Anopin näykkivä koira, mitä tekisit?

Mitä ne muut koirat silloin tekevät, kun yksi näykkäisee? Mielestäni tuossa on katastrofin ainekset. Meillä on kaksi isoa paimenkoiraa ja niistä huomaa, että kun on useita koiria samassa laumassa, niin toimivat paljon enemmin koiramaisesti, kuin yksinäinen koira. Saavat tavallaan lauman tukea taakseen, omaa kieltä puhuvan lauman. Ihmisten keskellä ei koskaan esiinny sellaista aggressiivisuutta, kuin toisen koiran läsnäollessa. Kaikki laumavietti-asiat korostuvat ja nousevat pintaan. Jos yksi laumasta puree ts. näykkäisee, voi seurauksena olla ihan hullunmylly-koiratappelu. Jossa purraan kaikkea mikä liikkuu (ihmisen mielestä - noilla koirilla on tiukat säännöt, ihminen ei vaan ehdi siinä huomata sitä). Tuo tilanne on todella tulenarka. En menisi kylään tuonne, kutsuisin heidät mieluummin itse kylään.

alkuperäinen vastaa: Tosissaan ne näykkäisyt ovat tapahtuneet tilanteessa, kun koirat haukkuvat eli käyvät tavallaan ylikierroksilla. Muut koirat eivät ole  ragoineet/huomanneet kun yksi on näykkäissyt. Yleensä yksi koirista aloittaa sen raivostuttavan räksyttämisen ja kaikki muut yhtyvät siihen ja sen jälkeen onkin neljän koiran haukkukuoro eikä anoppi tai appi saa vaimennettua niitä (ja aina eivät jaksa edes yrittää). Meidän koiran ollessa mukana kyläilemässä niin huomaan sen lähtevän tosi herkästi toisten mukaan haukkumaan. Omani osaan ottaa tilanteesta pois ja otankin, mutta omani ei tietenkään ymmärrä miksi muut saa räksyttää mutta hän ei. Appi ei siis hirveästi koirien hoitoon osallistu/puutu, ainoastaan ulkoiluun, koska koirat ovat anopin ja hän on ne halunnut. Käsittääkseni appi ei ole halunnut noin montaa koiraa.

Ymmärrän hyvin sinua ap. Olen itse myös anoppi ja mummi, vaarikin on sekä pari koiraa. Koirat tasapainoisia ja sosiaalistettu hyvin ja tulevat erinomaisesti toimeen lasten kuin muidenkin kanssa.

Mutta tuohion ongelmaasi tai anopin. Meilläkin ollut rescue koiria, muutama todella arka ja ne onkin ne pahimmat ne pelkopurijat. Voi vaatia vuosien työn että onnistuu sosiaalistaminen ja rohkaisu mutta aina ei onnistu, kokemusta on.

Missään tapauksessa ei saa riskeerata pieniä lapsia tällaisten kanssa voi tapahtua ihan kauheita. Kokemusta on kun tämmöinen pelkopurija hyppäsi vauvan sänkyyn ja katastrofin ainekset oli valmiina. Siinä kaksi aikuista hyppäsi koiran päälle ja sai sen pois. Niillä voi olla aikamoisia traumoja..ei voi tietää ainakaan jos aikuisena tullut. Se on pitkä tie saada tällainen koira ns normaaliksi, voi vieda vuosia ja täytyy tehdä töitä, lyöminen vain pahentaa tilannetta, kärsivällisyys on ainoa tie.

Itse anoppisi asemassa ja niin tekee jokainen järkevä, miettisin kumman valitsee, tällaisen koiran vai lapsenlapset. Eihän se ole helppoa mutta kyllä ihminen menee edelle. Ongelmaa ei ratkaise kuonopannan laitto tai eristäminen laumasta, paha juttu. Noille aroille pelkopurija koirille paras paikka kuntoutumiseen on sitoutuneiden aikuisten talous jossa ei ole eikä käy lapsia. Vasta myöhemmässä vaiheessa voi aloittaa totuttelun. Koiraihmisenä suosittelen, älä jätä lastasi sinne hoitoon missään tapauksessa tässä tilanteessa.

