Millainen ihminen on mielestäsi "etuoikeutettu"?

Ehkä pitäisi ensin määritellä, että missä mittakaavassa puhutaan asiasta.

Jos ihmisellä on koti, ruokaa täksi päiväksi ja huomiseksi, pankkitili rahaa kukkarossa tai pankkitilillä muutamaksikin päiäksi ruokaa varten, vaatteet yllä ja vieläpä toinen vaatekerta joko pyykissä tai kaapissa, puhdasta vettä ja lämpöä, niin ollaan jo maailman mittakaavassa sitä parasta 3 prosenttia.

Nro 11 kaltainen ihminen. Mä oon sellanen. Tietysti ikäviä asioita on elämässä tapahtunut enkä todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta just toi asenne, että uskoo tulevaisuuteen ja siihen, että omaan elämään voi vaikuttaa. Sen vuoksi koen olevani etuoikeutettu tietyllä tapaa.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 23:01"]

Normaalin lapsuuden elänyt.

Asiani ovat ihan hyvin mutta varhaislapsuuden traumat vaikuttavat päivittäiseen elämääni, terapioinnista, järkeilystä, itsetutkiskelusta huolimatta.

[/quote]

Keskivertolapsuus on semisti traumatisoiva.

[/quote]

"keskiverto"lapsuuteeni kuului jättää minut yksin kotiin kun piti päästä baariin, 2-4 vuotiaana heräsin useamman kerran kotoa ypöyksin, muistan välähdyksinä tunteet maailmanlopusta kun ei ketään missään. Tämä vaikuttaa ihmissuhteisiini suuresti. En kerjää sääliä mutta en hyväksy vähättelyn makua vain koska en kaikkea lasketellut ensimmäiseen viestiin. Perusturvan järkkyminen on jotain minkä kanssa joudun vielä tekemään paljon töitä. Siksi katson etuoikeutetuiksi he jotka ovat saaneet kokea itsensä toivotuiksi eivätkä esteeksi juomaan pääsemiselle.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 00:53"]

Ehkä pitäisi ensin määritellä, että missä mittakaavassa puhutaan asiasta.

Jos ihmisellä on koti, ruokaa täksi päiväksi ja huomiseksi, pankkitili rahaa kukkarossa tai pankkitilillä muutamaksikin päiäksi ruokaa varten, vaatteet yllä ja vieläpä toinen vaatekerta joko pyykissä tai kaapissa, puhdasta vettä ja lämpöä, niin ollaan jo maailman mittakaavassa sitä parasta 3 prosenttia.

[/quote]

Niinpä.

Sitten on vielä erikseen cheekit, teemu selänteet,david beckhamit tai beyoncét, joilla on niin paljon rahaa etteivät tiedä mitä niillä tekisivät. Mikäköhän sana heitä kuvaisi?

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 00:53"]

Ehkä pitäisi ensin määritellä, että missä mittakaavassa puhutaan asiasta.

Jos ihmisellä on koti, ruokaa täksi päiväksi ja huomiseksi, pankkitili rahaa kukkarossa tai pankkitilillä muutamaksikin päiäksi ruokaa varten, vaatteet yllä ja vieläpä toinen vaatekerta joko pyykissä tai kaapissa, puhdasta vettä ja lämpöä, niin ollaan jo maailman mittakaavassa sitä parasta 3 prosenttia.

[/quote]

Joo, mutta jos ei ole mitään muuta kuin nuo yllämainitut (eli ei esim. töitä, muuten mielekästä tekemistä, ihmissuhteita, mielenterveyttä, fyysistä terveyttä), niin ihminen on silti (yleensä) onneton, koska ei pelkkä syöminen ja nukkuminen tee elämästä mielekästä ja toisinaan on tilanteita, joissa omia asioitaan on äärimmäisen vaikea muuttaa, esim. jos ei ole sitä mielenterveyttä tai ei vain pääse töihin. Minusta tietyt perusasiat pitää olla kohdallaan että voi sanoa olevansa etuoikeutettu, vaikka joillain menisi vieläkin huonommin.

Nopeasti ajatellen juuri sellainen kuin edellä on tullut jo esiin: esim. taloudellisesti turvattua elämää nuoruudestaan saakka elänyt, ei ole tarvinnut huolehtia ja ahdistua lainanottamisesta ja sen maksamisesta jne. Vaikka toisaalta näiltä ihmisiltä saattaakin puuttua sitten tietynlainen normaali itsenäistyminen ja irrottautuminen vanhemmista+vastuunottokyky omasta elämästä voi olla lapsen tasolla. Sitä en laske etuoikeudeksi. Mutta nämä ihmiset harvoin osaavat edes kaivata sitä "erilaista tai aidompaa itsenäisyyttä", jossa omilla ansioillaan etenee, eikä isäpapan rahoilla.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 12:42"]

Sitten on vielä erikseen cheekit, teemu selänteet,david beckhamit tai beyoncét, joilla on niin paljon rahaa etteivät tiedä mitä niillä tekisivät. Mikäköhän sana heitä kuvaisi?

 [/quote] Tuskin kukaan noista mainitsemistasi on vanhemmiltaan perinyt mitään ihme omaisuuksia. Mutta onko ihminen silloinkin etuoikeutettu, jos hän on tavispohjalta itse rakentanut oman asemansa - omalla ahkeruudellaan ja lahjakkuudellaan?

Väitän, että eräs aikanaan yliopistossa tapaamani, nyt jo nelikymppinen nainen. Ensisilmäys oli yksinkertaisesti se, että tuo ihminen on kaunis. Siis täydellinen. Hampaat, iho, silmät, hiukset jne. Ihan käsittämätön "nukke" olematta kuitenkin epäaito. Ajattelin, että varmaan nyrpeä ihminen, mutta ei tosiaan ollut. Ihana, ystävällinen ja aina yhtä aurinkoa. Kaikki pitivät hänestä. Asui yksin hienoa asutoa ja kävi ilmi, että on erittäin varakkaasta suvusta. Valmistuttuaan isä järjesti työpaikan johonkin kaverinsa firmaan, nyttemmin on johtotehtävissä siinä sukufirmassa. Kaikki löytyy: talot, huvilat, purjeveneet jne. Tietysti meni naimisiin hyvännäköisen ja mukavan miehen kanssa. Lapsetkin on lahjakkaita ja terveitä + kauniita. Ainoa pienen pieni vika on, että on lihomiseen taipuva, mutta suhteellisen hyvin saanut kuitenkin painonsa pidettyä. Ehkä hiukan pyöreä.

Ja pahinta edelleen... on vieläkin se sama aurinkoinen ja kaikille ystävällinen ihminen. Olen joskus miettinyt, että voiko joku olla noin täydellinen? Saanut kaikki eväät elämään, elänyt hyvää elämää ja kaikki mennyt putkeen? Toisaalta eipä me toistemme tuskia tiedetä.