Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teen teinieni kanssa, olen epäonnistunut vanhempi (uusi yritys)
11.10.2020 |
Yritin siis jo äsken laittaa tämän tänne, mutta ainakin omalla koneellani aloitukseni katosi, joten yritän nyt uudestaan...
Minulla on siis kaksi teiniä, 16- ja 14- vuotiaat sekä uuden miehen kanssa 4-, 3-, ja 1-vuotiaat. Asumme kaikki saman katon alla ja teinit eivät tapaa isiään.
16-vuotiaalla pojalla tänä syksynä alkanut amis on jäänyt kesken. On kännissä vähintään joka viikonloppu, usein viikollakin. Mopo on otettu pois pojan käytöstä, koska on ajanut sillä kännissä. Polttaa myös tupakkaa ja k*nnabista, en tiedä mistä saa aineensa, koska senttiäkään en ole antanut aikoihin. Menee miten lystää, kaverinsa kuskaavat. En tiedä, onko velkaantunut (luultavasti...).
14-vuotias tyttö on pahasti anorektinen, masentunut ja ahdistunut. On ollut viimeisen vuoden aikana pari kertaa osastolla. On viillellyt kätensä ja jalkansa pilalle ja uhkailee itsemurhalla, jos kieltää lenkille menon tai pakottaa syömään. Koulustakin tulee usein soittoa, että tytöllä on paha paniikkikohtaus, joka on laennut, kun ei ole osannut jotain koulujuttua.
En kestä enää. Molemmat ovat ihan mahdottomia ja haluaisin välillä keskittyä noihin pienempiinkin sen sijaan, että koko arki pyörii oikeasti melkein aikuisten ihmisten ongelmien parissa. Olen epäonnistunut vanhempi ja todella toivon, että olisi jokin paikka mihin nuo teinit voisi lähettää aikuistumaan....
Kommentit (63)
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa mikähän alue Lastensuojelussa kuuluu sinun piirisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Totta kai olen peloissani teinieni puolesta, poika liikkuu huonossa seurassa ja saattaa toisinaan katoilla pariksi päiväksi ja kyllä päässä silloin pyörii, että onko se nyt vain juhlimassa vai onko se hakattuna jossain pöpelikössä tai onko kännissä ajettu ojaan tai kolari. Tytön kanssa joka aamu pelottaa, että onko sydän yön aikana pettänyt tai että toteuttaa uhkauksensa ja tappaa itsensä...
Pojan isä ilmoitti tullessani raskaaksi, että ei tartte olla yhteyksissä ja ei ole ikinä nähnyt lastaan. Tytön isä taas oli väkivaltainen fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti ja hän ei tiedä, että on isä. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut yhdessä 8 vuotta eli melko kauan jo. Hän kohtelee teinejä tasaveroisesti, mutta huomaan, että hänelläkin alkaa hermot heidän toilailuihinsa jo kiristyä.
Ällöttävää pentutehtailua ihmislapsilla.
Kiva lukea näitä aloituksia kun jo huomaa aloittajasta millainen vanhempi hän on. Ei minkäänlaista aikuisen turvaa saa sinulta, sen jo huomaa. Nuori tarvitsee tukea, turvaa, tunteista keskustelua, miten menee jne. yhdessä mietitään, tehdään ja etsitään ratkaisuja ongelmiin eikä mitään ihmettelyä et "miks lapset käyttäytyy noin eikä kuin aikuiset" jospa nyt eka itse aikuistuisit etkä olettaisi että keskenkasvuiset lapset kykenevät samaan kuin aikuinen.
Katasroofin ainekset tässä taas. En tajua miks lykkäätte kauheella kiireellä lapsia maailmaan kun ette osaa niitä hemmetti hoitaa ja sitten vielä kehtaat ulista perään miten nyt näin tapahtui. Nyt sitten lapset on koko yhteiskunnan vastuulla kun vanhemmat eivät tehneet työtään. Tyhmimmät yleensä lisääntyy eniten ja makaavat perseellään ulisemassa vauvapalstalla. Aikuistu NYT.
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöäisen lapsen kanssa alat opetella itse positiivista kehonkuvaa ja positiivisia ajattelumalleja ja kyselet häneltä tuntuuko hänestä ettei ole keinoja käsitellä pettymyksiä aiheuttavia elämäntilanteita ja kun hän sanoo, että tuntuu, pyydät häntä mukaasi ammattilaiselle, jonka kanssa yhdessä opettelette noita taitoja.
