Lue keskustelun säännöt.
Mulla on hirveä uskonkriisi, auttakaa!
05.01.2014 |
Minulla on meneillään ihan kamala uskonkriisi. Jos rukoilen, minulle ei tule hyvä, vaan puristava olo. Tuntuu, että olen itsekäs, kun rukoilen Jumalalta, että minulla ja läheisilläni olisi kaikki hyvin. Se itkettää paljon.
Lähiaikoina olen myös harkinnut ihan hirveästi kääntymistä muihin uskontoihin. Sekin hävettää ja kaduttaa. Toivon, että voisin olla hyvä kristitty.
Kommentit (32)
Mitäpä jos ryhdistäytyisit, ja alkaisit katsoa maailmaa omien silmiesi lävitse ?
Se on jo hyvä alku, että toivoo olevansa hyvä ihminen. Siitä se lähtee, eikä sen tuon pitemmälle tuosta enää sitten tarvitsekaan jatkua. Tervehdi lähimmäisiäsi ja toivota heille heille hyvää huomenta. Hyviksi teoiksi riittää alkuun ystävällisyys ja suopeus lähimmäisiään kohtaan, ei heille tarvitse rahojaan ja ihokastaan alkaa tuputtamaan. Ne jotka sellaista vaativat, ovat pahoja ja vältettäviä ihmisiä.
Maailman on tosiaan täynnä pahoja ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä jumalan olemassaolosta ja hänen tahdostaan vaikka mitä, ja yhteistä heille kaikille on se, että he ovat valehtelijoita. Älä vietä aikaasi valehtelijoiden seurassa ja seassa. Pahojen ihmisten pahuus vain tarttuu.
Jos jumalaa ei ole, ainoa vaihtoehto on seistä tuulessa yksin. Jos hän on olemassa, hän antaa pienen epäuskon anteeksi. Ellei anna, tuo olento on silloin mielisairas idiootti, ja vältettävä paha olento. On siinäkin ajatus, että ellet usko sokeasti minuun, rankaisen sinua ikuisella tulimerellä... haluatko ihan oikeasti päätyä tuommoisen kahjon olennon syliin ? Ihanko totta ?
Jos jumala on olemassa, kaikki tavat millä häntä palvotaan ovat lähinnä jumalanpilkkaa. Aika muuten perkeleellistä sellaista.
En voi antaa muuta neuvoa kuin sen, että ala seisomaan omilla jaloillasi, ryhdistäydy, ja jos jatkatkin uskomista jumalaan, lakkaa pitämästä häntä jonakin toivomuksia toteuttavana pajatsona. Sekin on nimittäin vähän jumalanpilkkaa. Ja jos tosiaankin olet luotu hänen kuvakseen, niin ryhdistäydy nyt hemmetissä sen kuvan mukaiseksi olennoksi, ja ala ajattelemaan asioita ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31"]
Mulla on hirveä uskonkriisi, auttakaa!
[/quote]
Hei! Olen rukoillut puolestasi ja uskon, että oheiset linkit voivat auttaa ja tukea sinua :) Ehkä soimaat itseäsi nyt liikaa tämän uskonkriisisi keskellä. Nämä linkit kertovat uskosta mielestäni armollisella tavalla ja Jumalan Rakkauteen keskittyen. Katso vaikka tuo ensimmäinen linkki, jossa kauniin rukouksen ja luontovideon kautta käydään lyhyesti läpi uskon perusasioita. Saanko omasta kokemuksesta myös suositella, että kävisit Healing Roomissa, jos sellainen on jossakin asuinpaikkasi lähellä. Koen myös, että minun tulee rohkaista sinua pyytämään muualtakin rukoustukea tilanteeseesi ja kysymyksiisi; esim. Radio Dei:n rukouspuhelin on mainio mahdollisuus, joka päivä klo 19-23 puh. 040 172 7000.
