Mulla on hirveä uskonkriisi, auttakaa!

Tekisi mieli monottaa Jumalaa maiharilla ja pudottaa Hänet Trubiinniin sallimansa nälänhädän ja wtc:n takia. Siinä Jumala huutaisi hädissään ja armoveret roiskuu seinille. Suolenpätkistä tekisin Kebabia-Halal -tyyliin kun JEesux salii kaiken tuon.

Sanoohan Helluntalainen alias .Savonarola kaiken tuon ,eikä sanktiota tule Jeesux teinimurheella : Jeesux = Jeesus on saasta, ei auta pelasta. ''

ap. 

Kyllä kannattaa kokeilla rukoilla muitakin Jumalia ja kokeilla jos antavat jonkin konkreettisen merkin. Eihän Jumalalla, joka ei vastaa rukouksiin tee yhtään mitään. Se on kuin tulpaton mopo.

 Väliin voi rukoilla Allahia ja katsoa mitä juttua syntyy. Vastaako ja vaatiko vastapainoksi johonkin selkkaukseen osallistumista.

 Itämaiset uskonnot ovat myös, mutta niissä joskus vaikea tietää ketä rukoilla ja mikä on oikein pyhää, niin ne voi jättää varajumaloiksi jos kristillistä alkuperää olevat tuntuvat nukkuvan tai olevan tainnoksissa.

Ap, rukoilen puolestasi. Jumala ei hylkää. Joskus siltä voi tuntua, mutta näin ei ole.

Jos sinua ahdistaa kun rukoilet tai ajattelet jumalaa, se on luultavasti demonin tekosia. Pahat henget yrittävät taistella ettet uskoisi jumalaan. Hyvä ja paha taistelevat maailmassa koko ajan.

On sinun päätettävissä mihin lankeat. Hyvään vai pahaan.

Kyllä Jumalan tulee vastata rukouksiin eikä antaa vain vätysoloa. Vähän siihen suuntaan vihjaillaan Raamatussa jos se kerran on totta. Sekä luvataan henkeä ja intoa eikä murhemieltä josta kirjoittaa nettiin. Jos Jumala niin vastaa, niin silloin asiaa ammattiliittoon. Jumala polkee omia sopimuksiaan.

 Tietenkin Allah on hyvä vaihtoehto mitä kannattaa puntaroida ja jos siltä näyttää niin tehdä diili hänen kanssaan. Jos vastapainoksi vastaa rukouksiin, niin ei se mitään jos siinä täytyy ravistella yhteiskunnan raameja. Pääasia että Jumala kuulee eikä tarvitse itkeä apua netistä. Nettijumala on kuitenkin pelkkää virtuaalisuutta ja lumetta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31"]

Jos rukoilen, minulle ei tule hyvä, vaan puristava olo.[/quote]

Liian kireät pikkarit ja liivit? Lihonut 30 kiloa huomaamattasi, kuten niin moni palstan jäsen jonka mielestä se on Lässyn vika? Ota nyt ensiksi kiristävät vaatteet pois ja rukoile sitten uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31”]..rukoilen Jumalalta, että minulla ja läheisilläni olisi kaikki hyvin. Se itkettää paljon.[/quote]

Niin minuakin tilanteessasi itkettäisi, sillä tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Miten voisit, tai kukaan muukaan voisi tietää mikä on läheisillesi hyvää?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31"]Lähiaikoina olen myös harkinnut ihan hirveästi kääntymistä muihin uskontoihin. Sekin hävettää ja kaduttaa. Toivon, että voisin olla hyvä kristitty.[/quote]

Tuota epäuskoa ei Kristillinen Koston Jumalamme hyvällä katso. Sen sijaan, että saisit viettää aikaasi ikuisessa Paratiisissa ihoamiesi typerien sukulaisten ja tuttavien kanssa, tulet palamaan Helvetin ikuisessa Roihussa, josta ei ole paluuta. Tosin eipä moista paluulippua ole Paratiisistakaan.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:54"]

[/quote]

Yritin minäkin aikani pysyä kirkon helmoissa, raamattua luin ahkerasti ym. Mutta vähitellen tajusin, etten voi allekirjoittaa niitä syrjiviä ja mustavalkoisia ajatuksia, joita hiukan pintaa raaputtamalla paljastui aina sieltä sinänsä niin valoisten ja kauniisti uskostaan lauleskelevien ihmisten ajatuksista.

