Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teen teinieni kanssa, olen epäonnistunut vanhempi (uusi yritys)
11.10.2020 |
Yritin siis jo äsken laittaa tämän tänne, mutta ainakin omalla koneellani aloitukseni katosi, joten yritän nyt uudestaan...
Minulla on siis kaksi teiniä, 16- ja 14- vuotiaat sekä uuden miehen kanssa 4-, 3-, ja 1-vuotiaat. Asumme kaikki saman katon alla ja teinit eivät tapaa isiään.
16-vuotiaalla pojalla tänä syksynä alkanut amis on jäänyt kesken. On kännissä vähintään joka viikonloppu, usein viikollakin. Mopo on otettu pois pojan käytöstä, koska on ajanut sillä kännissä. Polttaa myös tupakkaa ja k*nnabista, en tiedä mistä saa aineensa, koska senttiäkään en ole antanut aikoihin. Menee miten lystää, kaverinsa kuskaavat. En tiedä, onko velkaantunut (luultavasti...).
14-vuotias tyttö on pahasti anorektinen, masentunut ja ahdistunut. On ollut viimeisen vuoden aikana pari kertaa osastolla. On viillellyt kätensä ja jalkansa pilalle ja uhkailee itsemurhalla, jos kieltää lenkille menon tai pakottaa syömään. Koulustakin tulee usein soittoa, että tytöllä on paha paniikkikohtaus, joka on laennut, kun ei ole osannut jotain koulujuttua.
En kestä enää. Molemmat ovat ihan mahdottomia ja haluaisin välillä keskittyä noihin pienempiinkin sen sijaan, että koko arki pyörii oikeasti melkein aikuisten ihmisten ongelmien parissa. Olen epäonnistunut vanhempi ja todella toivon, että olisi jokin paikka mihin nuo teinit voisi lähettää aikuistumaan....
Kommentit (63)
Teini-ikä on oikeasti tosi herkkää ja haastavaa aikaa.
"Teinin aivoissa syntyy tsiljoona uutta aivosolua, mutta hänen aivolohkonsa kehittyvät eri aikaan. Yhteyksiä aivolohkojen välillä pitää kehittää ja siihen teini tarvitsee vuorovaikutusta ihan samalla tavalla kuin pieni vauva. Vuorovaikutuksen avulla nuoren tunteiden ja järjen välillä oleva yhteys vahvistuu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia. Onko teidän kaupungissa jotain paikkaa "nuorten neuvolaa" tai asemaa taii vastaavaa? Meidän kylällä on, jossa kartoitetaan näitä väliiputoajia ja yritetään napata kiinni, siis yläaste-ikäisestä vanhempaan. Siellä nuorisotyöntekijöitä, terveydenhoitajaa, psykiatria jne. Itse otin yhteyttä ku 9-luokkalainen oli täysin hakoteillä ja mahdoton, sitten jäi 2.aste kesken ja muutenki yleistä häröilyä. Nyt mukana työkokeilussa ja se tuntuu maistuvan paremmin.
Ota yhteyttä rohkeasti johonkin vastaavaan, oman kaupungin sivuilta löytyy kyllä numeroita. Tsemppiä.
Vanhempi olisi ainakin hyvä saada pois nykyisestä kaveripiiristä.
Työkaverini perheeseen muutti pari vuotta sitten vuodeksi vaikeuksiin ajautunut sukulaispoika toiselta puolelta Suomea. Poika sai elämänsä kasaan maaseudulla hoitaessa hevosia ja muitakin eläimiä.
Tiedän että ei ole noin vaan toteutettavissa tällainen järjestely, mutta tuo ehkä toivoa tietää, että asiat voivat muuttua.
Monet uusperheteinit kokevat itsensä ulkopuolisiksi. Äidin/isän aika ja huomio menee vauvojen/uusien kumppaneiden kanssa puuhasteluun. Jostain syystä koet teinit aikuisiksi, vaikka teini-ikä on verrattavissa 2 v. ikään.
Lasuun heti yhteys, teet omista lapsistasi lasun. Sitä kautta on mahdollisuus saada apua teille kaikille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola, etsivä nuorisotyö. Ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja pyydä apua.
No, ota ero, muuta isompien lasten kanssa pois ja jätä pienemmät lapset isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen monille lapsille käy huonosti, kun etenkin äiti keskityy uuteen mieheen, uusiin lapsiin. Valitettavasti olen nähnyt läheltä erään perheen. Tämä äiti sanoikin suoraan, että hällä on oikeus omaan elämään ja vapaaseen ja pakotti lapsiaan isälle, vaikka eivät halunneet. Seurauksena lapsille vaikka mitä.
