) tai sadistinen pedofiili (ei vain tunne viehätystä, vaan tyyliin kiduttaa ja r ai skaa lapsia). Vähemmästäkin tiedosta menisi ajatukset sekaisin, jos saa yllättäen sellaista tietää.
Toisaalta jos on hyviä ja lämpimiä muistoja siitä tyypistä, niin ei niiden tarvitse likaantua ja ei tartte tuntea siitä syyllisyyttä. Se oli sitä aikaa ja se hetki, silloin oli ne tiedot mitä oli. Ja usein pahakin tyyppi on jossain tilanteessa tosi mukava.
Tulevaisuudessakin voi päättää silti otta riskin ja luottaa ihmisiin. Voi miettiä että kaikista elämän aikana kohdatuista sadoista tai tuhansista tyypeistä tuskin enempää kuin muutama aiheuttaa tän järkytyksen, ne muut tuo niitä tunteita, jotka auttaa jaksamaan ja elämään. Elämää, naurua, ystävyyttä, lämpöä, väittelyä, oppimista, lohtua, yllätyksiä, iloa.. kaikkea saa kun on yhteydessä muihin, uskalta antaa itsestään ja olla avoin.
Ja sit annat ittelles myös aikaa olla järkyttynyt. Öaita kalenteriin merkki kuukauden päähän. Sano itsellesi että on täysin ok ja sallittua olla nyt sekava ja hämmentynyt, pelokas, pettynyt. Se on luonnollista ja vaatii aikaa. Sitten kuukauden päästä katot mikä fiilis, mietit onko ajatukset vähän selvinneet ja tarvitsisitko vaikka keskusteluapua niiden kanssa.
Seko. Hae apua ja kirjoitat sitäpaitsi putkeen.
Sellaisesta menee tosiaan turvallisuuden tunne ja luotto omiin vaistoihin, kun joku läheinen paljastuu joksikin muuksi kuin on uskonut. Etenkin jos kyseessä on oikeasti vaarallinen ihminen. Kannattaa jutella vastaavanlaista kokeneille netissä ja/tai terapeutille, siitä riippuen miten vakavasti ja pitkäkestoisesti oireilet järkytystäsi.
Mulla kävi samalla tavoin ja välillä tulee aivan järkyttäviä turvattomuusolotiloja. Ja tunne, että on itse se huono, kun on tällaista kohdannu. Ja juu, olen käynyt keskustelemassa aiheesta psykologilla, koska ihmisten seurassa olen todella varuillani ja vaivaantunut nykyään. En luota enää mihinkään enkä varsinkaan omiin vastoihini. Mieluiten olen tällä hetkellä omissa oloissani ja vihaan tuota valheellista entistä elämääni yli kaiken.