Kysy minulta kysymyksiä, testataan millainen äiti olisin.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:19"]

Kun miehesi pettää, miten toimit?

[/quote]

Jätän.

[/quote]

Ja tätä on peukutettu?

Ihan jokainen äiti ei noin vain riko lastensa kotia, vain siksi, että omia seksuaalisia tunteita on loukattu. On niiiin monta tilannetta, missä pettämisiä tapahtuu. Jos tämä oli ap, niin aika kevyt kuittaus isoon ja vaikeaan asiaan. Puhumattakaan jos silti rakastat miestäsi.

[/quote]

Rakkaus on molemmin puoleinen asia, ymmärrätkö sinä sen? joten sillon ei siihen pettämiset kuulu, enkä sitä hyväksy.

Enkä minä rikkonut sillon sitä perhettä, vaan mies koska hän petti en minä.

Ja jos haluaa ajatella että rikoin tämän perheen, niin hyvä vaan niin. Rikoimpahan sitten ainakin sen takia että voin itse henkisesti paremmin ja olen vapaa siitä mulkvistista joka ei yhtään ajatellut mua, meidän lapsia kun meni vielä jonkun heitukan kanssa sänkyyn varattuna miehenä ja pikkusen pahempi juttu jos se nainen tiesi asiasta että mieheni on varattu. En mene raivoamaan jos en kyseistä naista tunne, mutta eropaperit tottakai pistän asiasta vireille ja rupean nauttimaan siitä että olen itse sinkku, voin paremmin ja voin saada ukkoa minäkin, varmaan tällä ulkonäöllä ihan. Et sit se on tasapeli, mie pelaan takasin päin samoilla panoksilla tai kymmenen kertaa kovemmilla. Se on mun asenne. Että olet sinäkin yks helvetin idiootti minun mielestä, kun et voi näin yksinkertasta asiaa ymmärtää.

Pettämistä ei tarvii ymmärtää!

pettämistä ei tarvii hyväksyä!

ja asia oli siinä, loppuunkäsitelty! piste.

[/quote]

Ei pettämisen jälkeen aina tarvitse kylmää kulissiavioliittoa jatkaa, pettämisen nostattamat tunteet voi pyrkiä myös käsittelemään. En sano, että se aina onnistuu tai on mitään helppoa puuhaa. Mutta toisen hylkääminen siltä seisomalta ei olekaan aina niin simppeliä, kun on jo perhe. Se on miljoona kertaa helpompaa, kun ei ole lapsia.

[/quote]

Juu no oleppas sinä toinen nainen siellä hiljaa, joka käyt panemassa muiden aviomiehiä ja vierittämässä vastuuta meidän muiden harteille. :)

Ota vastuu omista teoistas ja lopeta moinen tyhmyyksien tekeminen, tuolla on meri hyviä kaloja täynnä joten etköhän sä löydä yhtä hyvää mutta vapaatakin seuraa ja toinen on se mies, joka joutuu ottamaan vastuun teoistaan ja perheen hajoamisesta. Minä en ole tehnyt mitään väärää siinä suhteessa, joten mun ei tarvii kantaa koko pettämisjupakasta silloin myöskään vastuuta. Se ei ole minun ongelmani.

Ei siis uppoa muhun toi sun selkärangaton logiikkas. ;)

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:50"]

Jaksatko jättää omat tarpeesi jatkuvasti taka-alalle? Monta viikkoa putkeen 24/7? 

Missä määrin oletat, että puolisosi osallistuu lapsenhoitotilanteisiin, valvomisiin jne? Entä isovanhemmat, minkä verran oletat heidän osallistuvan?

Voiko oletettu määrä tätä apua vastata todellista tilannetta?

