Keskiluokkainen, lapseton, kaupunkilainen elämäntyyli

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 19:48"]

Shoppailemme laatutuotteita niin vaatteissa, sisustuksessa kuin kulkuneuvoissa, matkustamme hyviin kohteisiin, syömme maailman parhaissa ravintoloissa, sijoitamme taiteeseen, käymme konserteissa.

[/quote]

Tässä nyt ei ole sinänsä mitään, mitä keskiluokkainen ihminen ei voisi tehdä. Tienaamme puolisoni kanssa alle 100 000 euroa vuodessa, ja harrastamme ihan samoja juttuja.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 13:18"]

Me vietämme hyvin tyypillistä bourgeois boheme -elämää. Asumme kantakaupungissa arvotalossa, joka on rakennettu yli sata vuotta sitten. Kaksiomme on sisustettu laadukkailla materiaaleilla "NYC brownstone meets industrial loft" -tyyliin. Olemme molemmat akateemisissa asiantuntijatehtävissä luovalla alalla, minä pätkätyöläisenä ja mies yrittäjänä. Harrastamme päivittäin liikuntaa (mm. juoksu, jooga, kehonpainoharjoittelu, extreme-lajit) ja viikonloppuisin näemme ystäviämme trendiravintoloissa. Lomat matkustelemme suurkaupungeissa tai suuntaamme aktiivilomalle Aasiaan. Pakettimatkoilla tai hotellien uima-altailla meitä ei näe. Arvomaailmamme on liberaali, mutta poliittisesti vasemmalle kallellaan. Myös ympäristöasiat ovat meille tärkeitä ja siksi valmistammekin pho-keittomme luomulihasta.

[/quote]

Poliittisesti vasemmalle kallellaan ei sovi teidän arvomaailmaanne muun selvityksen perusteella. terveisin sellainen joka oikeasti elää tämäntyyppistä elämää mutta lasten kanssa. Vasempaan emme todellakaan ole kallellamme. 

Vain yksi tuttu pariskunta voisi sopia tuohon "luokkaan". 3-kymppisiä, tutkija ja muusikko. Matkustelevat paljon, paljon harrastuksia, koira. Todella kivoja ihmisiä. Vasemmisto/vihreät -linjalla poliittisesti. En tällä hetkellä tiedä, missä asuvat (ovat vain tuttuja eivät läheisiä), mutta pk-seudulla.

Konsultti ja muusikko, vuokralla Helsingissä kauniisti sisustetussa (maulla, ei raha edellä) pienessä kodikkaassa asunnossa arvostetulla alueella. Vaatteet semi-laatua tuhlailematta, kuitenkin aina siistit ja hyväkuntoiset.

Raha menee ravintolaillallisiin, elokuviin ja matkustamiseen. Harrastamme kulttuuria ja urheilua ja olemme luovia. Poliittinen kanta erittäin vihreä, suorastaan hippi.

Tunnistan kyllä itseni ja puolisoni näistä kuvauksista. Meillä on omistuskämppä Punavuoressa, oma luovan alan yritys ja paljon kulttuuriin ja matkailuun liittyviä harrastuksia. Ei mitään suunnitelmia hankkia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 19:43"]

Keskiluokkaiseen lapsettomuuteen kuuluu olennaisesti vapaus ja kyky (s.o. sekä aineelliset että henkiset resurssit on olemassa) valita itse oma elämäntyylinsä. 

[/quote]

Erinmaisesti kiteytetty.

Olen myös samaa mieltä vapaa-ajan määrästä. Sitä ei voi olla koskaan liikaa.

Laitetaanpa omasta elämästä pätkä. Kaksi maisteria, ikää alle 40, vakkarityöt. Asutaan 90 neliön rivitaloasunnossa alueella, jossa on monenlaista väkeä (nuoria ja vanhoja, lapsia ja lapsettomia). Yksi auto, peritty kesämökki, ei lemmikkejä, ulkomailla käydään kerran vuodessa. Talous on siis kunnossa ja elämä varsin keskiluokkaista. Molemmilla omat harrastukset ja kavereita nähdään jonkin verran. Koti on "ihan tavallinen", huonekalut Askosta ja Ikeasta pääosin, seinillä valokuvia ja joku taidejuliste kehyksissä. 

