Lue keskustelun säännöt.
Tuoreet äidit: OK ohjata keskustelu pois lapsiaiheista?
03.01.2014 |
Kun kahvittelen ystväni ja tuoreen äidin kanssa, tulisiko minun, lapsettoman ihmisen, yrittää puhua aiheesta, josta en ole kinnstunut ja johon minulla ei ole mitään annettavaa, vai voinko hienovaraisesti viedä keskustelut aiheisiin, joista olimme molemmat kiinnostuneet ennen ystäväni äitiyttä? Miten itse olet reagoinut siihen, ettei sinun annettu puhua koko ajan lapsesta ja lapseen liittyvistä asioista?
Tavoitteena on ystävyden säilyttäminen.
Kommentit (24)
Mä vasta odotan lasta, ja olen jo nyt huomannut sellaisen ilmiön että ihmiset puhuvat kanssani vain raskaudesta. Kyselevät mitä vauvalle kuuluu loputtomiin, vointiani, fiiliksiä tulevan synnytyksen suhteen, valmisteluiden ja muiden. Mitä nyt sikiölle kummempaa kuuluisi, samaa joka päivä, vähän möyrii siellä ja on. Siitä ei kovin paljoa ole juteltavaa, mutta kaikki tuntuvat olettavan etten ole enää muuta kuin odottava äiti. Haluaisin puhua jostain mistä tavallisestikin, ja uskoisin haluavani sittenkin kun lapsi on syntynyt. Pienelle vauvallekaan ei kuulu sen ihmeempää kuin nukkumista, syömistä ja paskomista, vaikka se onkin maailman rakkain pieni vauva juuri silloin.
Eli mulla on vähän päinvastainen ongelma: minä olen se äitiytyvä, ja haluaisin puhua jostain muusta, mutta kaikki näkevät minut vain tämän uuden roolini kautta. En ilmeisesti enää ole kenellekään muuta kuin äiti-ihminen.
Aiemmin törmäsin siihenkin, että raskaana olevat posmottivat tuntitolkulla omista oloistaan ja eritteistään, ja lapsen saaneet selittivät vauvan kehitysvaiheista tuntitolkulla. En halua sellaiseksi ihmiseksi, enkä ole muutenkaan sen tyyppinen että höpöttäisin omista asioistani jatkuvalla syötöllä. Haluaisin jutella jostain tavallisesta. Ja koska olen niin paljon kotona ja yksikseni juuri nyt, haluaisin kuulla niiden ihmisten kuulumisia jotka tekevät normaaleja asioita, saada jotain kosketusta ulkomaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15, täsmälleen samoja kokemuksia. Muistan, että otti päähän käydä työpaikan juhlissa, kun kaikki kollegat kyseli tosiaan vain raskausasioita, vaikka itse olin odottanut pääseväni puhumaan työjuttuja ja vaikkapa vatuloimaan Venäjän ulkopolitiikkaa tai muuta työhöni liittyvää uutisaihetta...
14
Kuinka paljon on suotavaa osoittaa mielenkiintoa lapseen liittyviin aiheisiin? Ystäväni hyvinvointi ja kokemukset ovat toki minulle tärkeitä, ja niihin liittyviä juttuja kuuntelen sujuvasti. Mutta lapsiperheen arkeen liittyvät jutut syötöistä ja vaipoista ja kehityskausista eivät merkitse minulle mitään, enkä usko voivani uskottavasti esittää kiinnostunutta. Normaalisti meillä on ollut tapana puhua yhteisistä asioistamme ja jättää arkiaiheiset vatvonnat sikseen, mutta lapsen saaminen on tietenkin iso juttu, ja sen käytännön yksityiskohdissakin on ystävälläni paljon mietittävää...
Sori jos tämä kuulostaa omituiselta. Tämä ystävyys on minulle tosi tärkeä ja pelkään että onnistun jotenkin sössimään sen. :/ -ap
Minulla on vuoden vanha vauva, ja välit erääseen kaveriin ovat viillenneet, kun hän on tehnyt erittäin selväksi, että vauvajutut eivät kiinnosta. Missään vaiheessa en ole vauvajuttuja tuntikaupalla selittänyt, olen ollut kiinnostunut muistakin aiheista ja ylipäänsä ymmärtänyt sen, että häntä eivät lapsiasiat niin kauheasti kiinnosta.