[/quote]

En tietenkään jaksa. Tottakai munkin on saatava välillä omaa aikaa ja tehdä omia juttuja, jotta voin olla lapselleni tai lapsilleni taas hyvä äiti. Ei kukaan jaksa pyörittää arkea koko ajan niin, ettei ikinä saa tehdä mitään itselleen mieluista ja että olisi joskus itsekin etusijalla, eikä aina lapset. Ei se ole hyväksi oman hyvinvoinnin kannalta. Täytyy muistaa tasapaino, vaikka lapset ovatkin tärkeitä ja tärkeintä elämässä varmasti oman miehen lisäksi ja ehkä lemmikkieläimen, kuten vaikka koiran. Eli oma perhe, on se tärkein. Ystävät ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Mut sit kun haluun omaa aikaa niin on miehen tehtävä esimerkiks huolehtia lapsesta ja lapsista tai minä sitten päinvastoin jotta mies saa myös samalla tasapainolla omaa aikaa.

Oletan että puoliso osallistuu yhtä paljon kun minäkin ja isovanhemmat jonkun verran.

Kyllä mun mielestä oletettu määrä pitäisi vastata tätä koko tilannetta. En mielestäni pyydä tai vaadi liikaa.

[/quote]

Aina ei ole mahdollista saada sitä omaa aikaa. Se kannattaa pitää mielessä. Ja se oletus, että puoliso osallistuu yhtä paljon kuin sinäkin, ei ole toki liikaa toivottu, mutta se voi olla liikaa oletettu. Riippuu miehestä ja hänen vastuuntuntoisuudestaan.

[/quote]

No eikä riipu? minä en rupea piikana olemaan. Jos hän ei tosissaan myöskään ota vastuuta ja minä joudun raatamaan ihteni puhki, on siihenkin vastauksena ero. Minä en jätä paljon vaihtoehtoja. Joko meillä toimitaan asiallisesti ja hyvin ja jaetaan vastuuta tai sit erotaan. Parisuhde ja perheen perustaminen on kahden kauppa, ei siinä voi jättää vaan vastuuta toiselle. Sillon jos on sellanen nii kannattaa vaan olla sinkku ja tekemättä lapsia. Yksinkertasta, kun mä en tee asioista vaikeeta ja eiköhän saada ukkoon vipinää, kun asetetaan rajat ja ehdot ja jos vielä tietää et naisena on sellanen persoona joka todella sanoo sitä mitä se tarkoittaa ja emmä mielestäni liian tiukka ole kun pohditaan yhessä ne rajat ja ehdot ja noudatetaan sit niitä ja kun ne koskee molempia. Tälleen arjesta tulee tasapainoista ja hyvää, vapautunutta kun siinä on selkeyttä.

Ja ymmärrän myös tuon ettei aina ole mahdollista saada omaa aikaa. Pyrkiä kuitenkin välillä siihen et on valmis sitä ottamaan puolin että toisin tai molemmille, yhdessä tai erikseen.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 19:02"]

Kuinka vanha olet nyt ja joko sulla on mies, jonka kanssa hankkia lapsia?

[/quote]

20 ja ei ole. Huvikseni vaan tein tälläsen ja lähdin testaamaan oisko musta äidiksi, noin henkisesti.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 19:05"]

Miten toimisit, kun lapset pelaavat rauhassa lautapeliä pöydän ääressä kunnes yhtäkkiä tunteet kuumenevat ja toinen vääntää toisen käden melkein sijoiltaan (= 4-vuotias itkee ja raivoaa tolkuttomasti) ja sitten toinen repii toisen silmänalusen verille (=6-vuotias itkee hysteerisesti pöydän alla)?

[/quote]

Menen ja varoitan et nyt jos ei lopu toi käytös tuohon niin peli otetaan tältä päivältä pois ja pelailu loppuu siihen. Sitten kertoisin että väkivaltaa ei saa käyttää koskaan toista kohtaan, koska se on tosi väärin ja asiat on pyrittävä selvittämään puhumalla vaikka tunteet kuumenisivatkin ja molemmat pyytää anteeks nyt toisiltaan, sit jatkatte sovussa pelaamista jos haluutte.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 18:55"]

Ei pettämisen jälkeen aina tarvitse kylmää kulissiavioliittoa jatkaa, pettämisen nostattamat tunteet voi pyrkiä myös käsittelemään. En sano, että se aina onnistuu tai on mitään helppoa puuhaa. Mutta toisen hylkääminen siltä seisomalta ei olekaan aina niin simppeliä, kun on jo perhe. Se on miljoona kertaa helpompaa, kun ei ole lapsia.

