Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä, jonka äiti on kuollut, ja jonka kanssa olette olleet tiiviisti yhteyksissä, niin...
11.10.2020 |
... onko sinulla äidin sijalle löytynyt helposti sellaista ihmistä, jolle voitte jutella ja pohtia asioita kuten edesmenneen äitinne kanssa elämänne varrella?
Itse olen nyt huomannut, että kuten monesti olen kuullut ja lukenut äitinsä menettäiden ihmisten kertovan, että monesti ovat jäänneet kaipaamaan äidin kanssa elämään liittyvien asioiden pohtimista ja niitä keskusteluja äidin kanssa, niin aukkohan se on ja ammottava sellainen, kun ei voikkaan enää esim. soittaa puhelimella puolin ja toisin, ja käydä lävitse milloin minkäkinlaisia asioita.
Voisiko meille orvoiksi jäänneille aikuisille lapsillekin yhteiskunta järjestää jonkinlaisen sijaisäidin, joka lohduttaisi tarpeen tullen ja jakaisi omia näkökantojaan elämiseen.
Kommentit (26)
😢 Ei oo löytynyt Äidin kaltaista äitini vielä kuoli Tätini hautajaispäivänä.
Lähes 20- vuotta sitten.Olin Jo silloin jo Aikuinen mutta Ainahan on Äidit äitejä .
.. On Surullista se, että Toiset menettää Äitinsä Jo Lapsena.
Ja ennen on Kuolkutkin Äiti Synnytykseen ( miksi kirjoitin sanan Ennen,?, Siksi että En usko, että synnytykseen voi nyt tänä päivänä Kuolla, ) No en tiedä mutta luulo ei oo tiedon väärtti.( tuohon voi osata vastata Alan ammattilailainen voiko synnytykseen kuolla?.
No sellaisen synnytykseen kuolleen lapsi, ei luonnollisesti ei voi koskaan tukehtua Äitiin joka on surullista.
Että Maailmassa on paljon surullisa Asioita , Jotkut menettää Äitinsä Lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin tuon äidin itseltäni jo ennen teini-ikää, koska hän ei ollut tarpeeksi kypsä rakentamaan luottamuksellista lapsi-vanhempi suhdetta. Tietyllä tavalla sitä ei osaa enää edes kaivata, vaikka tuolloin jättikin syvät arvet tunne-elämääni. Kaiken lisäksi se oli vielä yh-perhe.
Pelkään jo etukäteen sitä, etten voi soittaa äidilleni ja pyytää neuvoja nyt toiveissa olevan raskauden aikana. Anoppini on ihana ihminen ja varmasti hänen kanssaan tulisikin puhuttua paljon. Mutta vain oma äiti voi kertoa mitä oireita raskauteen liittyi hänellä ja hänen äidillään. Äitini olisi myös ollut erinomainen isoäiti harmi, ettei hän koskaan saanut kokea sitä.
Kolme sukupolvea elossa samaan aikaan on aika tavallista. Meillä on vaan kaksi ja lapset oli alle 10 v kun mummo kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Äitini sairastui 60-vuotiaana Alzhaimerin tautiin ja näin vuosi diagnoosista on jäljellä joku ihminen, joka kaukaisesti äitiäni muistuttaa ja josta pitää huolehtia kuin pikkulapsesta. Sanoisin, että äidin menttäminen tällä tavalla on kamalampaa. Oikein joutuu pinnistelemään, että minkälainen se äiti oli ja minkälainen suhde meillä oli vain vähän aikaa sitten.
Olen tätä miettinyt viime aikoina paljonkin, kun samaan aikaan oman äitini kuoleman kanssa ystäväni äiti sairastui vakavasti niin, että hänen persoonansakin muuttui. Olen tavallaan onnellinen, että äitini menehtyi sairauteensa varsin nopeasti, eikä joutunut kärsimään kauaa sitä alennustilaa, jonka sairaus aiheutti. Olen siitä onnellisessa asemassa, etten ole koskaan joutunut kokemaan henkilökohtaisesti läheisen muistisairautta. Se on omaiselle kuitenkin ehkä kaikkein raskainta, kun joutuu seuraamaan vierestä, miten tuttu ihminen muuttuu ihan vieraaksi. Onhan kuolema eräällä tapaa helpotus, voi jäädä muistelemaan niitä hyviä asioita ja vaikka ikävä on kova se kuitenkin haalistuu ajan myötä. Sairaus taas pitää kohdata päivittäin joskus hyvinkin pitkän aikaa.
Omallakin kohdallani juurikin tämä, ettei omilla aikuisilla lapsillamme isänsäkään puolella ole enää isovanhemmistakaan ketään elossa.
Mutta joo näinhän se yleensä elämän kaaren kulku etenee, että vanhimmasta päästä yleensä poistutaan, ja kukin omalla vuorollaan, johon me muut emme voi vaikuttaa.
Onneksi olen jo itsekkin mummo-vakanssilla ja mieheni Ukki-sellaisella, joten nyt on sitten meidän vuoromme ja elämä jatkuu taivaan alla, vaikka poistumme me myöskin täältä jossakin vaiheessa.