Aloituksen perusteella uskoisin, ettei nuoren ja äidin vanhempi-suhde ole kovinkaan ruusuinen, ainakaan nuoren mielestä. Siksi ap:n täytyisi lähteä rakentamaan luottamusta ja hyvää keskustelusuhdetta pikku hiljaa. Se voi olla jopa vuosien työ.
Aloita ihan helpoimmilla kysymyksillä, esim. mitä tunteja oli tänään koulussa ja "kannustaa" aina, kun teini kertoo jotain ns ylimääräistä, mitä et kysynyt. Ja aina kun se puhuu jotain, pysy kuuntelijan roolissa ja jos tuntuu että hermostut, yritä hillitä itsesi ja vastaa vasta kun olet rauhoittunut. Ratkaisukeskeinen keskustelu voi tuntua siitä siltä, että tuomitset sen omat päätökset. Esim. "Mä en pystynyt syömään tänään koulussa." "Mitä ihmettä Pirkko-Liisa, kyllä siellä koulussa tarvitsee syödä, sinun pitää syödä että jaksat opiskella!" Ei näin. Äläkä vaan vähättele sen mt-ongelmia, niitä ei ymmärrä vasta kun on kokenut itse.
Teini voi kokea epätyypilliset kyselyt syömisestä ym. tungettelevina ja "holhoamisena", sulkeutua omaan kuoreensa ja vastata jotain, mistä ei saa mitään otetta (esim. "ihan hyvin meni koulussa). Oikeasti se voi tarkoittaa ihan päinvastaista mutta haluaa vain "testata", että taaskaan kerran et näe sen pahaa oloa = et välitä = et ole luotettava aikuinen, jolle voisi oikeasti jutella.
Voimia, ap. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa murehtia itsesäälissä, vaan toimia. Vaikka sitten vain yksi asia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni tytär kuohui ja kapinoi lukioiässä todella pahasti, muutama vuosi taaksepäin. Viinaa, päämäärätöntä ajelehtimista ja valtava määrä, nopeasti vaihtuvia nuoria miehiä. Pahimmillaan oli ollut sitä, ettei tiennyt kuka tällä kertaa tyttären huoneesta aamulla tulee pois tai tuleeko tytär yöksi kotiin, usein ei ollut tullut. Oli liftaillut bändien keikoille ja välillä palannut milloin mistäkin kaupungista.
Siinä oli ollut suhteet kovilla. Avioero tuli vanhemmille mm. tuosta syystä.
Tytär kirjoitti itsensä ylioppilaaksi, keskinkertaisilla papereilla. Ei päässyt mihinkään.
Välivuoden aikana alkoi yllättäen opiskella itsekseen, teki samaan aikaan ns paskaduunia. Luki itsensä pääsykokeella yliopistoon, arvostetulle alalle ja muutti kotoa eri paikkakunnalle opiskelemaan ja nyt kuohunnat takana.
Tsemppiä. Joku päivä vielä helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen monille lapsille käy huonosti, kun etenkin äiti keskityy uuteen mieheen, uusiin lapsiin. Valitettavasti olen nähnyt läheltä erään perheen. Tämä äiti sanoikin suoraan, että hällä on oikeus omaan elämään ja vapaaseen ja pakotti lapsiaan isälle, vaikka eivät halunneet. Seurauksena lapsille vaikka mitä.
AP, omilla lapsillasi menee huonosti ja isoin syy on varmaan se miten olet lapsiasi eron jälkeen kohdellut. Silti kirjoitat haluavasi keskittyä pienempiin?!
Itsekin olen eronnut, mutta lapset on aina olleet nro 1. Heidän isänsä on kyllä lapset unohtanut täysin.
Inhoan tällaisia kommentteja, joissa otetaan jokin ennakkoluulo ja/tai kokemus omasta elämästä ja sovelletaan se koskemaan ap:ta tietämättä ja näkemättä hänen ja hänen perheensä tilannetta.