Mutta kun ihminen kuvittelee, että hän saa ohittaa minun erittäin ison elämänmuutokseni lähes täysin ja siltikin hänen työ-, harrastus-, ja ihmissuhdeasioita puidaan tarkasti..ikään kuin ne olisivat sitä oikeata elämää ja minun elämäni pelkkää epäkiinnostavaa mammailua.
Ap ei kuulosta kyllä ihan yhtä pahalta tapaukselta.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 11:53"]
Mutta kun ihminen kuvittelee, että hän saa ohittaa minun erittäin ison elämänmuutokseni lähes täysin ja siltikin hänen työ-, harrastus-, ja ihmissuhdeasioita puidaan tarkasti..ikään kuin ne olisivat sitä oikeata elämää ja minun elämäni pelkkää epäkiinnostavaa mammailua.
[/quote]
Auts. Miten tuo "lähes täydellinen ohittaminen" ilmenee? Tarkoittaako se vauvajuttujen keskeyttämistä, vähätteleviä kommentteja vai vain sitä, ettei kysele tarkentavia kysymyksiä? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä haluaisi olla ystäväsi ap, koska itselleni on tärkeää työ ja oletan, että ystävättärenikin jakavat omansa.
Ja kyllä, keskustelen lapsistani sekä lapsettomien että lapsellisten ystävättärien kanssa. Keskustelen minä ystävättäreni kanssa hänen koirastaan tai lapsenlapsestaan, vaikka itselläni ei sellaisia ole.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 12:00"]
Enpä haluaisi olla ystäväsi ap, koska itselleni on tärkeää työ ja oletan, että ystävättärenikin jakavat omansa.
[/quote]
On se minullekin tärkeää, mutta en halua ajatella töitäni vapaa-ajalla. Tämä taitaa kuitenkin olla oma keskustelunaiheensa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 11:39"]
Kuinka paljon on suotavaa osoittaa mielenkiintoa lapseen liittyviin aiheisiin? Ystäväni hyvinvointi ja kokemukset ovat toki minulle tärkeitä, ja niihin liittyviä juttuja kuuntelen sujuvasti. Mutta lapsiperheen arkeen liittyvät jutut syötöistä ja vaipoista ja kehityskausista eivät merkitse minulle mitään, enkä usko voivani uskottavasti esittää kiinnostunutta. Normaalisti meillä on ollut tapana puhua yhteisistä asioistamme ja jättää arkiaiheiset vatvonnat sikseen, mutta lapsen saaminen on tietenkin iso juttu, ja sen käytännön yksityiskohdissakin on ystävälläni paljon mietittävää...
Sori jos tämä kuulostaa omituiselta. Tämä ystävyys on minulle tosi tärkeä ja pelkään että onnistun jotenkin sössimään sen. :/ -ap
[/quote]
Minä keskustelen vaipoista, rattaista, kehityskausista ja sellaisista mielummin muiden vanhempien kanssa. Oikeasti välistä on vähän tuskastuttavaa, kun lapsettomat ihmiset yrittävät pakolla puhua sormiruokailusta, vaipoista ynnä muista kun luulevat, että haluan niistä vain puhua.
Ymmärrän kyllä tunteesi. Itse mietin samanlaisia juttuja ennen omaa lasta. Ja jos alkuun tuntuu hankalalta niin yritä suhtautua armollisesti sekä itseesi että ystävääsi. Kyllä se todennäköisesti siitä ajan kanssa taas tasoittuu.
Kun minä olin esikoisen aikaan äitiyslomalla, en ensimmäisten kuukausien aikana ihan oikeasti osannut ajatella tai puhua muusta kuin vauvasta. Sitä jotenkin tippua vauvalandiaan ja kaikki, mitä mihin vuorokauden aikaan tahansa tapahtui, liittyi jollain tavalla vauvaan. Sitten, kun hormonitoiminta tasaantui ja sai nukuttua jokseenkin riittävästi, alkoi aivotoimintakin palautua ja huomasin, että elämää on muuallakin. Toisen lapsen kanssa tuota ei onneksi tapahtunut.
Yksi työkaveri hankki koiranpennun ja hänen kanssaan ei voi puhua yhtään mistään, etteikö hän käännä parin lauseen jälkeen juttua koiranpentuunsa. Siis töissäkään. Ystäväni on eron jälkeen löytänyt elämänsä miehen. Mies ei varmaan arvaa, miten tarkkaan teidän hänen elämänsä, mieltymyksensä tai tapansa, olen nimittäin kuullut ihan kaiken vessareissuista alkaen. Eiköhän mikä tahansa oman elämän mullistava juttu valtaa pään niin, että sinne ei vähään aikaan muuta mahdu.