Kaikkea hyvää sinulle, ja muista: Sinä olet Isän Jumalan rakkauden keskipisteessä :) Ja kuten Jeesus kuvasi vertauksessaan, Hän jättää 99 "lammasta" löytääkseen sen yhden kadoksissa olevan! En sano, että sinä olet kadoksissa, vaan tämän vertauksen mukaan Jeesus etsii ihmistä, SINUA, koska olet korvaamattoman arvokas hänelle. Lopuksi, kuten virressä sanotaan: Jumala on suurempi kuin sydämemme. Ole siis rauhassa ja anna Jumalan Pyhän Hengen vaikka salatustikin johdattaa sinua eteenpäin. Jeesus, sinunkin isoveljesi, kulkee edelläsi ja myös kanssasi, vierelläsi.
http://vod-2.tv7.fi/vod2/pelastusrukous/pelastusrukous-002-w.MP4
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 07:01"]
Mitäpä jos ryhdistäytyisit, ja alkaisit katsoa maailmaa omien silmiesi lävitse ?
Se on jo hyvä alku, että toivoo olevansa hyvä ihminen. Siitä se lähtee, eikä sen tuon pitemmälle tuosta enää sitten tarvitsekaan jatkua. Tervehdi lähimmäisiäsi ja toivota heille heille hyvää huomenta. Hyviksi teoiksi riittää alkuun ystävällisyys ja suopeus lähimmäisiään kohtaan, ei heille tarvitse rahojaan ja ihokastaan alkaa tuputtamaan. Ne jotka sellaista vaativat, ovat pahoja ja vältettäviä ihmisiä.
Maailman on tosiaan täynnä pahoja ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä jumalan olemassaolosta ja hänen tahdostaan vaikka mitä, ja yhteistä heille kaikille on se, että he ovat valehtelijoita. Älä vietä aikaasi valehtelijoiden seurassa ja seassa. Pahojen ihmisten pahuus vain tarttuu.
Jos jumalaa ei ole, ainoa vaihtoehto on seistä tuulessa yksin. Jos hän on olemassa, hän antaa pienen epäuskon anteeksi. Ellei anna, tuo olento on silloin mielisairas idiootti, ja vältettävä paha olento. On siinäkin ajatus, että ellet usko sokeasti minuun, rankaisen sinua ikuisella tulimerellä... haluatko ihan oikeasti päätyä tuommoisen kahjon olennon syliin ? Ihanko totta ?
Jos jumala on olemassa, kaikki tavat millä häntä palvotaan ovat lähinnä jumalanpilkkaa. Aika muuten perkeleellistä sellaista.
En voi antaa muuta neuvoa kuin sen, että ala seisomaan omilla jaloillasi, ryhdistäydy, ja jos jatkatkin uskomista jumalaan, lakkaa pitämästä häntä jonakin toivomuksia toteuttavana pajatsona. Sekin on nimittäin vähän jumalanpilkkaa. Ja jos tosiaankin olet luotu hänen kuvakseen, niin ryhdistäydy nyt hemmetissä sen kuvan mukaiseksi olennoksi, ja ala ajattelemaan asioita ihan itse.
[/quote]
Niin naulan kantaan, vaikka vähän vahvasti ilmaistu. Minulle on henkilökohtaisesti edelleen luontevaa uskoa, ettemme ole tyhjästä tähän syntyneet. Mutta kieltäydyn enää uskomasta, että luojani olisi joidenkin kosmisten sääntöjen orja tai pahimmassa tapauksessa kostonhimoinen henki, joka vaatii kaikkia joko uskomaan olemassaoloonsa tai sitten joutumaan helvettiin tai kauhistuttavaan tyhjyyteen kuoleman jälkeen. Sen kyllä uskon, että lähi-idän heimot ja myöhemmin Rooman valtakunta ovat nämä piirteet liittäneet jumalaansa, jotta ihmisiä olisi helpompi kontrolloida ja pakottaa uskonnollisten miesjohtajien ikeen alle.
Hei ystäväni. Hienoa kun olet lähtenyt pyytämään apua.
Itsekin olen kristitty (helluntaiseurakunta) joten siltä pohjalta vastaan.
Jeesus sanoo, että monen ahdistuksen kautta meidän pitää mennä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tämä on ollut myös oma kokemukseni asiasta reilut 30 vuotta uskossa oltuani. Rohkaisen sinua jatkamaan uskossasi Vapahtajaan.