[/quote]

Terve, viestin nro 6 kirjoittaja! Moni on pettynyt kristittyihin ja kokemaansa Raamattun rajoittuneisuuteen kuten sinä. Olen sun kanssasi samaa mieltä monessa kohdin: epäkohtia ja epätäydellisyyttä kyllä seurakunnissa riittää - mutta toisaalta kristityt ovat vain tavallisia ihmisiä eli heillä on omanlaistansa outoutta ja kieroonkasvamista aivan kuten meillä kaikilla! Samassa veneessä siis keskeneräisinä ihmisinä ollaan maailmankuvasta riippumatta :)

Mutta entä jos kristillisen uskon ja ajattelun ydin tai avain ei olekaan se, että pettyykö ihminen kristittyihin vai ei, tain että ihastuuko tai vihastuuko ristiriitaiseen Raamattuun? Vaan entä jos ydin onkin ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden eli suhteen mahdollisuus, johon sisältyykin sitten aika suuria ja ehkä niitä tärkeimpiä asioita, kuten esimerkiksi mahdollisuus Jumalan rakkauden ja pelastuksen kokemiseen ja "ihmistä suuremman" anteeksiannon ja toivon avautuminen henkilökohtaisella tasolla, sekä paljon, paljon muuta?Saanko kysyä, että miten koet esim. oheisen lyhyen videon, jossa kristinuskoa avataan hiukan epätavallisella tavalla eli rakkauden ja kokemuksellisuuden kautta http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 ?

[/quote]

Kiitos vain, mutta nro 6 jättää tämän väliin vanhasta kokemuksesta.

Olen jo ymmärtänyt, että nämä teidän valoisat ja kivalta näyttävät, karismaattisetkin viestinne kuitenkin loppupeleissä päätyvät siihen, että te tiedätte, miten ihmisten kuuluisi elää. Ja siihen elämään ei kuulu pelkästään rakkauden kaksoiskäsky, luonnon suojeleminen ja muut hyvät ja kohtuullisen elämän mittapuut vaan juurikin edellä nimeämiäni rajoitteita sen suhteen, mitä sukupuolta saa rakastaa romanttisessa mielessä, kumpi sukupuoli sopii papiksi jne.

Kyllä ne rajoitukset ja tuomiot tulevat sieltä aina lopuksi pintaa raaputtamalla esiin, joissakin yhteisöissä äkkivääremmin (vanhoillislestadiolaiset) kuin toisissa (vapaat suunnat). Monien päälle päin mukavan oloisten uskonyhteisöjen taktiikkana on, että siinä vaiheessa ihminen on jo houkuteltu niin riippuvaiseksi yhteisöstä ja sen ihmisistä ja uskomaan yhteisön auktoriteettiin, että hän nielaisee nämäkin asiat enää sen enempiä ajattelematta. Ryhmäpaine on sen verran kova.

Onneksi olen aina itse ollut enemmän oman tieni kulkija. Tyydyn vain seuraamaan esimerkiksi Kotimaa24:n keskusteluita ja pudistelemaan päätäni, kun sielläkin sinänsä järkevän oloiset ihmiset kuitenkin aina jossain vaiheessa paljastavat oikean karvansa.

Kaikki yritykset vakuutella, että "pelastuakseen" pitäisi kuulua johonkin seurakuntaan, ovat uskonkirjoihin päälle liimattuja hengellisten johtajien toiveajatuksia. Sillähän sitä johdettavaa laumaa vain pyritään suurentamaan ja pitämään kasassa.

[/quote]

Tuntuu että tuo homo- ja muu suvaitsemattomuus-ongelma on vain kätevä syy olla kirkkoja vastaan. On niin helppo vaatia tasavertaisuutta kun ei tarvitse miettiä sen seurauksia kirkolle. Sitten vasta kirkosta erottaisiinkin jos siellä alettaisiin homoja vihkimään! Tottakai on tärkeää että Suomen laki suojelee homoseksuaaleja, kuten muitakin vähemmistöjä että he voivat elää rauhassa, (toisin kuin vaikka Venäjällä), mutta on myös röyhkeää ja Raamatunvastaista vaatia kirkolta täyttä hyväksyntää.