Anna ap ajan vähän kulua, kyllä sinä sen vanhan ystäväsi sieltä vielä löydät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vain ap, mutta kuulostat aivan yhdeltä tuttavaltani... Hän puhua pälpättää omia juttujaan juuri niin pitkään kuin huvittaa, ja kun joku muu avaa suunsa, niin pian juttu käännetään taas omaan napaan... Jos et jaksa kuunnella vauvajuttuja, niin olisiko hyvä olla hetkeen tapaamatta, niin ei sinunkaan täydy "esittää" kiinnostunutta, jos kuitenkin vain haluat pälpättää omia juttujasi? Tämä sama tuttava kutsui viinanhuuruisiin tupareihin tyypin, joka oli saanut kaksi viikkoa sitten esikoisensa (+asui vielä yli 200km päässä) ja sitten tämä tuttava repi pelihousunsa että tyyppi on niin mammautunut, kun vetosi, ettei jaksa ja ei voi noin pientä jättää vielä hoitoon ym. Että jos vauvajutut on niin kaameita, niin odota vaikka puoli vuotta ja tapaa sitten ystävääsi...
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 11:53"]
Mutta kun ihminen kuvittelee, että hän saa ohittaa minun erittäin ison elämänmuutokseni lähes täysin ja siltikin hänen työ-, harrastus-, ja ihmissuhdeasioita puidaan tarkasti..ikään kuin ne olisivat sitä oikeata elämää ja minun elämäni pelkkää epäkiinnostavaa mammailua.
[/quote]
Auts. Miten tuo "lähes täydellinen ohittaminen" ilmenee? Tarkoittaako se vauvajuttujen keskeyttämistä, vähätteleviä kommentteja vai vain sitä, ettei kysele tarkentavia kysymyksiä? -ap
[/quote]
Sanotaan näin, että jos tapaamme parin tunnin ajan, niin hän tuntuu ajattelevan, että se riittää että hän kysyy alussa mitä lapselle kuuluu ja minä vastaan että ihan hyvää, oppi kävelemään ja nukkuu yöt. Lapsiasia on huomioitu ja kuitattu ja sitten puhutaan muista asioista. Jos sen jälkeen mainitsen lapsen, niin hän kuuntelee, kuittaa jotenkin ja jatkaa eri aiheesta. Suhtautuminen on aika torjuva, hän korostaa omaa vapaehtoista lapsettomuuttaan eikä näe ristiriitaa sen kanssa, että esim. hänen jokin työpäivänsä käydään tarkkaan läpi, mutta minun vauva-arjestani ei voi puhua.
Epäilen kyllä, että hänen vapaaehtoinen lapsettomuutensa ei ole ihan niin ongelmatonta kuin hän väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että kaikki sinun asiasi sitten ovat sellaisia, että ystäväsi tuntee suorastaan valtavaa paloa puhua niistä, vai otatko aktiivisesti puheeksi tosiaan vain sellaisia asioita, joiden tiedät kiinnostavan varmasti molempia? Et esimerkiksi pura ystävällesi omia suhde- tai perheongelmiasi, työasioitasi tai puhu vaikka harrastuksistasi, jotka eivät ole yhteisiä?
Olen esittänyt ystävilleni toiveen, että puhuisivat kanssani nimenomaan asioista kuten ennenkin. Olisit siis tällaiselle pienen vauvan äidille ystävien parhaimmistoa.
On ok alussa kohteliaisuuttan kysyä vauva-kuulumiset, mutta sitten on jo aika siirtyä niihin yhteisiin aiheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 10:10"]
Oletko varma, että kaikki sinun asiasi sitten ovat sellaisia, että ystäväsi tuntee suorastaan valtavaa paloa puhua niistä, vai otatko aktiivisesti puheeksi tosiaan vain sellaisia asioita, joiden tiedät kiinnostavan varmasti molempia? Et esimerkiksi pura ystävällesi omia suhde- tai perheongelmiasi, työasioitasi tai puhu vaikka harrastuksistasi, jotka eivät ole yhteisiä?
