Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ystäväkseni erään henkilön, mutta mahdotonta
03.01.2014 |
Olen tutustunut henkilöön, joka tuntuu siltä kuin olisin tuntenut hänet aina. Paljon samanlaisia ajatuksia ja kiinnostuksen kohteita. Pidän hänestä todella paljon ja haluaisin saada hänet ystäväkseni. Hän on paljon minua vanhempi ja on muutamia seikkoja miksi asia ei tule kyseeseen. Ja tuskin häntä edes kiinnostaisi. Harmittaa niin :(
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 19:24"]
Aivan ilmesesti ap:n ihastus on joku sosiaalisesti/taloudellisesti/hierarkisesti korkeammalla tasolla oleva, joten kannattaa tosiaankin pitaa matalampaa profiilia ja unohtaa ne kaveruushaaveet.
[/quote]
Siis anteeksi kuinka? En ole tuo ap, mutta suurin osa ihmisistähän ei todellakaan on noin rajoittuneita lokeroitsijoita kuin sinä! :) Eivät ainakaan luovaan ajatteluun kykenevät ja edes vähänkin omaa tietään uskaliaasti kulkevat personat, ja kukapa sitten niistä muista jöpöttäjistä olisikaan liiemmin kiinnostunut oikean karvan paljastuttua. Ja puhun siis tosielämästä, en jostain palstoista, missä todellisuus uhkaakin vääristyä varsin rumaksi, jos näihin alkaa liikaa uskomaan. Täällähän on jotain luokkien ja luokitusten himokkaita rakastajia havaittu siinä määrin, että menee jo sairaalloisen touhun puolelle paikoitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:23"]
Ei kai ystävyyteen tartte tehdä mitään aloitetta?! Jos joku on mukava ihminen, hakeudu häneen seuraansa. Siitä lähtee yhstävyys kehittymään jos on kehittyäkseen.
[/quote]
Näin just. Pienistä jutuistahan se kaikki tutustuminen alkaa. Ystävällisistä ilmeistä ja hymyistä, niistä näistä juttelusta ja moikkailusta.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:40"]
No miten sitä kehittää jos ei luonnostaan enää "törmäile", vaan pitäisi erikseen järjestää jotain eikä kehtaa?
[/quote]
No järjestä tai soita vaikka, jos tiet ei muuten kohtaa.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:40"]
No miten sitä kehittää jos ei luonnostaan enää "törmäile", vaan pitäisi erikseen järjestää jotain eikä kehtaa?
[/quote]
No järjestä tai soita vaikka, jos tiet ei muuten kohtaa.
[/quote]
Miten? Olen se, joka kirjoitti nolon sähköpostin, en muista mikä numero olin.. Pelkään, että hän luulee minun yrittävän jotain salarakkautta. Tai jos tapaan myös hänen avovaimon, että tämä onkin mustasukkainen hirviö..
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:18"]
onko joku onnistunut selvittämään esteet?
[/quote]
esteet ovat omassa päässäsi
[/quote]
..ja lähestymiskiellossa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 00:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:18"]
onko joku onnistunut selvittämään esteet?
[/quote]
esteet ovat omassa päässäsi
[/quote]
..ja lähestymiskiellossa :D
[/quote]
Jos sinulla on lähestymiskielto, voit ehkä päätellä jotain "ystäväsi" tunteista sinua kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 18:52"]
Yleensä on niin että jos itsellä on tietty fiilis toisen suhteen, sillä toisellakin on sama tunne.
Näin on aina mulla ollut.
[/quote]
Ai jaa. Selitäpä sitten miten mulla oli vahva tunne erästä kohtaan ja pyysin tapaamiseen, mutta ei tullut ja sen jälkeenkin aina muutaman viinilasillisen jälkeen oli puolen vuoden ajankin tää vahva tunne ja soittelin ja viestittelin tälle henkilölle saamatta vastausta? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 18:37"]
Joku kyseli miten tuttavuutta/ ystävyyttä sitten alkaisi kehittämään. Jos sinulla on ko ihmisen numero niin kevyttä txt silloin tällöin "miten joulu meni." Ei mitään ahdistelua, joka päiväistä. Jos tuttusi on kiinnostunut tutustumaan lisää hän vastaa kyllä, sitten on jo helppo jatkaa " tulen kylille tiistaina, ehditkö pikaisesti kahville." Nöin itse tutustuin mukavaan vanhempaan harrastuspiireistä.