Ap:lle. Kuulostaa haastavalla tilanteelle. Anoreksia itsessään on jo niin vaikea asia, että vaatii ammattilaisten apua. Samoin pojan tilanne on haastava. Mitään muuta en oikein osaa sanoa kuin että hae tukea ja apua sekä seuraavat vuodet sinun on pakko jaksaa äitinä keskittyä teineihin. Panosta kahden keskisiin, mukaviin hetkiin. Yritä kysellä kuulumisia, kerro että rakastat ja olet aina lähellä.
Musta tuntuu että teinit oireilee nyt sekä uudesta perheestänne jossa asiat ehkä tapahtuneet vauhdilla (?) että ihan vain murrosiän kuohuttavista muutoksista. Tuntevat ehkä jääneensä paitsioon äidin huomiosta ja ihan kuuntelemisesta. Ja isiensä kanssa eivät ole tekemisissäkään. Tottakai sinun jaksamisesi ja aikasi menee eniten pieniin, koska vaativat eri lailla huolenpitoa. Laita isänsä hoitamaan heitä enemmän ja koita viettää aikaa molempien teinien kanssa yksin. Näytä että välität ja kuuntelet. Pidä heitä tärkeinä ja arvokkaina kaikista toilailuistaan huolimatta. Lisäksi kaikki ulkopuolinen apu käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet ihan kamala "äiti" ja sun sietäisi hävetä. 5 lasta 3 eri miehen kanssa ja vain nykyisen kanssa tehtyjen kanssa haluat olla. Olet oksettava, eikä ihme, ett teinit voi huonosti. Tottakai näännyttää ja kaltoin kohtelee itseänsä kun sä haluat heistä eroon. Toivon, että syyllistyt tästä ja korjaat omaa käytöstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan kamala "äiti" ja sun sietäisi hävetä. 5 lasta 3 eri miehen kanssa ja vain nykyisen kanssa tehtyjen kanssa haluat olla. Olet oksettava, eikä ihme, ett teinit voi huonosti. Tottakai näännyttää ja kaltoin kohtelee itseänsä kun sä haluat heistä eroon. Toivon, että syyllistyt tästä ja korjaat omaa käytöstäsi.
Äidin osa on kova.Harva jaksaa pyörittää sitä sirkusta joten kaikki tuki kuuluu koko perheelle ja äiti joka välittää osaa myös huolehtia lapsistaan.Koskaan ei tiedä kuinka hyvin sinä tai me muut pystyisimme siihen samaan?se on taitolaji ja olisi hyvä jos kysyisit itseltäsi pystyisitkö samaan mutta kirjoituksesi perusteella olet ihan ulalla!Toivon että itse muutat käytöstäsi enenkuin sinulla on omia lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan kamala "äiti" ja sun sietäisi hävetä. 5 lasta 3 eri miehen kanssa ja vain nykyisen kanssa tehtyjen kanssa haluat olla. Olet oksettava, eikä ihme, ett teinit voi huonosti. Tottakai näännyttää ja kaltoin kohtelee itseänsä kun sä haluat heistä eroon. Toivon, että syyllistyt tästä ja korjaat omaa käytöstäsi.
Äidin osa on kova.Harva jaksaa pyörittää sitä sirkusta joten kaikki tuki kuuluu koko perheelle ja äiti joka välittää osaa myös huolehtia lapsistaan.Koskaan ei tiedä kuinka hyvin sinä tai me muut pystyisimme siihen samaan?se on taitolaji ja olisi hyvä jos kysyisit itseltäsi pystyisitkö samaan mutta kirjoituksesi perusteella olet ihan ulalla!Toivon että itse muutat käytöstäsi enenkuin sinulla on omia lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan kamala "äiti" ja sun sietäisi hävetä. 5 lasta 3 eri miehen kanssa ja vain nykyisen kanssa tehtyjen kanssa haluat olla. Olet oksettava, eikä ihme, ett teinit voi huonosti. Tottakai näännyttää ja kaltoin kohtelee itseänsä kun sä haluat heistä eroon. Toivon, että syyllistyt tästä ja korjaat omaa käytöstäsi.
Äidin osa on kova.Harva jaksaa pyörittää sitä sirkusta joten kaikki tuki kuuluu koko perheelle ja äiti joka välittää osaa myös huolehtia lapsistaan.Koskaan ei tiedä kuinka hyvin sinä tai me muut pystyisimme siihen samaan?se on taitolaji ja olisi hyvä jos kysyisit itseltäsi pystyisitkö samaan mutta kirjoituksesi perusteella olet ihan ulalla!Toivon että itse muutat käytöstäsi enenkuin sinulla on omia lapsia!