Jos tahdot hakea kuitenkin etäisyyttä ahdistavaksi kokemaasi kristinuskoon esim buddhalaisuudesta niin siihen sinulla on täysi vapaus.
Itse neuvoisin sinua kuitenkin arvioimaan ensiksi onko nykyinen seurakuntasi sinulle paras. Monet karismaattiset seurakunnat, korostavat epäterveellä tavalla uskon erilaisia vaatimustasoja jolloin lepo Kristuksessa jää heiltä ymmärtämättä ja kokematta.
Netistä pystyy kuulemaan hyvää armon julistusta terveeltä kristillisyyden pohjalta.
Itse haen vastapainoa oman helluntailaisuuteeni rovasti Olavi Peltolan kotisivuilta ja Mailis Janatuisen ilosanomapiirin sivuilta. Myös saarna.net sivuilta löytyy edesmenneen Mauri Vikstenin hyviä sielunhoidollisia opetuksia.
Kertomasi rukous on aivan oikea. Ei ole itsekästä pyytää Taivaan Isää siunaamaan läheisiämme ja itseämme.
Ahdistuksesi pohja-ala voi kuitenkin olla laajempi kuin vain mainitsemasi uskonkriisi. Sinulla saattaa olla ilman uskoakin asioita mihin tarvitsisit hoitavaa apua. Monet ahdistuksemme juontavat esim. suhteistamme omiin vanhempiimme. Näitä itsekin läpikäyneenä...
Jos et jaksa rukoilla niin ei sinun tarvitse sitä tehdä.
Jumala tuntee myös huokauksemme ja kyyneleemme. (Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. room. 8:26)
Toivon sydämestäni, että tulet saamaan apua elämän tilanteeseesi.
Muistan sinua tänäpäivänä rukouksissani.
Terveisin Sakari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vastuu elämästäsi ja muista asioista ja lopeta tuollainen ylempiin voimiin tukeutuminen. Mitään Jumalaa ei ole, eikä voi sinua mitenkään auttaa.
Mistähän se puristava olo voi johtua?
Mulla on joskus sellainen "ongelma" että hengellisessä tilaisuudessa musiikki vaikuttaa niin voimallisesti että minua alkaa itkettää. Kun yritän pitää pokkaa ja olla itkemättä, tulee puristava tunne.Joskus kotona yksin ollessani kuuntelen hengellistä musiikkia ja annan tulla jos itkuon tullakseen.
Elän melko tavallista, maallista elämää, mieheni ei ole uskovainen ja luulen että itku johtuu siitä että tarvitsisin enemmän Jumalan läheisyyttä.
Ei uskova varmaan ajattelee että ongelmani on pään sisällä, mutta minä ajattelen että ongelma on siinä etten hakeudu tarpeeksi Jumalan läheisyyteen.
Viimeksi kun pari päivää sitten rukoilin muiden kuin oman perheen puolesta, tuli mieleeni luostarit. Jotenkin huojentavaa ajatella että nunnat ja munkit rukoilevat luostareissa työkseen, tuntikausia päivittäin koko maailman puolesta! Että ei se ole niin paha jos me tavikset rukoillaan enimmäkseen omien läheistemme puolesta.
Anna Jumalalle mahdollisuus, äläkä turhaan pyristele vastaan. Seurakuntayhteys olisi todella tärkeä, ilman sitä on vaikea pitää hengellistä elämää vireänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 07:01"]
Ja jos tosiaankin olet luotu hänen kuvakseen, niin ryhdistäydy nyt hemmetissä sen kuvan mukaiseksi olennoksi, ja ala ajattelemaan asioita ihan itse.