Ymmärrän hyvin sinua ap. Olen itse myös anoppi ja mummi, vaarikin on sekä pari koiraa. Koirat tasapainoisia ja sosiaalistettu hyvin ja tulevat erinomaisesti toimeen lasten kuin muidenkin kanssa.

Mutta tuohion ongelmaasi tai anopin. Meilläkin ollut rescue koiria, muutama todella arka ja ne onkin ne pahimmat ne pelkopurijat. Voi vaatia vuosien työn että onnistuu sosiaalistaminen ja rohkaisu mutta aina ei onnistu, kokemusta on.

Missään tapauksessa ei saa riskeerata pieniä lapsia tällaisten kanssa voi tapahtua ihan kauheita. Kokemusta on kun tämmöinen pelkopurija hyppäsi vauvan sänkyyn ja katastrofin ainekset oli valmiina. Siinä kaksi aikuista hyppäsi koiran päälle ja sai sen pois. Niillä voi olla aikamoisia traumoja..ei voi tietää ainakaan jos aikuisena tullut. Se on pitkä tie saada tällainen koira ns normaaliksi, voi vieda vuosia ja täytyy tehdä töitä, lyöminen vain pahentaa tilannetta, kärsivällisyys on ainoa tie.

Itse anoppisi asemassa ja niin tekee jokainen järkevä, miettisin kumman valitsee, tällaisen koiran vai lapsenlapset. Eihän se ole helppoa mutta kyllä ihminen menee edelle. Ongelmaa ei ratkaise kuonopannan laitto tai eristäminen laumasta, paha juttu. Noille aroille pelkopurija koirille paras paikka kuntoutumiseen on sitoutuneiden aikuisten talous jossa ei ole eikä käy lapsia. Vasta myöhemmässä vaiheessa voi aloittaa totuttelun. Koiraihmisenä suosittelen, älä jätä lastasi sinne hoitoon missään tapauksessa tässä tilanteessa.

Älä missään tapauksessa päästä lapsia tuonne.Sinuna en menisi itsekään.

Sinun on sanottava anopille suoraan mistä kiikastaa.

Jos mielensä pahoittaa,on se pienempi harmi kuin purtu lapsi!

Jos ei keskustelusta huolimatta tee koirien käytökselle (ei näköjään osaa eikä ymmärrä) mitään.Antaisin uhkavaatimuksen,joko koirat tai lapset.

Et tietenkään jätä lasta hoitoon heille. Se on vain hetki ja lapsi on hengetön.

Kyse on laumanjohtajuudesta,anoppi ei tosiaankaan ole laumanjohtaja.

Koirat eivät kunnioita vätyksiä.

Mä en osaa ottaa vakavissaan näitä tekstejä missä kirjoittaja ei osaa suomen kieltä. Enään.

alkuperäinen vastaa: Kiitos vastaajille ja kiitos että olen saanut jakaa tämän kokemuksen. Kaipasin ehkä tukea päätökseni taustalle ja tietenkin ratkaisuja tilanteeseen. Kiitos etenkin sinulle joka olet itsekin anoppi/mummi! Katsotaan miten tilanne tulee etenemään.

Itselläni on siis koira, mutta en ole mikään kokenut koiran kasvattaja/kouluttaja. Omamme on seurakoira, joka on koulutettu perustavoille, eikä ole arka ja tulee lasten kanssa toimeen. Anopin koirat ovat ihan oman luonteisia, eri rotuisia... ja en oikein itse tajua miksi anoppi ei tee asian eteen mitään tämän näykkivän suhteen???? siis jos minun koirani niin käyttäytyisi, niin reagoisin asiaan. Ottaisin selvää miten pitäisi toimia, mistä se johtuu ja mitä pitää tehdä että sen saa kitkettyä sen pois.

ps. anteeksi, jos jotain häiritsee kirjoitusvirheeni.