Heh, olen yli 50v. Ja nimenomaan siksi koska harva jaksaa sirkusta niin ei kannata järjestää sirkusta. Kolme alle 5-vuotiasta on järkyttävä sirkus jo ilman suisidaalisia teinejä -taidat itse olla ulalla, jos luulet, että sirkukset tulee vaan ennalta-arvaamatta? Olen 100% noiden teinien puolella, jotka on tässä hylätty. Äidille lässyttely ei tuota mitään, hänen pitäisi saada suhde teineihin, mutta hän ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea hyvää AP! Toivottavasti saat apua ja tukea vanhemmuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset lapset on helpompia temperamentiltaan kuin toiset. Tsemppiä!
Poika kiireelliseen sijoitukseen, ensin 1kk + 1kk, siitä sitten johonkin päihdeongelmaisten laitokseen, kuten Stopparit yms. Jatkaa voi ns. avohuollossa, ilman huostaanottoa, vaikka se on kyllä sitten sossujen päätös.
Tytölle sama kierros, eri syistä.
Nämä päänaukojat täällä voit jättää omaan arvoonsa. Kukaan ei edes kertonut sinulle nääistä mahdollisuuksista. Rohkeasti vain sossuun yhteyttä.
On tääkin nyt kun mistään ei saa tukea vaan ainoastaan vaan haukkuja ja syyllistämistä!
Jos on epätoivoinen niin kaipaisi empatiaa!
Keskustelupalstalta ei välttämättä saa asiantuntevaa, asiallista ja ammattitaitoista apua vaikka voikin saada apua anonyyminä..
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan kamala 9"äiti" ja sun sietäisi hävetä. 5 lasta 3 eri miehen kanssa ja vain nykyisen kanssa tehtyjen kanssa haluat olla. Olet oksettava, eikä ihme, ett teinit voi huonosti. Tottakai näännyttää ja kaltoin kohtelee itseänsä kun sä haluat heistä eroon. Toivon, että syyllistyt tästä ja korjaat omaa käytöstäsi.
Tämä kirjoittaja ei taida itse olla mukavimpia ihmisiä. Tuntuu oudolta tällainen ilkeily.
Alue: Aihe vapaa
Miltä sinusta tuntuisi jatkaa asumista miehesi kanssa, jos hän ottaisi muutaman vuoden välein uuden nuorikon kanssanne asumaan ja arkensa jakamaan? Ottaisiko itsetunnon päälle? Tekisikö mielesi kapinoida vastaan vai tyytyisitkö tilanteeseen sulassa sovussa?
Et kertonut aloituksessa, kuinka tuore ero ja uusi kumppanuutesi on. Ne ovat aika oleellisia asioita, jos yrittää miettiä mitä teinien päässä mahdollisesti liikkuu. Onko heidän kanssaan keskusteltu heidän isästään, miksi eivät häntä tapaa ja uudesta kumppanista, joka muuttaa kanssanne asumaan ja tulevista pikkusisaruksista? Vai oletko mennyt vain oma perse ojossa "minä haluan, minulla on oikeus"? Anteeksi sanavalintani, tarkoitus ei ole loukata vaan laittaa ajattelemaan.
Onko miehesi on hyvä isä omille lapsilleen ja puuhailee heidän kanssaan kaikenlaista? Onko hän turvallinen aikuinen myös teineille, huomioiko heidätkin? Teineille voi olla rankkaa seurata vierestä teidän ruusunpunaista perheidylliä, jos heillä on siinä vain sivustakatsojan rooli. Päivittäin saavat katsella vierestä, mistä ihanasta he ovat jääneet paitsi. Jos eronne vanhempien lasten isästä (iseistä?) tapahtui teinien ollessa pieniä, voivat he syyttää edelleen erosta itseään. Lapset yleensä syyttävät vanhempien erosta itseään. Onko asiaa käsitelty heidän kanssaan mitenkään heitä herkällä korvalla kuunnellen?
Perheneuvolaa suosittelisin, tai lasun tekoa, sitä kautta saatte apua ja neuvoja tilanteeseen. Jotainhan olisi nyt viimeistään pakko tehdä, ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu.