Lue keskustelun säännöt.
AV-mammat ja kiusaaminen
03.01.2014 |
Olen muutaman viikon seurannut tätä palstaa, joskus olen saanut nauraa pisut housussa, mutta suurin osan "keskusteluista" tekee minut surulliseksi.
Olemmeko me ihmiset tosiaan näin halpamaisia, juoruilunhaluisia ja ilkeitä? Nyt en enää ihmettele, miksi kouluissa ja työpaikoilla on niin paljon kiusaamista ja kanssaihmisten lyttäämistä. Nämä samat ihmiset ovat niillä työpaikoilla ja kasvattavat koululaiset!
Entäs, jos päättäisimmekin tehdä hyvää; jätetään kanssaihmisten kilot, sairaudet. lapsettomuudet ruotimatta, koska sillä ruotimisella ei saa mitään hyvää aikaa ja eniten se kertoo "ruotijasta".
Keskustelunaiheita varmasti riittää ja epäkohtiin voi puuttua, mutta mitä hyödyttää täällä esim. käydä keskustelua Lolan reisistä? Lola on aikuinen ihminen, pitäköön reitensä, ei siihen maailma kaadu.
Lopuksi, voisiko joku, joka kokee tarpeelliseksi nämä piikkiviestit ja kanssaihmisten ruotimisen, perustella (mielellään ilman kirosanoja, jos vain mahdollista) miksi kokee ruotimisen tarpeelliseksi, miten se parantaa kirjoittajan omaa oloa ja/tai yleensä maailmaa?
Kommentit (3)
Olen sanonut ennenkin ja sanon taas (katsotaan montako alapeukkua saan. :D Veikkaan 28): ei tarvi ihmetellä miksi nykypenskat ja nuoriso ovat niin sairaita päästään ja kaikinpuolin häiriintyneitä kun katsoo äitien juttuja netissä. Kotoa ne pikku sekopäät oppivat että on ihan ok kiusata, hakata ja jopa tappaa toinen ihminen. Surullista mutta totta. Kotoa se kasvatus ja tavat tulevat, sitä ei voi ede av-mamma kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin aloittaja. Saatan keskustella täällä kärkevästi, myönnän, mutta Ketjuun osallistumattomien (usein julkkisten) henk. koht. asioiden ruotimista ilkeään sävyyn tai muutenkaan en halua. On eri asia, jos kritisoin tänne kirjoittaneen henkilön näkemyksiä jossain ketjussa, mutta teen sen, koska en voi olla samaa mieltä kaikkien kanssa. Ja siinä tämä kritiikin kohde voi olla paikalla itse vastaamassa kritiikkiin ja on itse osallistunut keskusteluun, siis tuonut siihen oman mielipiteensä. Saa olla eri mieltä, mutta mielellään rakentavasti (siinä ois minullakin kyllä petraamisen varaa...) ja arvostelun olisi syytä olla asiallista (tämä mielestäni minulta onnistuu).
Olen huomannut saman. Pönkittävät kai omaa itsetuntoaan, kun eivät osaa hyväksyä omia virheitään? On siinä elämäkin kurjaa, jos kaikki pyörii negatiivisuuden ja katkeruuden ympärillä :/