Toki ev.lut kirkolla ja vapaiden suuntien kirkoillakin on huonot puolensa ja paljon parannettavaa, mutta mielestäni homoseksuaalien tasavertaisuus ei ole tärkeimpänä listalla.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 07:01"]

Mitäpä jos ryhdistäytyisit, ja alkaisit katsoa maailmaa omien silmiesi lävitse ?

Se on jo hyvä alku, että toivoo olevansa hyvä ihminen.  Siitä se lähtee, eikä sen tuon pitemmälle tuosta enää sitten tarvitsekaan jatkua.  Tervehdi lähimmäisiäsi ja toivota heille heille hyvää huomenta.  Hyviksi teoiksi riittää alkuun ystävällisyys ja suopeus lähimmäisiään kohtaan, ei heille tarvitse rahojaan ja ihokastaan alkaa tuputtamaan.  Ne jotka sellaista vaativat, ovat pahoja ja vältettäviä ihmisiä.

Maailman on tosiaan täynnä pahoja ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä jumalan olemassaolosta ja hänen tahdostaan vaikka mitä, ja yhteistä heille kaikille on se, että he ovat valehtelijoita.  Älä vietä aikaasi valehtelijoiden seurassa ja seassa.  Pahojen ihmisten pahuus vain tarttuu.

Jos jumalaa ei ole, ainoa vaihtoehto on seistä tuulessa yksin. Jos hän on olemassa, hän antaa pienen epäuskon anteeksi.  Ellei anna, tuo olento on silloin mielisairas idiootti, ja vältettävä paha olento.  On siinäkin ajatus, että ellet usko sokeasti minuun, rankaisen sinua ikuisella tulimerellä...  haluatko ihan oikeasti päätyä tuommoisen kahjon olennon syliin ?  Ihanko totta ?

Jos jumala on olemassa, kaikki tavat millä häntä palvotaan ovat lähinnä jumalanpilkkaa.  Aika muuten perkeleellistä sellaista.

En voi antaa muuta neuvoa kuin sen, että ala seisomaan omilla jaloillasi, ryhdistäydy, ja jos jatkatkin uskomista jumalaan, lakkaa pitämästä häntä jonakin toivomuksia toteuttavana pajatsona.  Sekin on nimittäin vähän jumalanpilkkaa. Ja jos tosiaankin olet luotu hänen kuvakseen, niin ryhdistäydy nyt hemmetissä sen kuvan mukaiseksi olennoksi, ja ala ajattelemaan asioita ihan itse.

[/quote]

Niin naulan kantaan, vaikka vähän vahvasti ilmaistu. Minulle on henkilökohtaisesti edelleen luontevaa uskoa, ettemme ole tyhjästä tähän syntyneet. Mutta kieltäydyn enää uskomasta, että luojani olisi joidenkin kosmisten sääntöjen orja tai pahimmassa tapauksessa kostonhimoinen henki, joka vaatii kaikkia joko uskomaan olemassaoloonsa tai sitten joutumaan helvettiin tai kauhistuttavaan tyhjyyteen kuoleman jälkeen. Sen kyllä uskon, että lähi-idän heimot ja myöhemmin Rooman valtakunta ovat nämä piirteet liittäneet jumalaansa, jotta ihmisiä olisi helpompi kontrolloida ja pakottaa uskonnollisten miesjohtajien ikeen alle.

[/quote]

Ah, kiitos tästä! Näen asian ihan samoin.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31"]

Jos rukoilen, minulle ei tule hyvä, vaan puristava olo.[/quote]

Liian kireät pikkarit ja liivit? Lihonut 30 kiloa huomaamattasi, kuten niin moni palstan jäsen jonka mielestä se on Lässyn vika? Ota nyt ensiksi kiristävät vaatteet pois ja rukoile sitten uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31”]..rukoilen Jumalalta, että minulla ja läheisilläni olisi kaikki hyvin. Se itkettää paljon.[/quote]

Niin minuakin tilanteessasi itkettäisi, sillä tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Miten voisit, tai kukaan muukaan voisi tietää mikä on läheisillesi hyvää?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31"]Lähiaikoina olen myös harkinnut ihan hirveästi kääntymistä muihin uskontoihin. Sekin hävettää ja kaduttaa. Toivon, että voisin olla hyvä kristitty.[/quote]

Tuota epäuskoa ei Kristillinen Koston Jumalamme hyvällä katso. Sen sijaan, että saisit viettää aikaasi ikuisessa Paratiisissa ihoamiesi typerien sukulaisten ja tuttavien kanssa, tulet palamaan Helvetin ikuisessa Roihussa, josta ei ole paluuta. Tosin eipä moista paluulippua ole Paratiisistakaan.