[/quote]
Harmillisia nämä vanhentuneet käsitykset kristinuskosta ja kristityistä: aivan kuin kristillinen ajattelu/usko ja oma, kriittinenkin ajattelu muka sulkisivat toisensa pois. Ei suinkaan! Täten haastankin ja rohkaisen kaikkia ateistiksi tai vaikka vapaa-ajattelijaksi itsensä kokevia päivittämään käsityksensä kristillisestä uskosta ja ajattelusta. Yksi asia on kuitenkin muuttuvista ajoista huolimatta pysyvä: RAKKAUDEN takia Kristus etsii jokaista ihmistä riippumatta maailmankatsomuksesta tai muista inhimillisistä eroavaisuuksista. Kenelle tahansa, joka vaikka yksityisimmissä ja hiljaisimmissa ajatuksissaan antaa Jumalan olemassaololle mahdollisuuden, on Jumala valmis vastaamaan ja koskettamaan ihmistä suuremmalla rakkaudellaan ja anteeksiannollaan http://y-jesus.com/
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 07:01"]
Ja jos tosiaankin olet luotu hänen kuvakseen, niin ryhdistäydy nyt hemmetissä sen kuvan mukaiseksi olennoksi, ja ala ajattelemaan asioita ihan itse.
[/quote]
Harmillisia nämä vanhentuneet käsitykset kristinuskosta ja kristityistä: aivan kuin kristillinen ajattelu/usko ja oma, kriittinenkin ajattelu muka sulkisivat toisensa pois. Ei suinkaan! Täten haastankin ja rohkaisen kaikkia ateistiksi tai vaikka vapaa-ajattelijaksi itsensä kokevia päivittämään käsityksensä kristillisestä uskosta ja ajattelusta. Yksi asia on kuitenkin muuttuvista ajoista huolimatta pysyvä: RAKKAUDEN takia Kristus etsii jokaista ihmistä riippumatta maailmankatsomuksesta tai muista inhimillisistä eroavaisuuksista. Kenelle tahansa, joka vaikka yksityisimmissä ja hiljaisimmissa ajatuksissaan antaa Jumalan olemassaololle mahdollisuuden, on Jumala valmis vastaamaan ja koskettamaan ihmistä suuremmalla rakkaudellaan ja anteeksiannollaan http://y-jesus.com/
[/quote]
Ihmettelin myös tuota samaa, että hassua miten tämänkin ketjun ateistit luulevat, ettei uskova ajattele itse tai katso maailmaa omilla silmillään? Ihan olen itse vastuussa omasta elämästäni, teen itse ratkaisut. Jumala antaa turvaa, auttaa kohtaamaan vaikeudet ja uskon ja toivon että Jumala myös johdattaa minua oikeisiin valintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: " Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu. Mä rakastan sua niin että sattuu."
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:36"]
Ihmettelin myös tuota samaa, että hassua miten tämänkin ketjun ateistit luulevat, ettei uskova ajattele itse tai katso maailmaa omilla silmillään? Ihan olen itse vastuussa omasta elämästäni, teen itse ratkaisut. Jumala antaa turvaa, auttaa kohtaamaan vaikeudet ja uskon ja toivon että Jumala myös johdattaa minua oikeisiin valintoihin.
[/quote]
Viestin numero 6 kirjoittaja tässä terve! En suuremmin arvosta pahimpia "vapaa-ajattelijajänkkääjiä" mutta en myöskään teitä mustavalkoisesti asioista ajattelevia uskovaisia lahkolaisia. Olette minulle ehdottomuudessanne ja keskustelunne sävyssä oikeastaan samaa kastia.
Yritin minäkin aikani pysyä kirkon helmoissa, raamattua luin ahkerasti ym. Mutta vähitellen tajusin, etten voi allekirjoittaa niitä syrjiviä ja mustavalkoisia ajatuksia, joita hiukan pintaa raaputtamalla paljastui aina sieltä sinänsä niin valoisten ja kauniisti uskostaan lauleskelevien ihmisten ajatuksista. Minun maailmankuvaani ei mahdu pikkumainen jumala, joka erottelee tiukasti miehet ja naiset biologian perusteella: kenellä on mahdollisuus toimia pappina, kenellä on oikeus rakastaa ketäkin jne. Sain lopullisesti kylläkseni, kun aina iloisen ja mukavan ystäväni mies pauhasi raamattupiirissään, kuinka hänen vaimonsa pitäisi synnyttää vaikka raiskaajansa lapsi.