[/quote]
Mutta jos naisna noin viestii miehelle, eikö tämä yleensä ymmärretä seksuaalisena kiinnostuskena, jos ei erikseen mainitse olevansa liikkeellä kaverimielellä?
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 19:02"]
No mulla on vastaava kokemus...
Eräs mies kiinnostui minusta YSTÄVÄNÄ työpaikalla. Emme ehtineet parin kuukauden tutustumisen aikana tavata vapaa-ajalla. Hän käynnisti minussa jonkin 'kadotetun itseni etsimisprosessin', koska kyseli henkilökohtaisia kysymyksiä, mitä haluan elämältäni (ammatillisesti, haluanko lapsia, haluanko tosiaan tyytyä nykyiseen työhöni kun minulla selvästi on enemmän annettavaa). Kun hän lähti, kirjoitin hänelle hätäisen sähköpostin... jonka mies tulkitsi väärin ja muistutti olevansa parisuhteessa. Olen itsekin naimisissa enkä koskaan tarkoittanut viestiäni minään iskuyrityksenä (se oli nolo, en yrittäisi iskeä sellaisella viestillä :D). Olemme nyt kirjoittaneet joitakin viestejä satunnaisesti, viimeksi hän toivotti avovaimonsa kanssa yhteisesti hyvää joulua minulle ja miehelleni (puhuin aina miehestäni hänelle, luulen että yksi asia mikä kertoi minulle oman itseni, oman elämäni tilasta, ettei ollut omaa minuutta vaan mieheni asioilla täytin tyhjyyttä). Minua kuitenkin estää tuo nolo viestini aiemmin. Ennen sitä olisi ehkä ollut luontevaa tavata vaikka porukalla. Nyt en kehtaisi enää kysyä :(
[/quote]
olit 23.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:40"]
No miten sitä kehittää jos ei luonnostaan enää "törmäile", vaan pitäisi erikseen järjestää jotain eikä kehtaa?
[/quote]
No järjestä tai soita vaikka, jos tiet ei muuten kohtaa.
[/quote]
Miten? Olen se, joka kirjoitti nolon sähköpostin, en muista mikä numero olin.. Pelkään, että hän luulee minun yrittävän jotain salarakkautta. Tai jos tapaan myös hänen avovaimon, että tämä onkin mustasukkainen hirviö..
[/quote] En ymmärrä ollenkaan???
Hän vaan tuntuu niin samanlaiselta vaikka onkin paljon vanhempi.
[/quote]
Kuinka paljon vanhempi, vuosia, kymmeniä vuosia? Ota ihmeessä yhteyttä, mitä siinä häviät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 19:02"]
No mulla on vastaava kokemus...
Eräs mies kiinnostui minusta YSTÄVÄNÄ työpaikalla. Emme ehtineet parin kuukauden tutustumisen aikana tavata vapaa-ajalla. Hän käynnisti minussa jonkin 'kadotetun itseni etsimisprosessin', koska kyseli henkilökohtaisia kysymyksiä, mitä haluan elämältäni (ammatillisesti, haluanko lapsia, haluanko tosiaan tyytyä nykyiseen työhöni kun minulla selvästi on enemmän annettavaa). Kun hän lähti, kirjoitin hänelle hätäisen sähköpostin... jonka mies tulkitsi väärin ja muistutti olevansa parisuhteessa. Olen itsekin naimisissa enkä koskaan tarkoittanut viestiäni minään iskuyrityksenä (se oli nolo, en yrittäisi iskeä sellaisella viestillä :D). Olemme nyt kirjoittaneet joitakin viestejä satunnaisesti, viimeksi hän toivotti avovaimonsa kanssa yhteisesti hyvää joulua minulle ja miehelleni (puhuin aina miehestäni hänelle, luulen että yksi asia mikä kertoi minulle oman itseni, oman elämäni tilasta, ettei ollut omaa minuutta vaan mieheni asioilla täytin tyhjyyttä). Minua kuitenkin estää tuo nolo viestini aiemmin. Ennen sitä olisi ehkä ollut luontevaa tavata vaikka porukalla. Nyt en kehtaisi enää kysyä :(
[/quote]
Errare humanum est.