[/quote]

Mieluummin helvetin tuli, kuin idioottisukulaiset. Näin se on.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:30"]

Täällä toinen, joka kokee valtavaa uskonkriisiä.

Olen käynyt todella paljon seurakunnan tilaisuuksissa ja saanut sieltä iloa moniin päiviini.

Kuitenkin, vaikka kuinka rukoilen, niin oma elämäni on todella vaikeaa ja tuntuu, että vaikeammaksi vaan käy.

Vastoinkäymisiä tulee ovista ja ikkunoista.

Välillä tuntuu, että onko sitä Jumalaa oikeasti olemassa, kun se ei auta minua???

Ajattelin vasta, että lopetan koko seurakunnassa käymisen ja kokeilen, onko sama olla ilman Jumalan läsnäoloa.

Ja sitten minua pyydettiin puhujaksi huomiseen kirkkoon!

Minua, juuri minua, kun juuri ajattelin, etten astu koko kirkkoon!

Lupasin mennä.

Ehkä tämä oli minulle joku merkki???? Merkki siitä, että Jumala ei halua minun luovuttavan?

(Minä en ole aiemmin juurikaan kirkossa puhunut, joten tämä pyyntö tuli kummalliseen aikaan)

Minun ja varmaan ap:nkin puolesta saa rukoilla....

[/quote]

Ehkä te kelaatte asioita liikaa. Ei se niin mene, että kaikki onnistuu ja menee hyvin, vaikka onkin uskovainen. En kyllä itse ole, mutta johan sen nyt raamatussakin sanotaan. 

Uskon korkeampaan voimaan, eli en ole silti ateisti, mutta en seuraa mitän uskontoa. Kuuntelen ITSEÄNI ja "jumalan" eli korkeamman puhetta kauttani, koen että kun kuuntelen oikein itseäni, kuuntelen jumalaa. Mutta se ei aina ole helppoa. Eikä ne vastaukset ainakaan raamatusta läydy, sehän on ihan höpö höpö vanha kirja, samat asiat on sanottu modernimmin jo monta kertaa muualla raamatun kirjoittamisen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:54"]

[/quote]

Yritin minäkin aikani pysyä kirkon helmoissa, raamattua luin ahkerasti ym. Mutta vähitellen tajusin, etten voi allekirjoittaa niitä syrjiviä ja mustavalkoisia ajatuksia, joita hiukan pintaa raaputtamalla paljastui aina sieltä sinänsä niin valoisten ja kauniisti uskostaan lauleskelevien ihmisten ajatuksista.

[/quote]

Terve, viestin nro 6 kirjoittaja! Moni on pettynyt kristittyihin ja kokemaansa Raamattun rajoittuneisuuteen kuten sinä. Olen sun kanssasi samaa mieltä monessa kohdin: epäkohtia ja epätäydellisyyttä kyllä seurakunnissa riittää - mutta toisaalta kristityt ovat vain tavallisia ihmisiä eli heillä on omanlaistansa outoutta ja kieroonkasvamista aivan kuten meillä kaikilla! Samassa veneessä siis keskeneräisinä ihmisinä ollaan maailmankuvasta riippumatta :)

Mutta entä jos kristillisen uskon ja ajattelun ydin tai avain ei olekaan se, että pettyykö ihminen kristittyihin vai ei, tain että ihastuuko tai vihastuuko ristiriitaiseen Raamattuun? Vaan entä jos ydin onkin ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden eli suhteen mahdollisuus, johon sisältyykin sitten aika suuria ja ehkä niitä tärkeimpiä asioita, kuten esimerkiksi mahdollisuus Jumalan rakkauden ja pelastuksen kokemiseen ja "ihmistä suuremman" anteeksiannon ja toivon avautuminen henkilökohtaisella tasolla, sekä paljon, paljon muuta?Saanko kysyä, että miten koet esim. oheisen lyhyen videon, jossa kristinuskoa avataan hiukan epätavallisella tavalla eli rakkauden ja kokemuksellisuuden kautta http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 ?