Kun silmäni avautuivat tähän, niin vähitellen opin myös ymmärtämään, että tämä tuomitsemisen halu tulee monille uskoville juuri niistä raamatun perusopetuksista, jotka ovat tietenkin uskonnollisten johtajien omiin tarkoituksiinsa muokkaamia. Kun ihmisiä riittävästi pelotellaan joko helvetillä tai tyhjyydellä (sivistyneempi korvike helvetille, ero jumalasta), niin totta kai niitä elämää rajoittavia ja toiset ihmiset huonommiksi osoittavia sääntöjä yritetään sitten keksiä lisää vielä sen rakkauden kaksoiskäskyn ohikin.
Olen ajatellut asioita ihan riittävästi ja tullut siihen tulokseen, että minun maailmankuvaani sopii vain hyväntahtoinen luojajumala, joka yksinkertaisesti pyytää ihmisiä kohtelemaan toisiaan lempeästi eikä ole jatkuvasti kiinnostunut luomiensa olentojen sukupuolielimien yhteensopivuudesta tai edes siitä, uskovatko nämä hänen olemassaoloonsa riittävän lujasti. Tällaista ei ikävä kyllä sieltä teidän iloisten laulujenne alta löydy, vaan aina törmään täysin omantuntoni ja moraalini vastaisiin ahdasmielisiin tuomioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:54"]
[/quote]
Yritin minäkin aikani pysyä kirkon helmoissa, raamattua luin ahkerasti ym. Mutta vähitellen tajusin, etten voi allekirjoittaa niitä syrjiviä ja mustavalkoisia ajatuksia, joita hiukan pintaa raaputtamalla paljastui aina sieltä sinänsä niin valoisten ja kauniisti uskostaan lauleskelevien ihmisten ajatuksista.
[/quote]
Terve, viestin nro 6 kirjoittaja! Moni on pettynyt kristittyihin ja kokemaansa Raamattun rajoittuneisuuteen kuten sinä. Olen sun kanssasi samaa mieltä monessa kohdin: epäkohtia ja epätäydellisyyttä kyllä seurakunnissa riittää - mutta toisaalta kristityt ovat vain tavallisia ihmisiä eli heillä on omanlaistansa outoutta ja kieroonkasvamista aivan kuten meillä kaikilla! Samassa veneessä siis keskeneräisinä ihmisinä ollaan maailmankuvasta riippumatta :)
Mutta entä jos kristillisen uskon ja ajattelun ydin tai avain ei olekaan se, että pettyykö ihminen kristittyihin vai ei, tain että ihastuuko tai vihastuuko ristiriitaiseen Raamattuun? Vaan entä jos ydin onkin ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden eli suhteen mahdollisuus, johon sisältyykin sitten aika suuria ja ehkä niitä tärkeimpiä asioita, kuten esimerkiksi mahdollisuus Jumalan rakkauden ja pelastuksen kokemiseen ja "ihmistä suuremman" anteeksiannon ja toivon avautuminen henkilökohtaisella tasolla, sekä paljon, paljon muuta?Saanko kysyä, että miten koet esim. oheisen lyhyen videon, jossa kristinuskoa avataan hiukan epätavallisella tavalla eli rakkauden ja kokemuksellisuuden kautta http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 ?
Täällä toinen, joka kokee valtavaa uskonkriisiä.
Olen käynyt todella paljon seurakunnan tilaisuuksissa ja saanut sieltä iloa moniin päiviini.
Kuitenkin, vaikka kuinka rukoilen, niin oma elämäni on todella vaikeaa ja tuntuu, että vaikeammaksi vaan käy.
Vastoinkäymisiä tulee ovista ja ikkunoista.
Välillä tuntuu, että onko sitä Jumalaa oikeasti olemassa, kun se ei auta minua???
Ajattelin vasta, että lopetan koko seurakunnassa käymisen ja kokeilen, onko sama olla ilman Jumalan läsnäoloa.
Ja sitten minua pyydettiin puhujaksi huomiseen kirkkoon!
Minua, juuri minua, kun juuri ajattelin, etten astu koko kirkkoon!
Lupasin mennä.
Ehkä tämä oli minulle joku merkki???? Merkki siitä, että Jumala ei halua minun luovuttavan?