[/quote]
En vatvo omia ongelmiani ystävieni kanssa enkä varsinkaan halua puhua työasioistani heille. Se pitkästyttäisi itseänikin. Harrastuksistani ja muista intohimonkohteistano puhun niin paljon kuin muut jaksavat kuunnella. :) -ap
Meillä on neljän naisen ystäväporukka, nyt jo nelikymppisiä. Kahdella on lapsia, kaksi on vapaaehtoisesti lapsettomia. Äiti-ihmisten kanssa puhutaan kyllä lapsistakin, mutta useimmiten he itse toivovat muitakin aiheita, kun lapsettomien kanssa muistakin voi puhua. Äiti-ihmiset kun keskenään harvoin osaavat mistään muusta puhua.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 10:10"]
Oletko varma, että kaikki sinun asiasi sitten ovat sellaisia, että ystäväsi tuntee suorastaan valtavaa paloa puhua niistä, vai otatko aktiivisesti puheeksi tosiaan vain sellaisia asioita, joiden tiedät kiinnostavan varmasti molempia? Et esimerkiksi pura ystävällesi omia suhde- tai perheongelmiasi, työasioitasi tai puhu vaikka harrastuksistasi, jotka eivät ole yhteisiä?
[/quote]
En vatvo omia ongelmiani ystävieni kanssa enkä varsinkaan halua puhua työasioistani heille. Se pitkästyttäisi itseänikin. Harrastuksistani ja muista intohimonkohteistano puhun niin paljon kuin muut jaksavat kuunnella. :) -ap
[/quote]
Jakaako ystäväsi nuo kiinnostuksenkohteesi?
Jos jakaa, niin on ihan suotavaakin puhua välillä niistäkin. En ihan niin tuoreena äitinä voin kertoa, että äitiyslomalla homma menee aika herkästi siihen, että elämässä ei paljon muuta tapahdu kuin se lapsi/lapset.
Mutta jos ystäväsi kiinnostukset on jossain ihan muualla, on pelkästään itsekästä moukkamaisuutta jaaritella sit vaan niistä omista jutuistaan. Ihan yhtä lailla, kun siltä äidiksi tulleeltakin on moukkamaista hölistä vain omasta piltistä.
Varmaan suurin osa äideistä on tyytyväisiä, jos ohjaat keskustelun muuhun kuin lapsiin. Kenelle tahansa on vaikea keksiä juttua muusta, jos joutuu käyttämään kuukausikaupalla kaiken valveillaoloaikansa (ja lapsen tapauksessa suuren osan nukkumisajastakin) johonkin yksittäiseen projektiin, mutta luulen että useimmat pitävät hyvin mukavana saada ajatuksensa hetkeksi muualle.
Minä olen aina antanut tuoreen äidin puhua lapsestaan niin paljon kuin sielu sietää. Siis vaikka se tuntuukin tuskastuttavan yksipuoliselta. Se on kuitenkin aidosti tärkeää, se tukee sitä äitiyttä ja kaverin onnellisuutta. Ja kestää vain hetken. Jos aikoo olla esmes 20 vuotta ystäviä, kestää kyllä kuunnella muutaman kuukauden pelkistä vauvan hassuista kasvonilmeistä.
Lapsen saaminen on elämässä mullistus, joita kaikki käsittelevät eri tavalla. Osa ei muusta puhukaan kuin vauvasta, osa haluaa puhua kaikesta muusta. Mutta missään nimessä ei kannata antaa ymmärtää, ettei se kaverin äitiys ja lapsi kiinnosta, koska se on sen kaverin elämässä aivan ykkösasia. Sellaista vaatimusta vaan ei voi esittää, että mikään ei saisi kaveruudessa muuttua vaikka toisen osapuolen elämässä kenties kaikki on muuttunut. Oikea ystävyys ainakin yrittää ymmärtää että elämäntilanteet muuttuvat.
Minäkin pienten lasten äitinä haluan välillä puhua jostain muusta kuin lapsistani. Toki juttelen lapsista mielelläni ja joskus toisten äitien kanssa emme paljon muusta puhukaan, mutta rajansa kaikella. Olen minä paljon muutakin kuin äiti.
Kun lapset olivat pieniä, olisin oikein mielelläni puhunut jostain täysin muusta kuin lastenhoidosta - kas kun niistä asioista tuli puhuttua ihan kyllästykseen asti leikkipuistotuttavuuksien kanssa (joiden kanssa tietysti ainoa yhdistävä tekijä oli ainakin ensin alkuun lapset ja äitiys).
Joten totta kai saat ja voit keskustella muustakin - kunhan kuuntelet MYÖS ne arkiset kuulumiset, joihin tietysti tuoreella äidillä liittyy varsin olennaisesti niitä lapseen liittyviä asioita.