Ja voit ainahan voit puhua asian selväksi, toteat että sinua on jäänyt harmittamaan se taannoinen viestisi jonka hän tulkitsi toisin kuin olit sen tarkoittanut. Että jos olisit yrittänyt iskeä, se ei olisi ollut kömpelö:-)
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 19:02"]
No mulla on vastaava kokemus...
Eräs mies kiinnostui minusta YSTÄVÄNÄ työpaikalla. Emme ehtineet parin kuukauden tutustumisen aikana tavata vapaa-ajalla. Hän käynnisti minussa jonkin 'kadotetun itseni etsimisprosessin', koska kyseli henkilökohtaisia kysymyksiä, mitä haluan elämältäni (ammatillisesti, haluanko lapsia, haluanko tosiaan tyytyä nykyiseen työhöni kun minulla selvästi on enemmän annettavaa). Kun hän lähti, kirjoitin hänelle hätäisen sähköpostin... jonka mies tulkitsi väärin ja muistutti olevansa parisuhteessa. Olen itsekin naimisissa enkä koskaan tarkoittanut viestiäni minään iskuyrityksenä (se oli nolo, en yrittäisi iskeä sellaisella viestillä :D). Olemme nyt kirjoittaneet joitakin viestejä satunnaisesti, viimeksi hän toivotti avovaimonsa kanssa yhteisesti hyvää joulua minulle ja miehelleni (puhuin aina miehestäni hänelle, luulen että yksi asia mikä kertoi minulle oman itseni, oman elämäni tilasta, ettei ollut omaa minuutta vaan mieheni asioilla täytin tyhjyyttä). Minua kuitenkin estää tuo nolo viestini aiemmin. Ennen sitä olisi ehkä ollut luontevaa tavata vaikka porukalla. Nyt en kehtaisi enää kysyä :(
[/quote]
Errare humanum est.
Ja voit ainahan voit puhua asian selväksi, toteat että sinua on jäänyt harmittamaan se taannoinen viestisi jonka hän tulkitsi toisin kuin olit sen tarkoittanut. Että jos olisit yrittänyt iskeä, se ei olisi ollut kömpelö:-)
[/quote]
Tai sitten mitä enemmän asioita selittää, sitä enemmän ne mutkistuu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:40"]
No miten sitä kehittää jos ei luonnostaan enää "törmäile", vaan pitäisi erikseen järjestää jotain eikä kehtaa?
[/quote]
No järjestä tai soita vaikka, jos tiet ei muuten kohtaa.
[/quote]
Miten? Olen se, joka kirjoitti nolon sähköpostin, en muista mikä numero olin.. Pelkään, että hän luulee minun yrittävän jotain salarakkautta. Tai jos tapaan myös hänen avovaimon, että tämä onkin mustasukkainen hirviö..
[/quote]
miksi varastit toisen aloittaman viestiketjun?
Oho. Mulla ihan sama tilanne. Kuin olisin tuntenut aina. Ihana kiva ihminen.
Mulla on vaan esteenä yksi ihminen.
Veljen vaimo on tämän ystävä ja se on selvästi yrittänyt estää väliemme kehittymistä.
Mm. kerran sen ois pitäny antaa mun nro sille.
Eipä antanut.