[/quote]Lasten ja äidin kannalta voi hyvinkin olla parempi ottaa ero sellaisesta miehestä, jolla on niin heikot henkiset eväät, että sallii itselleen raukkamaisen, itsekkään, pitkäkestoisen valehtelun. Toivon mukaan äiti löytää ennen pitkää lasten elämään uudeksi pysyväksi isähahmoksi tasapainoisemman ja fiksumman miehen.

[/quote]

Kiitos! juuri näin, koska en itsekkään petä niin oletan ettei sitä mulle myöskään tehdä. Enkä ole edes mustasukkaista sorttia, luotan mieheen ja pyrin olemaan kyttäilemättä hänen puhelujaan, viestejä ym. Joten, toivon että hän arvostaa kanssa minun luottamusta sen verran paljon ettei mene tekemään sitten mitään tuollaista typerää, koska on niitäkin naisia jotka jatkuvasti kyttää ja kytistelee mitä oma kumppani tekee.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:01"]

Ja kuka sanoi ensinnäkin kyseessä olevan pitkäkestoisuuden valehtelussa? Ja toisekseen, toivon mukaan juu. Kasvakaa ja oppikaa, kaksikypäset, että elämää ei voi tuolla lailla ohjailla, jos yksi mies pettää, niin että seuraava on jollain taivaallisella takuulla parempi. Voi olla, ihan yhtä hyvin voi olla, että ei ole. Että toista yhtä suurta rakkautta ei tule. Tai muuten yhtä hyvää. Se vaatii myös kasvua itseltä, silloin voi niin käydäkin, että jättäessänne yhden toinen onkin parempi.

[/quote]

Ja 40v pettäjä nainen voikin olla sitten hiljaa. :D en yhtään ihmettele miks meitä muita ei pue sun moraalis...

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:09"]

Mitä teet, kun lapsi alkaa huutaa Ikeassa astiaosastolla, ettei halua istua kärryissä, potkii ja yrittää riipiä hyllyistä kaikki minkä kiinni saa? 

Lapsen ottaminen pois kärryistä ei ole oikea vastaus.

Lapsen uhkailu autoon menolla ei ole järkevää, koska haluat kuitenkin kiertää Ikean, kun sinne puolitoista tuntia autolla posotit.

[/quote]

No tottakai ottasin lapsen pois vaunuista ja toivosin että hän osaa sitten käyttäytyä. Saattaisin myös viedä leikkiosastolle, jotta saisin itse kiertää ikean rauhassa ja jos sekään ei tepsis riippuu minkä ikänen lapsi kyseessä niin pistäsin odottamaan autoon ja uhkaisin et toista kertaa en varmasti lähe sun kanssa minnekkään, kerta et osaa kaupassa käyttäytyä. Ihan hävettää!

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:07"]

Tottakai meillä kokataan kotiruokaa ja luomua. Pidän siitä että lapsi saa parasta ravintoa. En usko parasta ravintoa olevan purkkiruokien tai eineksienkään aikuiselle. En ymmärrä esimerkiksi miksi kaverini on ruokkinut lapsensa pelkillä eineksillä ja purkkiruuilla 2-vuoden ikään saakka, jos hän on äiti, miksi hänellä ei ole kotona aikaa laittaa ruokaa ja nähdä edes sen verran vaivaa tai opetella sitä taitoa jos on lapsen hankkinut. Mulle oli pienestä pitäen päivän selvää että kotona tehtiin itse ruokaa ja sitten syötiin sitä itse tehtyä ruokaa, ei mua lapsesta pitäen onneksi millään eineksillä ruokittu... kotiruokaakin kun saa tehtyä myös halvalla, kun opettelee oikeat reseptit, sitä on tv-kokitkin kuuluttaneet aina televisiossa. Eineksiä on musta ok syödä sillon tällöin jos on esim kiirre, mutta muuten ei. Sama hampurilaisaterioiden ja pitsojen kanssa, sillon tällöin.