Ainoa mitä tästä puutuu on se lapsi, mitä kovasti haluttaisiin... 

Päivitetäänpä tätä ketjua hieman. Uusia trendejä keskiluokkaisten kaupunkilaisten elämässä ovat cold press erikoiskahvit luomu- ja reilunkaupanpavuista, mindfulnessharjoittelu ja lomamatkoilla telttailu vuoristomaisemissa Fjällun vaatteisiin pukeutuneena, pienpanimo-oluita siemaillen.

Oikeastaan on hyvä, etteivät tuollaiset tyypit lisäänny.

Yksi sana: hipsterit.

No meidän elämä ainakin ulkoisilta kriteereiltä.

Mitä haluat tietää?

Tämä on ainakin yksi muoto siitä (kuvaus sukulaisestani): lähtöisin tavallisesta duunariperheestä maalta, mutta jossain vaiheessa on päätetty, että "minustapa tuleekin parempi ja hienompi". Yliopistotason "hieno" koulutus on hankittu (mutta siitä huolimatta töissä ollaan sellaisessa paikassa, missä pärjää amiskoulutuksella). Ja näitä amislaisiahan katsotaan tietysti alaspäin ja haukutaan selän takana.

Kotona pidetään sellaista sisustusta, joista näkee, että on merkkitavaraa (esim. Iittalan tuikkuja, Mariskooleja, Stockamnnin tekstiilejä). Samoin pukeutumisessa satsataan merkkiin. Tyyli on chinot (ei käy HM:n vaan pitää olla väh. 120 e maksavat!), kauluspaita (tämä joku ehkä Bossin), siihen päälle neule (sellainen merkkineule, että merkin logo näkyy rintamuksessa epäselvyyksien välttämiseksi), nahkakengät ja somisteena "klassisen tyylikäs" rannekoru tai -kello.

Toiminnasta sitten: käydään mahdollisimman monessa erilaisessa tapahtumassa ja ilmoitetaan näistä aina sosiaalisessa mediassa "osallistuu tapahtumaan taideyö Senaatintorilla/ katuruokaa Kaisanpuistossa/ huuhaa seminaari siellä ja täällä". Henkilö ilmoittaa, että "Joo meillä ei kyllä tota telkkaria oikeesti katsota lähes yhtään, ainoastaan uutiset ja jotain dokkareita sillon tällön katsotaan", mutta kun puhe tulee Idolssista tai maajussin morsiammesta, niin tyyppi lipsauttaen paljastaa, että on tainnutkin tulla katsottua. Samoin sos.median kanssa: "Ei tuu kyllä ikinä oltua siellä, ei oo aikaa". Silti tietää kaikki kummin kaimojen elämän yksityiskohdat kun parempikin stalkkeri.

Varmaan tähänkin sakkiin kuuluu paljon erilaisia ihmiskohtaloita, mutta voin kuvailla, millaista meillä on. Olemme kolmekymppinen vela-pariskunta, mutta asumme silti lapsiperhelähiössä parin kilsan päässä keskustasta, 60-luvulla rakennetussa kerrostalossa, mutta vastaremontoidussa asunnossa. Asumme vuokralla, koska emme tahdo sitoutua omistusasuntoon. Lähtö töiden perässä toiseen kaupunkiin kun voi tulla koska tahansa.