Multa kerran kysyi yks tyttö ihan suoraan että nähtäiskö joskus kun vaikutat kivalta tyypiltä. Olin tosi otettu, se oli ihanaa. Liian harvoin ihmiset tolleen uskaltautuu toimimaan. Ymmärrän että jännittää mut ehdottomasti suosittelen ottamaan härkää sarvista.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 20:40"]
No miten sitä kehittää jos ei luonnostaan enää "törmäile", vaan pitäisi erikseen järjestää jotain eikä kehtaa?
[/quote]
No järjestä tai soita vaikka, jos tiet ei muuten kohtaa.
[/quote]
Miten? Olen se, joka kirjoitti nolon sähköpostin, en muista mikä numero olin.. Pelkään, että hän luulee minun yrittävän jotain salarakkautta. Tai jos tapaan myös hänen avovaimon, että tämä onkin mustasukkainen hirviö..
[/quote]
miksi varastit toisen aloittaman viestiketjun?
[/quote]
Ap ei osannut vastata kysymyksiin ja halusi muiden vastaavanlaisia kokemuksia.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 19:02"]
No mulla on vastaava kokemus...
Eräs mies kiinnostui minusta YSTÄVÄNÄ työpaikalla. Emme ehtineet parin kuukauden tutustumisen aikana tavata vapaa-ajalla. Hän käynnisti minussa jonkin 'kadotetun itseni etsimisprosessin', koska kyseli henkilökohtaisia kysymyksiä, mitä haluan elämältäni (ammatillisesti, haluanko lapsia, haluanko tosiaan tyytyä nykyiseen työhöni kun minulla selvästi on enemmän annettavaa). Kun hän lähti, kirjoitin hänelle hätäisen sähköpostin... jonka mies tulkitsi väärin ja muistutti olevansa parisuhteessa. Olen itsekin naimisissa enkä koskaan tarkoittanut viestiäni minään iskuyrityksenä (se oli nolo, en yrittäisi iskeä sellaisella viestillä :D). Olemme nyt kirjoittaneet joitakin viestejä satunnaisesti, viimeksi hän toivotti avovaimonsa kanssa yhteisesti hyvää joulua minulle ja miehelleni (puhuin aina miehestäni hänelle, luulen että yksi asia mikä kertoi minulle oman itseni, oman elämäni tilasta, ettei ollut omaa minuutta vaan mieheni asioilla täytin tyhjyyttä). Minua kuitenkin estää tuo nolo viestini aiemmin. Ennen sitä olisi ehkä ollut luontevaa tavata vaikka porukalla. Nyt en kehtaisi enää kysyä :(
[/quote]
Miksei voi kirjoittaa suoraan, että tosiaan pitää häntä vain ystävän ja haluaa tätä selventää jotta ei tule väärinkäsityksiä niinkuin viimeksi. Voisit sanoa, että keskustelut hänen kanssaan käynnistivät hänessä pohdikeluja ja siksi toveruus oli tärkeä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 19:11"]
No etkö voisi jonkun tapaamisen yhteydessä ehdottaa kahville, lounaalle tms. menemistä? Ellei nainen tosiaan ole hoitosuhteessa sinuun, missä tapauksessa miettisin kyllä vähän tarkemmin omia tunteitani ja niiden syitä.
[/quote]
Mistään hoitosuhteesta ei myöskään ole kyse. Ehkä joskus rohkaistun. Olen juuri vaihtanut paikkakuntaa ja siksi tutustunut uusiin ihmisiin muutenkin. Pitää antaa ajan kulua, ehkä se tästä. Olen todella ujo, ehkä siinäkin on syytä asiaan tietysti. ap
[/quote]
Minusta voisit ihan sanoa, että haluaisiko tämä jsokus lähteä kahvilaan tai muuta ja että tällä on todella paljon samanlaisia mielipiteitä. Jotenkin niin kuin selitit täälläkin.
Tosiaan se voi olla hämmästyttävä kokemus jos jollakin on paljon yhteistä. Älä anna jonkun iän siinä hämätä kyllä ystäviä voi olla vaikka ei samaa ikäluokkaa olekkaan.
No miten sitä kehittää jos ei luonnostaan enää "törmäile", vaan pitäisi erikseen järjestää jotain eikä kehtaa?