(Minä en ole aiemmin juurikaan kirkossa puhunut, joten tämä pyyntö tuli kummalliseen aikaan)
Minun ja varmaan ap:nkin puolesta saa rukoilla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:31"]
Minulla on meneillään ihan kamala uskonkriisi. Jos rukoilen, minulle ei tule hyvä, vaan puristava olo. Tuntuu, että olen itsekäs, kun rukoilen Jumalalta, että minulla ja läheisilläni olisi kaikki hyvin. Se itkettää paljon.
Lähiaikoina olen myös harkinnut ihan hirveästi kääntymistä muihin uskontoihin. Sekin hävettää ja kaduttaa. Toivon, että voisin olla hyvä kristitty.
[/quote]
Jos jumala nyt leikisti olisi olemassa, niin miksi jumala kuuntelisi pientä hyönteistä mitättömissä asioissaan?
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:54"]
[/quote]
Yritin minäkin aikani pysyä kirkon helmoissa, raamattua luin ahkerasti ym. Mutta vähitellen tajusin, etten voi allekirjoittaa niitä syrjiviä ja mustavalkoisia ajatuksia, joita hiukan pintaa raaputtamalla paljastui aina sieltä sinänsä niin valoisten ja kauniisti uskostaan lauleskelevien ihmisten ajatuksista.
[/quote]
Terve, viestin nro 6 kirjoittaja! Moni on pettynyt kristittyihin ja kokemaansa Raamattun rajoittuneisuuteen kuten sinä. Olen sun kanssasi samaa mieltä monessa kohdin: epäkohtia ja epätäydellisyyttä kyllä seurakunnissa riittää - mutta toisaalta kristityt ovat vain tavallisia ihmisiä eli heillä on omanlaistansa outoutta ja kieroonkasvamista aivan kuten meillä kaikilla! Samassa veneessä siis keskeneräisinä ihmisinä ollaan maailmankuvasta riippumatta :)
Mutta entä jos kristillisen uskon ja ajattelun ydin tai avain ei olekaan se, että pettyykö ihminen kristittyihin vai ei, tain että ihastuuko tai vihastuuko ristiriitaiseen Raamattuun? Vaan entä jos ydin onkin ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden eli suhteen mahdollisuus, johon sisältyykin sitten aika suuria ja ehkä niitä tärkeimpiä asioita, kuten esimerkiksi mahdollisuus Jumalan rakkauden ja pelastuksen kokemiseen ja "ihmistä suuremman" anteeksiannon ja toivon avautuminen henkilökohtaisella tasolla, sekä paljon, paljon muuta?Saanko kysyä, että miten koet esim. oheisen lyhyen videon, jossa kristinuskoa avataan hiukan epätavallisella tavalla eli rakkauden ja kokemuksellisuuden kautta http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 ?
[/quote]
Kiitos vain, mutta nro 6 jättää tämän väliin vanhasta kokemuksesta.
Olen jo ymmärtänyt, että nämä teidän valoisat ja kivalta näyttävät, karismaattisetkin viestinne kuitenkin loppupeleissä päätyvät siihen, että te tiedätte, miten ihmisten kuuluisi elää. Ja siihen elämään ei kuulu pelkästään rakkauden kaksoiskäsky, luonnon suojeleminen ja muut hyvät ja kohtuullisen elämän mittapuut vaan juurikin edellä nimeämiäni rajoitteita sen suhteen, mitä sukupuolta saa rakastaa romanttisessa mielessä, kumpi sukupuoli sopii papiksi jne.
Kyllä ne rajoitukset ja tuomiot tulevat sieltä aina lopuksi pintaa raaputtamalla esiin, joissakin yhteisöissä äkkivääremmin (vanhoillislestadiolaiset) kuin toisissa (vapaat suunnat). Monien päälle päin mukavan oloisten uskonyhteisöjen taktiikkana on, että siinä vaiheessa ihminen on jo houkuteltu niin riippuvaiseksi yhteisöstä ja sen ihmisistä ja uskomaan yhteisön auktoriteettiin, että hän nielaisee nämäkin asiat enää sen enempiä ajattelematta. Ryhmäpaine on sen verran kova.
