Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero, lapset ja uudet kumppanit - neuvoja?
04.01.2014 |
Luin pätkän alla olevaa hyvää keskustelua uuden perheen perustamisesta eron jälkeen. Olen ollut vuoden päivät eronneena ja lähivanhempi kahdelle lapselle, toinen alle kouluikäinen, toinen alaluokilla. Exän kanssa on asialliset välit ja hän tapaa lapsia säännöllisesti.
Olin tyytyväinen elämääni ja kuinkas ollakaan, sitten tapasin uuden miehen. Lapset ovat tavanneet hänet myös, mutta aivan muissa yhteyksissä kuin "äidin miesystävänä" ja pitävät hänestä kyllä. En ole halunnutkaan tuoda häntä kumppaninani lapsille näytille, koska itsekin tutustun häneen vasta ja tapailemme, kun lapset ovat isällään.
Nyt kuitenkin ex on vienyt lapsia uuden naisystävän luo, ovat olleet yhteisillä reissuilla jne. Vanhempi lapsista kokee jotenkin ahdistusta aiheesta, että isillä on naisystävä ja "ne pussailee enkä tykkää siitä yhtään" jne. Joudun "puolustelemaan" exää ja käyttäytymistään lapselle. Kieltämättä itseenikin sattuu, kun joudun käymään läpi näitä asioita ja puhumaan hänen asioitaan parhain päin. Vaikka olenkin päässyt kohtalaisen hyvin yli pettämisistä ja erosta, silti hänen naisasioidensa vatvominen lapsen kanssa sattuu johonkin syvälle.
Miten lapsi oppii hyväksymään uuden kumppanin vai oppiiko koskaan? Miten voin ikinä itse tuoda mahdollisesti uutta kumppania lasten silmiin, jos se ahdistaa heitä kovin - kuten isän ja uuden naisen suhteen perusteella voisi olettaa? Tällä hetkellä minulla ei ole tarvetta esitellä miestä lapsille poikaystävänä, mutta jos suhde kehittyy, olisi minustakin mukava tehdä vaikka jotain yhdessä, pyytää häntä kylään tms. Tosin vanhempi lapsista on joskus vihjannut, että onko "Matti" äitin miesystävä ja että hän ei tykkää jos on. En haluaisi aiheuttaa lapsille enempää murhetta, mutta en myöskään halua viettää alle nelikymppisenä loppuelämääni yksin.
Miten teillä on uudet kumppanit tutustuneet lapsiin? Onko se aina vaikeaa? Annatteko lasten tunteiden vaikuttaa kovastikin toimintaanne?
Kommentit (9)
Minä erosin kolme vuotta sitten. Kaksi vuotta olin sinkkuna ja vuosi sitten tapasin uuden miehen. Hänet olen tuntenut jo 15 vuotta. Meillä on yhteisiä tuttuja.
Vanhempi lapsistani oli 11 v. ja sanoi usein, että olisi kiva jos olisi isäpuoli. Lasten isä oli tuolloin kuvioissa viikonloppuisänä.
Viime hiihtoloman lapset olivat isällään ja minä vietin kotonani aikaa uuden miehen kanssa. Kesken kahvittelun pamahti 11v. kotiin hakemaan jotain tavaraa. Ei oikein pystynyt piilottamaan miestä, niin esittelin hänet.
Siitä lähtien olemme viettäneet aikaa yhdessä ja mies on äitiäkin meillä. Lapset monesti odottavat, koska mies tulee. Itse olen rakastunut ja haluan viettää yhdessä aikaa miehen ja lasten kanssa. Minulle on käynyt hyvin kun lapset tykkää uudesta miehestä ja toisin päin.
Pusuttelua ja halauksia on lasten nähden. Joskus eivät reakoi mitenkään ja joskus sanoo, että ällöä. Yleensä silloin pussaan ja halaan heitäkin. On täysin normaalia näyttää tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 17:37"]
Pusuttelua ja halauksia on lasten nähden. Joskus eivät reakoi mitenkään ja joskus sanoo, että ällöä. Yleensä silloin pussaan ja halaan heitäkin. On täysin normaalia näyttää tunteita.
[/quote]
Erittäin hyvä pointti ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 17:37"]
Pusuttelua ja halauksia on lasten nähden. Joskus eivät reakoi mitenkään ja joskus sanoo, että ällöä. Yleensä silloin pussaan ja halaan heitäkin. On täysin normaalia näyttää tunteita.
[/quote]
Erittäin hyvä pointti ap:lle.
[/quote]
Niin, tätäkin olen miettinyt, että onko ällötys pusuja kohtaan enemmänkin yleismaailmallista.. tuossa iässähän on vähän niin, että pussailu ja vastakkainen sukupuoli ovat yäk.
Pussailen ja halailen lapsia kyllä päivittäin :). Ehkä kuitenkin oman vanhemman näkeminen toisen ihmisen kanssa on eri juttu, varsinkin kun ero ja sen syyn mietityttävät. Tätäkään en ole lapsille sanonut suoraan, että syynä on toistuva pettäminen ja siitä seuranneet riidat, alkoholinkäyttö ym. Isompi lapsi varsinkin tenttaa ja syyllistää kovastikin, että miksi ylipäätään on menty naimisiin ja tehty lapsia, jos erotaan. Välillä on todella vaikea löytää sopivia vastauksia.
Seiskalle vielä, että teillä on mennyt onneksi mukavasti! Olit kuitenkin ollut jo pitempään yksin kuin minä nyt tähän asti. Siksi tuntuu itsestäkin vähän hurjalle, että kaikki on tapahtunut näin nopeasti. Pidän tästä miehestä kyllä, ja hän on minulle hyvä, en haluaisi häntä kokonaankaan potkia pihalle. Lisäksi hän on jostain syystä todella rakastunut minuun.. Toivon, että hän tyytyisi vähempäänkin, eli tapaamisiin lasten poissa ollessa tai sitten vain tapaamisiin julkisilla paikoilla jos lapset ovat mukana.