AP, omilla lapsillasi menee huonosti ja isoin syy on varmaan se miten olet lapsiasi eron jälkeen kohdellut. Silti kirjoitat haluavasi keskittyä pienempiin?!
Itsekin olen eronnut, mutta lapset on aina olleet nro 1. Heidän isänsä on kyllä lapset unohtanut täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"toivon, että olisi jokin paikka mihin nuo teinit voisi lähettää aikuistumaan"
Tässähän se ongelma on.
Sellaista tämä on... minullakin kaksi teiniä ja jos oisin voinut aikanaan katsoa tulevaan, en olisi lapsia tehnyt.
Numerolle 11 tiedoksi:
Kaikki ei ole vanhempien syytä.
Eikä ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakekaa apua, ota yhteys vaikka lasuun, jos mitään matalan kynnyksen nuorten palvelua ei ole. Avun hakeminen ei ole epäonnistumista, vaan ihan fiksua ja tuo jotain uutta lukkiutuneeseen tilanteeseen. Nuoruus on vaikeaa aikaa ja vanhemmalle se on vielä usein vieläkin vaikeampaa. Muista, että nuorten tehtävä onkin irrottautua vanhemmista, kokeilla rajojaan, vaikka päätöksentekokyky tai harkinta on vielä pahasti puutteelliset. Vanhemman tehtävä on olla rinnalla, muistuttaa, että välitetään ja ohjata sanoilla ja tukemalla oikeaan suuntaan, vaikkei nuori sitä siinä hetkessä tajuaisikaan. Muista sanoa, että rakastat ja ole lähellä, tuli mitä tuli, ja että vaikka ymmärrät kaikki kouhotukset ja niiden kuuluvan ikään, on sinun vanhempana tehtävä pitää kiinni rajoista ja siksi niitä on. Älä siis ajaudu teinin kanssa tappelulinjalle tai vastakkaisiin asetelmiin, vaan asettaudu häne n puolelleen tässä myrskyssä. Pidä kuitenkin myös oma puolesi ja sano, että sinä tarvitset kasvatukseen apua, koska tilanne on niin huolestuttava.
Teini kyllä kuulee välittämisen ja rakkauden, vaikka kapiinoikin sitä vastaan. Pahinta on antaa nuoren vaan mennä vapaasti ja olla tuuliajolla omassa kasvun myrskyssään. Kyllä se joku päivä tajuaa, että onneksi oli läsnäoleva ja kiinnipitävä äiti.
Itse olen myös ajatellut sitä, että äitiys tai vanhemmuus ylipäänsä arvostetaan ihan liiaksi onnistumisen mittariksi. Ikään kuin ihmisen arvoa määrittäisi ennen kaikkea se, miten onnistuu vanhempana. Se on maailman vaikein homma ja kaikilla tulee kasvatustehtävässään virheitä, lisäksi ihmisen kehitykseen vaikuttaa lapsen persoona, ympäristötekijät ja vaikka mikä muukin kuin vanhemmuus. Riisu siis turha onnistumisen pakko-ajatus itseltäsi ja tee parhaasi tässä tilanteessa, se riittää.
Kaikkea hyvää teille.
Ei muuta kuin uusi ero ja kolmas liitto tulille, jospa se on se tajunnan räjäyttävä...Ehkä sinun kannattaisi kuitenkin mennä peilin eteen ja katsoa syyllistä silmiin, jos pystyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeat mielenterveyden ongelmat on "aikuistumisen puutetta". :D rukoilen, että tämä on provo.