[/quote]

Omassa lapsuudenkodissa on aina syöty lähes 100%:sesti itsekasvatettua ja -valmistettua luomuruokaa. Viljely- ja kokkaustaidot taisivat tulla meille lapsille jo äidinmaidossa. SILTI meidän nykyisessä perheessä syödään kotiruoan lisäksi ihan kaupan purkkiruokaakin. On hyvälaatuista ja lapsi kasvaa. Kun on käyttänyt kaikki mahdolliset temput, jotta refluksilapsi suostuisi syömään edes jotain, ja saat viimein yhden lusikallisen samettisen sileää kaupan purkkiruokaa uppoamaan vapaaehtoisesti, ilman kakomista ja oksentelua, tunnet niin mieletöntä onnistumisen tunnetta, että olet valmis kirjoittamaan kiitoskirjeen purkkiruokatehtaalle. 

Tulee vaan mieleen, että aiotko koko lopun ikääsi syyllistää meitä ihan tavallisia, hyviä äitejä, ystäviäsikin, jollain ruoanlaitolla??? Entä aiotko armahtaa itseäsi, jos et jaksakaan vuoden univelkojen (ehkä jopa tuhansien tuntien!!!) jälkeen olla täydellinen äiti ja valmistaa lapsellesi terveellistä luomuruokaa itse Vai jatkatko myös itsesi (tai miehesi tai isovanhempien) syyllistämistä?

[/quote]

En ole syyllistänyt mutta mun mielestä lapselle kuin aikuisellekaan ei ole parhaaksi ne einekset. Sun tapauksessa aivan ymmärrettävää, varmaan ollu todella rankkaa kun lapsi ei tahdo syödä mitään ja jos saat menemään sitten purkkiruokaa alas on se yksi onnistumisen siunaus! :) ja kuten sanoin, itsekkin saattaisin eineksiin joskus sortua. Eihän ne nyt niin myrkkyä ole.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:09"]

Mitä teet, kun lapsi alkaa huutaa Ikeassa astiaosastolla, ettei halua istua kärryissä, potkii ja yrittää riipiä hyllyistä kaikki minkä kiinni saa? 

Lapsen ottaminen pois kärryistä ei ole oikea vastaus.

Lapsen uhkailu autoon menolla ei ole järkevää, koska haluat kuitenkin kiertää Ikean, kun sinne puolitoista tuntia autolla posotit.

[/quote]

Istun lapsen päällä kunnes rauhoittuu. :) 

Ei ap

[/quote]

Annan raivota niin kauan että kohtaus menee ohi, mut jos näen etenkin sen vaikuttavan pahasti vauvaan, saatan huutaa lapselle ruman sanan ja käskeä mennä meuhkaamaan huoneeseensa niin kauan et raivari on ohi... vähän isompien lapsien toivon jotenkin ymmärtävän isomman lapsen sairauden ja osaavan sivuttaa sen vaikka se ei ole kivaa koko perheelle, hän on silti meidän rakas lapsi ja osa tätä perhettä ja lääkäristä tietty apua hakemaan jos tilanne menee aivan sietämättömäksi ja toivoa sitten että se tilanne siitä ajan kanssa parantuu tai mahdollisimman pian lääkärin avulla jos perhe ei enää tahdo kestää sellaista tilannetta.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:09"]

Mitä teet, kun lapsi alkaa huutaa Ikeassa astiaosastolla, ettei halua istua kärryissä, potkii ja yrittää riipiä hyllyistä kaikki minkä kiinni saa? 