Ap.
Tota noin, toivottavasti et silminnähden ahdistu kun lapset puhuvat exäsi naisasioista. Lapset myös peilaavat sun tunteitasi.
Ja on monia eri tapoja tuoda aikuinen lasten elämään; sellainen jossa kutee uuden ihmisen kanssa koko ajan ja lapset jäävät sivuun, tai sellainen jossa lapset otetaan huomioon ja heidän kanssaan vietetään aikaa niin, että heillä on mahdollisuus tutustua, tässä tapauksessa, äidin uuteen miesystävään, hyvin.
Meidän erossa mun ex löysi itselleen uuden naisystävän jonka esitteli lapsille jo ennen kuin eromme oli edes virallinen ja mitä kiihkeämmällä tahdilla ex toi uusia ihmisiä lastemme elämään, sitä vakaammin minä otin. Siis lasten edessä, kyllä mulla oli miesystävä mutta en esitellyt häntä lapsille millään tavalla. Ja hyvä niin, koska hän oli myös vain laastarisuhde.
Nykyisen miesystäväni esittelin lapsille nopealla tahdilla, mutta siinä vaiheessa lapset olivatkin jo muutaman vuoden vanhempia. Lisäksi olimme miesystäväni kanssa keskustelleet siitä, miten lasten tapaaminen vaikuttaa parisuhteeseemme jne. Miesystävälläni on itsellään samanikäisiä lapsia. joten hän myös tiesi että pitää olla vakaalla aikomuksella liikkeellä.
Ja hyvin on mennyt. Ehkä suurin syy siihen on myös se, että jo alussa lapset näkivät, miten onnellinen olin mutta myös se, että teemme yhdessä paljon. Ja mahdollisuuksien mukaan otamme miehen lapset myös retkille ja uimaan, mitä olemmekaan tekemässä. Meille on yhdessä tärkeää se, että lapset voivat hyvin, silloin on helppoa olla parisuhteessakin.
Ja voithan sä jutella lapsille aina välillä siitä miesystävästäsi, ottaa hänet tavallaan osaksi jo ruokapöytäkeskusteluja ja sillä tavalla teidän elämäänne ujuttaa hänet pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse erosin kun lapsi oli 13. Neljä vuotta ollut uusi miesystävä, kerran ovat tavanneet mies ja lapsi. Haluan kunnioittaa lapseni tunteita, koska lapseni on näiden viiden vuoden aikana käynyt isänsä luona ehkä kymmenen kertaa isän avovaimon huonon käytöksen vuoksi.
Vastakyssäreitä ap:lle
-mitä mieltä mies on tilanteesta?
-haluaako hän edes tavata lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika, mikä kiire teillä eronneilla on! Lapsesi ovat vasta sopeutuneet eroon ja erillään asumiseen. Eihän teillä ole vielä perinteitä juhlapäivien vietostakaan, kun erosta on niin lyhyt aika. Tutustu nyt rauhassa tähän uuteen mieheen äläkä hoppuile asian kanssa. Lasten ei tarvitse nähdä pussailuja tai halailuja - tosin en nyt suoraan valehtelisikaan lapsille. Pitäisin lasten ja miehen väliset tapaamiset lyhyinä ja tapahtumapainotteisina. Esim. käydään yhdessä syömässä tai eläintarhassa, mutta ei vietetä koko päivää eikä yötä ainakaan yhdessä. Joskus mies piipahtaa kylässä ja kahvilla jne. Ohimeneviä tapahtumia, joissa kukaan ei ehdi ahdistua, kun ei olla koko ajan läsnä.
Älä kilpaile exäsi kanssa. on surullista, ettei aikuinen mies tajua, miten ahdistavaa ja surullista on lapsen nähdä oman vanhemman hellittelemässä ventovierasta aikuista. Ne hellyttelyt kuuluvat lapsen mielestä hänelle - ja ehkä edelleen äidille. Lapsen tuntemuksia pitäisi kunnioittaa enemmän.
Et voi kontrolloida exää mutta voit sanoa lapsille, että he voivat sanoa isälleen, miten ikävältä isän käytös tuntuu. Eri asia tietysti on, jos lapset eivät pysty näin perusjuttuja isänsä kanssa kommunikoimaan.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos vitoselle, kuulosta siltä mitä itsekin ajattelin. Kuten sanoin, ei minulla olekaan kiire, mutta asia pyörii mielessä kun exä kuitenkin toimii näköjään juuri niin kuin hänelle on parasta.
Lapset ovat tosiaan tavanneet tämän "miesystäväni" kanssani ihan epäromanttisissa merkeissä, joten hän on siten melko helppo tavata ehkä uudestaankin esim. juuri yhteisen tekemisen kautta. Pienempi lapsista pitää miehestä kovastikin, eikä osaa ajatella häntä varmaan samalla tavalla uhkana kuin isompi.
Nelosen kyssäreihin:
- mies pitää lapsista ja on tullut heidän kanssaan toimeen vallan mainiosti silloin kun ovat nähneet. Lapseni eivät ole hänelle mikään ongelma.
- hän on itse esim. ehdottanut, että voisimme lähteä lasten kanssa myös johonkin reissuun, tai hän voisi tulla meille käymään. Eli hän on innokkaampi tässä asiassa kuin minä.
Itseäni mietityttää lasten fiilikset paljonkin, ja vaikka mies on kaikin puolin ok ja sydämellinen, en halua aiheuttaa lapsille ongelmia.
T: Ap