Onneksi olen aina itse ollut enemmän oman tieni kulkija. Tyydyn vain seuraamaan esimerkiksi Kotimaa24:n keskusteluita ja pudistelemaan päätäni, kun sielläkin sinänsä järkevän oloiset ihmiset kuitenkin aina jossain vaiheessa paljastavat oikean karvansa.
Kaikki yritykset vakuutella, että "pelastuakseen" pitäisi kuulua johonkin seurakuntaan, ovat uskonkirjoihin päälle liimattuja hengellisten johtajien toiveajatuksia. Sillähän sitä johdettavaa laumaa vain pyritään suurentamaan ja pitämään kasassa.
Ehkä ahdistuksesi johtuu siitä, että olet itsekin alkanut aavistamaan, kuinka järjetöntä se on? Olisiko aika sinun ja sukulaistesi alkaa ihan itse toimimaan sen asian suhteen, että " kaikki on hyvin", eikä rukoilla jotain olematonta jumalaa.
Eipä taida yksikään jumala taata, että ihmsillä olisi kaikki hyvin. Kyllä se hyvinvointi on seurausta ihmsten toiminnasta ja ihan puhtaasta sattumasta. Tämä on monelle aika sietämätön ajatus, mutta näin se vain menee.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:44"]
Hei ystäväni. Hienoa kun olet lähtenyt pyytämään apua.
Itsekin olen kristitty (helluntaiseurakunta) joten siltä pohjalta vastaan.
Jeesus sanoo, että monen ahdistuksen kautta meidän pitää mennä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tämä on ollut myös oma kokemukseni asiasta reilut 30 vuotta uskossa oltuani. Rohkaisen sinua jatkamaan uskossasi Vapahtajaan.
Jos tahdot hakea kuitenkin etäisyyttä ahdistavaksi kokemaasi kristinuskoon esim buddhalaisuudesta niin siihen sinulla on täysi vapaus.
Itse neuvoisin sinua kuitenkin arvioimaan ensiksi onko nykyinen seurakuntasi sinulle paras. Monet karismaattiset seurakunnat, korostavat epäterveellä tavalla uskon erilaisia vaatimustasoja jolloin lepo Kristuksessa jää heiltä ymmärtämättä ja kokematta.
Netistä pystyy kuulemaan hyvää armon julistusta terveeltä kristillisyyden pohjalta.
Itse haen vastapainoa oman helluntailaisuuteeni rovasti Olavi Peltolan kotisivuilta ja Mailis Janatuisen ilosanomapiirin sivuilta. Myös saarna.net sivuilta löytyy edesmenneen Mauri Vikstenin hyviä sielunhoidollisia opetuksia.
Kertomasi rukous on aivan oikea. Ei ole itsekästä pyytää Taivaan Isää siunaamaan läheisiämme ja itseämme.
Ahdistuksesi pohja-ala voi kuitenkin olla laajempi kuin vain mainitsemasi uskonkriisi. Sinulla saattaa olla ilman uskoakin asioita mihin tarvitsisit hoitavaa apua. Monet ahdistuksemme juontavat esim. suhteistamme omiin vanhempiimme. Näitä itsekin läpikäyneenä...
Jos et jaksa rukoilla niin ei sinun tarvitse sitä tehdä.
Jumala tuntee myös huokauksemme ja kyyneleemme. (Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. room. 8:26)
Toivon sydämestäni, että tulet saamaan apua elämän tilanteeseesi.
Muistan sinua tänäpäivänä rukouksissani.
Terveisin Sakari
[/quote]
JUMALA LOI, TAIVAAN JA MAAN, RÖH RÖH RÖH RÖH; PAUKKUKIN PÄÄS!
Suosittelen lukemaan Nicky Cruzin kirjan "Paha paholainen". Cruz on entinen pahamaineinen jengipomo, joka tuli uskoon. Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti, kuinka paholainen valheillaan hyökkää ihmisiä vastaan. Kirjan luettuani ymmärsin, miksi välillä ahdistaa ja mieleen tulee epäilyksiä.
Ap, pysy lujana, "erämaa-aikoja" tulee jokaiselle. Siunausta!
Jumalan siunausta, aamen.