Lapsen ottaminen pois kärryistä ei ole oikea vastaus.

Lapsen uhkailu autoon menolla ei ole järkevää, koska haluat kuitenkin kiertää Ikean, kun sinne puolitoista tuntia autolla posotit.

[/quote]

Istun lapsen päällä kunnes rauhoittuu. :) 

Ei ap

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:09"]

Mitä teet, kun lapsi alkaa huutaa Ikeassa astiaosastolla, ettei halua istua kärryissä, potkii ja yrittää riipiä hyllyistä kaikki minkä kiinni saa? 

Lapsen ottaminen pois kärryistä ei ole oikea vastaus.

Lapsen uhkailu autoon menolla ei ole järkevää, koska haluat kuitenkin kiertää Ikean, kun sinne puolitoista tuntia autolla posotit.

[/quote]

Istun lapsen päällä kunnes rauhoittuu. :) 

Ei ap

ADHD lapsesi, ikää 6 vuotta, hyppii tasajalka edessäsi kun haluaa pelata tietokoneella. Huutaa kirkuu, potkii seinää, heittelee tavaroitaan kun ei saa tahtoaan läpi. Sinulla on kotona myös kolme pienempää lasta. Vauva sylissä. Miten toimit?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:09"]

Mitä teet, kun lapsi alkaa huutaa Ikeassa astiaosastolla, ettei halua istua kärryissä, potkii ja yrittää riipiä hyllyistä kaikki minkä kiinni saa? 

Lapsen ottaminen pois kärryistä ei ole oikea vastaus.

Lapsen uhkailu autoon menolla ei ole järkevää, koska haluat kuitenkin kiertää Ikean, kun sinne puolitoista tuntia autolla posotit.

[/quote]

Istun lapsen päällä kunnes rauhoittuu. :) 

Ei ap

[/quote] Kärryjen istuinosan painorajoitus on 15kg jonka lapsi jo täyttää. Sinä istumassa siinä päällä? Ehh....

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:07"]

Tottakai meillä kokataan kotiruokaa ja luomua. Pidän siitä että lapsi saa parasta ravintoa. En usko parasta ravintoa olevan purkkiruokien tai eineksienkään aikuiselle. En ymmärrä esimerkiksi miksi kaverini on ruokkinut lapsensa pelkillä eineksillä ja purkkiruuilla 2-vuoden ikään saakka, jos hän on äiti, miksi hänellä ei ole kotona aikaa laittaa ruokaa ja nähdä edes sen verran vaivaa tai opetella sitä taitoa jos on lapsen hankkinut. Mulle oli pienestä pitäen päivän selvää että kotona tehtiin itse ruokaa ja sitten syötiin sitä itse tehtyä ruokaa, ei mua lapsesta pitäen onneksi millään eineksillä ruokittu... kotiruokaakin kun saa tehtyä myös halvalla, kun opettelee oikeat reseptit, sitä on tv-kokitkin kuuluttaneet aina televisiossa. Eineksiä on musta ok syödä sillon tällöin jos on esim kiirre, mutta muuten ei. Sama hampurilaisaterioiden ja pitsojen kanssa, sillon tällöin.

[/quote]

Omassa lapsuudenkodissa on aina syöty lähes 100%:sesti itsekasvatettua ja -valmistettua luomuruokaa. Viljely- ja kokkaustaidot taisivat tulla meille lapsille jo äidinmaidossa. SILTI meidän nykyisessä perheessä syödään kotiruoan lisäksi ihan kaupan purkkiruokaakin. On hyvälaatuista ja lapsi kasvaa. Kun on käyttänyt kaikki mahdolliset temput, jotta refluksilapsi suostuisi syömään edes jotain, ja saat viimein yhden lusikallisen samettisen sileää kaupan purkkiruokaa uppoamaan vapaaehtoisesti, ilman kakomista ja oksentelua, tunnet niin mieletöntä onnistumisen tunnetta, että olet valmis kirjoittamaan kiitoskirjeen purkkiruokatehtaalle. 