Voi miten sääli tuli näitä lapsia. Paha olla, asiat huonosti, äiti sanoo aikuisiksi ja toivoo että pääsisi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Lasuun heti yhteys, teet omista lapsistasi lasun. Sitä kautta on mahdollisuus saada apua
teille kaikille
Jos Lastensuojelulaitosta tarkoitat ei kannata ottaa yhteyttä heihin koska niillä ei ole aikaa käydä läpi kaikkia moniongelmaisia.Olin nuorempana siivoamassa paikallisessa laitoksessa ja kenelläkään ei ollut aikaa nuorille.Menivät röökille ulos salaa,karkasivat ostareihin tekemään pahojaan,viipyivät yökylässä milloin missäkin ja niitä piti lähteä etsimään ja työntekijöitä ei koskaan ollut tarpeeksi valvomassa.Minä toimin terapeuttina ja autoin heitä keskustelemalla ja välillä kehumalla.Yksi ns.pahiksista tuli minulle juttelemaan ennen kotiinlähtöään kun pääsi takaisin kotiinsa .Koti on paras paikka joten varaa aika menet yhdessä kahden teinisi kanssa juttelemaan oman alueesi psykologille ja kerro ongelmasi kyllä VARMASTI saatte ajan.Ole teiniesi tukena kuuntele heitä ole lähellä ja keskustele rauhassa äläkä huuda sanottavaasi! Jos eivät heti lähde niin ainakin yksi kerta voi jo laukaista pahan olon jos olet mukana ystävänä ja äitinä jota sinä olet joten ei kannata aliarvioida itseään.
Sulla on hyvässä lykyssä sama tilanne edessä n. 10 vuoden päästä niitten pienempien kanssa. Kantsis varmaan tehdä jotain eikä toivoa, että joku muu tekis.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen monille lapsille käy huonosti, kun etenkin äiti keskityy uuteen mieheen, uusiin lapsiin. Valitettavasti olen nähnyt läheltä erään perheen. Tämä äiti sanoikin suoraan, että hällä on oikeus omaan elämään ja vapaaseen ja pakotti lapsiaan isälle, vaikka eivät halunneet. Seurauksena lapsille vaikka mitä.
AP, omilla lapsillasi menee huonosti ja isoin syy on varmaan se miten olet lapsiasi eron jälkeen kohdellut. Silti kirjoitat haluavasi keskittyä pienempiin?!
Itsekin olen eronnut, mutta lapset on aina olleet nro 1. Heidän isänsä on kyllä lapset unohtanut täysin.
Inhoan tällaisia kommentteja, joissa otetaan jokin ennakkoluulo ja/tai kokemus omasta elämästä ja sovelletaan se koskemaan ap:ta tietämättä ja näkemättä hänen ja hänen perheensä tilannetta.
Ap:lle. Kuulostaa haastavalla tilanteelle. Anoreksia itsessään on jo niin vaikea asia, että vaatii ammattilaisten apua. Samoin pojan tilanne on haastava. Mitään muuta en oikein osaa sanoa kuin että hae tukea ja apua sekä seuraavat vuodet sinun on pakko jaksaa äitinä keskittyä teineihin. Panosta kahden keskisiin, mukaviin hetkiin. Yritä kysellä kuulumisia, kerro että rakastat ja olet aina lähellä.
Enkelien suojelusta sinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasuun heti yhteys, teet omista lapsistasi lasun. Sitä kautta on mahdollisuus saada apua
teille kaikille
Jos Lastensuojelulaitosta tarkoitat ei kannata ottaa yhteyttä heihin koska niillä ei ole aikaa käydä läpi kaikkia moniongelmaisia.Olin nuorempana siivoamassa paikallisessa laitoksessa ja kenelläkään ei ollut aikaa nuorille.Menivät röökille ulos salaa,karkasivat ostareihin tekemään pahojaan,viipyivät yökylässä milloin missäkin ja niitä piti lähteä etsimään ja työntekijöitä ei koskaan ollut tarpeeksi valvomassa.Minä toimin terapeuttina ja autoin heitä keskustelemalla ja välillä kehumalla.Yksi ns.pahiksista tuli minulle juttelemaan ennen kotiinlähtöään kun pääsi takaisin kotiinsa .Koti on paras paikka joten varaa aika menet yhdessä kahden teinisi kanssa juttelemaan oman alueesi psykologille ja kerro ongelmasi kyllä VARMASTI saatte ajan.Ole teiniesi tukena kuuntele heitä ole lähellä ja keskustele rauhassa äläkä huuda sanottavaasi! Jos eivät heti lähde niin ainakin yksi kerta voi jo laukaista pahan olon jos olet mukana ystävänä ja äitinä jota sinä olet joten ei kannata aliarvioida itseään.
Lasuilmoitus ei ole yhtä kuin huostaanotto ja laitokseen joutuminen. Turhaa tulla pelottelemaan ap:ta muutenkin ahdistavassa tilanteessa moisella höpöhöpöjutuilla
Terveisin, lastensuojelussa toimiva sosiaaliohjaaja
Alue: Aihe vapaa
Koko perhe psykologin vastaanotolle...