Meidän kotimme on hyvin siisti ja avara, ja pikkuisen boheemisti sisustettu. Esillä ei ole mitään desing-esineitä, eikä tämä näytä miltään valkoiselta blogikodilta. Automme on 15 vuotta vanha pikkuauto, jonka ostin opiskeluaikoina. Voisimme ostaa uuden vaikka huomenna, mutta näemme sen rahan tuhlauksena niin kauan kuin vanhakin auto toimii. Sitä paitsi se syö aika vähän bensaa. Eli toisin sanoen keskiluokkaisuus ei näy meidän ulkoisista puitteista oikein mitenkään. Ne rahat makaa tilillä. Paitsi viihdetekniikka on kyllä pidetty ajan tasalla, ja talosta löytyy ainakin viisi tietokonetta. Se lapsettomuus näissä valinnoissa sitten näkyykin. Jos meillä olisi lapsia, olisi meillä varmaan myös isompi ja uudempi auto, ja työhuoneen sijaan meillä olisi lastenhuone.

Elämän sisällöstä taas... No meillä on kummallakin vaativa työ ja harrastukset ovat "kehittäviä". Luemme kirjoja, mies rakentelee elektroniikkaa, minä teen käsitöitä. Käymme kuntosalilla ja matkustelemme. Katsomme myös paljon leffoja. Yritän olla mahdollisimman paljon avuksi läheisilleni. Yritän myös muuttaa maailmaa, siinä määrin kuin tilaisuuksia tarjoutuu. En ole kuitenkaan ängennyt itseäni politiikkaan tms. Ystävien kanssa käydään pitkiä, filosofisia keskusteluja. Siinäpä sitä.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 09:53"]

Tämä on ainakin yksi muoto siitä (kuvaus sukulaisestani): lähtöisin tavallisesta duunariperheestä maalta, mutta jossain vaiheessa on päätetty, että "minustapa tuleekin parempi ja hienompi". Yliopistotason "hieno" koulutus on hankittu (mutta siitä huolimatta töissä ollaan sellaisessa paikassa, missä pärjää amiskoulutuksella). Ja näitä amislaisiahan katsotaan tietysti alaspäin ja haukutaan selän takana.

Kotona pidetään sellaista sisustusta, joista näkee, että on merkkitavaraa (esim. Iittalan tuikkuja, Mariskooleja, Stockamnnin tekstiilejä). Samoin pukeutumisessa satsataan merkkiin. Tyyli on chinot (ei käy HM:n vaan pitää olla väh. 120 e maksavat!), kauluspaita (tämä joku ehkä Bossin), siihen päälle neule (sellainen merkkineule, että merkin logo näkyy rintamuksessa epäselvyyksien välttämiseksi), nahkakengät ja somisteena "klassisen tyylikäs" rannekoru tai -kello.

Toiminnasta sitten: käydään mahdollisimman monessa erilaisessa tapahtumassa ja ilmoitetaan näistä aina sosiaalisessa mediassa "osallistuu tapahtumaan taideyö Senaatintorilla/ katuruokaa Kaisanpuistossa/ huuhaa seminaari siellä ja täällä". Henkilö ilmoittaa, että "Joo meillä ei kyllä tota telkkaria oikeesti katsota lähes yhtään, ainoastaan uutiset ja jotain dokkareita sillon tällön katsotaan", mutta kun puhe tulee Idolssista tai maajussin morsiammesta, niin tyyppi lipsauttaen paljastaa, että on tainnutkin tulla katsottua. Samoin sos.median kanssa: "Ei tuu kyllä ikinä oltua siellä, ei oo aikaa". Silti tietää kaikki kummin kaimojen elämän yksityiskohdat kun parempikin stalkkeri.

[/quote]

Tarkkaanpa sä sukulaises elämän tunnet.

Riippunee ihmisestä. Meillä 32 ja 35 ikää. Ei lapsia. Kerrostaloasunto uudessa talossa keskustassa, 80 neliöö, asuntovelkaa 200 000. Ei autoa. Maistereita ollaan, molemmat päälliköitä töissämme. Ei opintovelkaa. Tulot yhteensä 6000 käteen kuussa. Harrastamme teatteria, liikuntaa, lukemista, elokuvia, taidenäyttelyitä, matkustamista, musiikkia. Vaatteet yleensä jotain merkkiä, aluspaidat h&m:stä. Mulla joitakin merkkilaukkuja. Miehellä kallis pyörä ja kitara. Syömme hyvin, teemme itse ruokaa hyvistä raaka-aineista. Urheilulliset vartalot. Ei tatuointeja tai lävistyksiä. Hiuksia ei ole värjätty. Klassiset leikkaukset. Kesällä aikaa kuluu saaristossa ja ulkomailla. Koti sisustettu uudella ja vanhalla (50-60-luku). Ystäviä sopivastijoita tapaamme mm. ravintoloissa ja harrastuksissa.