Tulee vaan mieleen, että aiotko koko lopun ikääsi syyllistää meitä ihan tavallisia, hyviä äitejä, ystäviäsikin, jollain ruoanlaitolla??? Entä aiotko armahtaa itseäsi, jos et jaksakaan vuoden univelkojen (ehkä jopa tuhansien tuntien!!!) jälkeen olla täydellinen äiti ja valmistaa lapsellesi terveellistä luomuruokaa itse Vai jatkatko myös itsesi (tai miehesi tai isovanhempien) syyllistämistä?

[/quote]

Samanlaisia kokemuksia täällä! Ennen lapsen syntymää ajattelin valmistaa kaikki ruoat itse ja mahdollisimman paljon samoista raaka-aineista koko perheelle. Todellisuus oli ihmeellisempää, kun vauva ei suostunutkaan useista maisteluista huolimatta syömään valmistamaani ruokaa, ei vaikka mitä olisin kokeillut (meilläkin taustalla refluksi). Nyt vuoden iässä syö enää yhden purkkiruoan päivässä, koska ei edelleenkään suostu syömään valmistamiani liharuokia. Kun aikani taistelin omien soseideni kanssa, tuli purkkiruosta houkutteleva vaihtoehto, kun lapsi sitä suostui syömään ja paino nousi. Aluksi toki syyllistyin, koska en pystynytkään täyttämään niitä odotuksia, mitä olin itselleni asettanut. Pointtini on kai se, ettei ennen äidiksi tuloa kannata liikaa asettaa itselleen odotuksia. Kaikkihan me olemme varmaan ajatuksissamme, ennen lapsen syntymää, olleet täydellisiä äitejä, jotka imettää vähintään kaksi vuotta, valmistaa lapsen ruoat itse eivätkä koskaan väsy yms. Todelliset toimintatapansa huomaa vasta silloin, kun elää kyseistä tilannetta. Myös lapset ovat keskenään erilaisia, se mikä on toisen kanssa helppoa voi toisen kanssa olla äärimmäisen vaikeaa. 

Mitä teet, kun lapsi alkaa huutaa Ikeassa astiaosastolla, ettei halua istua kärryissä, potkii ja yrittää riipiä hyllyistä kaikki minkä kiinni saa? 

Lapsen ottaminen pois kärryistä ei ole oikea vastaus.

Lapsen uhkailu autoon menolla ei ole järkevää, koska haluat kuitenkin kiertää Ikean, kun sinne puolitoista tuntia autolla posotit.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:07"]

Tottakai meillä kokataan kotiruokaa ja luomua. Pidän siitä että lapsi saa parasta ravintoa. En usko parasta ravintoa olevan purkkiruokien tai eineksienkään aikuiselle. En ymmärrä esimerkiksi miksi kaverini on ruokkinut lapsensa pelkillä eineksillä ja purkkiruuilla 2-vuoden ikään saakka, jos hän on äiti, miksi hänellä ei ole kotona aikaa laittaa ruokaa ja nähdä edes sen verran vaivaa tai opetella sitä taitoa jos on lapsen hankkinut. Mulle oli pienestä pitäen päivän selvää että kotona tehtiin itse ruokaa ja sitten syötiin sitä itse tehtyä ruokaa, ei mua lapsesta pitäen onneksi millään eineksillä ruokittu... kotiruokaakin kun saa tehtyä myös halvalla, kun opettelee oikeat reseptit, sitä on tv-kokitkin kuuluttaneet aina televisiossa. Eineksiä on musta ok syödä sillon tällöin jos on esim kiirre, mutta muuten ei. Sama hampurilaisaterioiden ja pitsojen kanssa, sillon tällöin.