[/quote]

Kiitos vain, mutta nro 6 jättää tämän väliin vanhasta kokemuksesta.

Olen jo ymmärtänyt, että nämä teidän valoisat ja kivalta näyttävät, karismaattisetkin viestinne kuitenkin loppupeleissä päätyvät siihen, että te tiedätte, miten ihmisten kuuluisi elää. Ja siihen elämään ei kuulu pelkästään rakkauden kaksoiskäsky, luonnon suojeleminen ja muut hyvät ja kohtuullisen elämän mittapuut vaan juurikin edellä nimeämiäni rajoitteita sen suhteen, mitä sukupuolta saa rakastaa romanttisessa mielessä, kumpi sukupuoli sopii papiksi jne.

Kyllä ne rajoitukset ja tuomiot tulevat sieltä aina lopuksi pintaa raaputtamalla esiin, joissakin yhteisöissä äkkivääremmin (vanhoillislestadiolaiset) kuin toisissa (vapaat suunnat). Monien päälle päin mukavan oloisten uskonyhteisöjen taktiikkana on, että siinä vaiheessa ihminen on jo houkuteltu niin riippuvaiseksi yhteisöstä ja sen ihmisistä ja uskomaan yhteisön auktoriteettiin, että hän nielaisee nämäkin asiat enää sen enempiä ajattelematta. Ryhmäpaine on sen verran kova.

Onneksi olen aina itse ollut enemmän oman tieni kulkija. Tyydyn vain seuraamaan esimerkiksi Kotimaa24:n keskusteluita ja pudistelemaan päätäni, kun sielläkin sinänsä järkevän oloiset ihmiset kuitenkin aina jossain vaiheessa paljastavat oikean karvansa.

Kaikki yritykset vakuutella, että "pelastuakseen" pitäisi kuulua johonkin seurakuntaan, ovat uskonkirjoihin päälle liimattuja hengellisten johtajien toiveajatuksia. Sillähän sitä johdettavaa laumaa vain pyritään suurentamaan ja pitämään kasassa.

[/quote]

Tuntuu että tuo homo- ja muu suvaitsemattomuus-ongelma on vain kätevä syy olla kirkkoja vastaan. On niin helppo vaatia tasavertaisuutta kun ei tarvitse miettiä sen seurauksia kirkolle. Sitten vasta kirkosta erottaisiinkin jos siellä alettaisiin homoja vihkimään! Tottakai on tärkeää että Suomen laki suojelee homoseksuaaleja, kuten muitakin vähemmistöjä että he voivat elää rauhassa, (toisin kuin vaikka Venäjällä), mutta on myös röyhkeää ja Raamatunvastaista vaatia kirkolta täyttä hyväksyntää.

Toki ev.lut kirkolla ja vapaiden suuntien kirkoillakin on huonot puolensa ja paljon parannettavaa, mutta mielestäni homoseksuaalien tasavertaisuus ei ole tärkeimpänä listalla.

[/quote]

Ei se mikään tekosyy ole, että minulle ihmisten tasavertaisuus on koko maailmankuvani tärkeimpiä asioita. En voisi ikinä olla mukana uskonnollisessa yhteisössä, jonka jäsenistö väittää jumalansa suulla, että näin ei olisikaan, tai ainakin vähättelee tämän asian merkitystä. Se että kutsut asiaa tekosyyksi ja huolehdit siitä, ettei vain joku eroaisi yhteisöstä, mikäli se tunnustaisi kaikkien ihmisten arvon, kertoo jotain rumaa sinusta itsestäsi. 

On hyvin epätodennököistä että Jumala vastaisi täällä netissä. Jumalalla ei ole  nettiyhteyttä tai hän jättänyt laskut maksamatta.

Siinä mielessä itkeminen tai Jumalan vaikuttaminen täällä turhaa. Vaikka se Jumala onkin kaikkivoipas ja ihmeitä tekevä, niin ei hänkään aivan kaikkiin hörhöjen kotkotukseen voi lähteä mukaan ja alkaa kirjoittelee täällä. Joku raja sentään Jumalallakin on. Ja voi jopa olla ettei häntä haisuakaan kiinnosta meidän höpötykset täällä. Ei se, että vannomme hänen nimeensä tai haistatamme pitkät.

 Vastauksia Jumalaan kannattaa etsiä muita reittejä pitkin.