Aivan, 6. :) Tuo nro nelonenhan on itse arkkiesimerkki henkisesti kasvamattomasta omien vikojensa ulkoistajasta, muiden tuomitsijakyttääjästä, ja vielä kirsikkana kakun päällä hän lopuksi syyttää sitten stalkkeriksi sitä jotain sukulaistaan... Miten tuollaiset ovatkin aina niin täysin sokeita omille itselleen, tai eivät vain välitä oman käytöksensä paskuudesta ja luulevat etteivät muut näe heidän jatkuvaa omien turhautumiensa purkua satunnaisiin muihin? Näitä tyyppejä on naisissa aivan liikaa.

Me ja ystävämme. Lapsia kyllä haluttaisiin.

4 vaikuttaa todella katkeralta.

En kuulu ap:n kuvaamaan kategoriaan (lapsia on), mutta tällaisia tunnen:

Hyvä koulutus, hyvät (= mieluisat, haastavat) työpaikat/ työllistävät itse itsensä luovilla aloilla (tätä tekevät myös tuntemani lapsiperheiden vanhemmat). Luoviin aloihin kuuluu myös taloudellinen epävarmuus, jonka on itse valinnut ja josta kantaa vastuun

Asunto kantakaupungissa, kahdelle sopivan kokoinen

Sisustus kotona vintagea (esim. lapsuudenkodista), kirpparia, Ikeaa, huippudesignia, mikä nyt sattuu miellyttämään, sopimaan ja on saatavilla (sama tuntemissani lapsiperheissä)

Vaate- ja laukkumerkeistä en osaa sanoa, ihan kivat vaatteet on (sama tuntemissani lapsiperheissä)

Muotia ei seurata, tyyliä on (sama tuntemissani lapsiperheissä)

Kukaan ei kerää muumimukeja (sama tuntemissani lapsiperheissä)

Harrastuksissa ero näkyy: koska tahansa on mahdollista käydä yhdessä konserteissa, keikoilla, teatterissa, oopperassa, leffassa, ulkona syömässä, liikuntaharrastuksissa kun ei tarvitse säätää lastenhoidon kanssa. Kirjallisuutta ja vaikka kokkailua voivat harrastaa kaikki. Samoin näyttelyihin, museoihin ja urheilutapahtumiin pääsee lastenkin kanssa

Ei autoa, hyvät fillarit :)

Eli ei kauhean tavatonta elämää, kun tarkemmin miettii. 

Me vietämme hyvin tyypillistä bourgeois boheme -elämää. Asumme kantakaupungissa arvotalossa, joka on rakennettu yli sata vuotta sitten. Kaksiomme on sisustettu laadukkailla materiaaleilla "NYC brownstone meets industrial loft" -tyyliin. Olemme molemmat akateemisissa asiantuntijatehtävissä luovalla alalla, minä pätkätyöläisenä ja mies yrittäjänä. Harrastamme päivittäin liikuntaa (mm. juoksu, jooga, kehonpainoharjoittelu, extreme-lajit) ja viikonloppuisin näemme ystäviämme trendiravintoloissa. Lomat matkustelemme suurkaupungeissa tai suuntaamme aktiivilomalle Aasiaan. Pakettimatkoilla tai hotellien uima-altailla meitä ei näe. Arvomaailmamme on liberaali, mutta poliittisesti vasemmalle kallellaan. Myös ympäristöasiat ovat meille tärkeitä ja siksi valmistammekin pho-keittomme luomulihasta.

Miksi porukka alapeukuttaa toisten elämäntyylejä? Onko oma elämä niin kamalaa, ettei kestä toisin valinneiden onnea?