[/quote]

Omassa lapsuudenkodissa on aina syöty lähes 100%:sesti itsekasvatettua ja -valmistettua luomuruokaa. Viljely- ja kokkaustaidot taisivat tulla meille lapsille jo äidinmaidossa. SILTI meidän nykyisessä perheessä syödään kotiruoan lisäksi ihan kaupan purkkiruokaakin. On hyvälaatuista ja lapsi kasvaa. Kun on käyttänyt kaikki mahdolliset temput, jotta refluksilapsi suostuisi syömään edes jotain, ja saat viimein yhden lusikallisen samettisen sileää kaupan purkkiruokaa uppoamaan vapaaehtoisesti, ilman kakomista ja oksentelua, tunnet niin mieletöntä onnistumisen tunnetta, että olet valmis kirjoittamaan kiitoskirjeen purkkiruokatehtaalle. 

Tulee vaan mieleen, että aiotko koko lopun ikääsi syyllistää meitä ihan tavallisia, hyviä äitejä, ystäviäsikin, jollain ruoanlaitolla??? Entä aiotko armahtaa itseäsi, jos et jaksakaan vuoden univelkojen (ehkä jopa tuhansien tuntien!!!) jälkeen olla täydellinen äiti ja valmistaa lapsellesi terveellistä luomuruokaa itse Vai jatkatko myös itsesi (tai miehesi tai isovanhempien) syyllistämistä?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:07"]

Tottakai meillä kokataan kotiruokaa ja luomua. Pidän siitä että lapsi saa parasta ravintoa. En usko parasta ravintoa olevan purkkiruokien tai eineksienkään aikuiselle. En ymmärrä esimerkiksi miksi kaverini on ruokkinut lapsensa pelkillä eineksillä ja purkkiruuilla 2-vuoden ikään saakka, jos hän on äiti, miksi hänellä ei ole kotona aikaa laittaa ruokaa ja nähdä edes sen verran vaivaa tai opetella sitä taitoa jos on lapsen hankkinut. Mulle oli pienestä pitäen päivän selvää että kotona tehtiin itse ruokaa ja sitten syötiin sitä itse tehtyä ruokaa, ei mua lapsesta pitäen onneksi millään eineksillä ruokittu... kotiruokaakin kun saa tehtyä myös halvalla, kun opettelee oikeat reseptit, sitä on tv-kokitkin kuuluttaneet aina televisiossa. Eineksiä on musta ok syödä sillon tällöin jos on esim kiirre, mutta muuten ei. Sama hampurilaisaterioiden ja pitsojen kanssa, sillon tällöin.

[/quote]

Omassa lapsuudenkodissa on aina syöty lähes 100%:sesti itsekasvatettua ja -valmistettua luomuruokaa. Viljely- ja kokkaustaidot taisivat tulla meille lapsille jo äidinmaidossa. SILTI meidän nykyisessä perheessä syödään kotiruoan lisäksi ihan kaupan purkkiruokaakin. On hyvälaatuista ja lapsi kasvaa. Kun on käyttänyt kaikki mahdolliset temput, jotta refluksilapsi suostuisi syömään edes jotain, ja saat viimein yhden lusikallisen samettisen sileää kaupan purkkiruokaa uppoamaan vapaaehtoisesti, ilman kakomista ja oksentelua, tunnet niin mieletöntä onnistumisen tunnetta, että olet valmis kirjoittamaan kiitoskirjeen purkkiruokatehtaalle. 

Tulee vaan mieleen, että aiotko koko lopun ikääsi syyllistää meitä ihan tavallisia, hyviä äitejä, ystäviäsikin, jollain ruoanlaitolla??? Entä aiotko armahtaa itseäsi, jos et jaksakaan vuoden univelkojen (ehkä jopa tuhansien tuntien!!!) jälkeen olla täydellinen äiti ja valmistaa lapsellesi terveellistä luomuruokaa itse Vai jatkatko myös itsesi (tai miehesi tai isovanhempien) syyllistämistä?

huomaa, että elämänkoulun käyneet mammat täällä taas kyselee. Jokainen jokanpeukuttaa alaspäin on elämänkoululainem\n :)!