Toisesta lapsesta vielä...

Jokainen tekee tietysti itse omat ratkaisunsa, mutta kerronpa kuitenkin tässä meidän perheen päätöksen.



Meitä siunattiin mieheni kanssa seitsemän vuoden yrittämisen jälkeen tytöllä pari vuotta sitten. Kuin ihmeen kaupalla tulin raskaaksi " pakasteiden" siirrolla. Siirtopäätöskin tehtiin vain siksi, että säilytyssopimus oli menossa umpeen emmekä halunneet " tuhota omaa lastamme" . Mitään odotuksia meillä ei siirron suhteen enää ollut. Tyttömme on ollut aurinkoinen ja helppo lapsi. Ei tosin mikään hyvä nukkuja, mutta olemme yrittäneet ottaa asian rennoin rantein väsymyksestä huolimatta. Olemme varmasti yhtä väsyneitä kuin vanhemmat yleensä.



Jossain vaiheessa ryhdyimme pohtimaan toista lasta. Pitkään ja hartaasti asiaa pohdittuamme, tulimme siihen tulokseen, että hoitorumbaan emme enää lähde (hoitoja ei meille ole lukumääräisesti kovin monta tehty). Ilman hoitoja en voi tulla raskaaksi. Emme vain yksinkertaisesti jaksa emmekä halua mahdollisia pettymyksiä. Enkä halua, että mahdollinen lopullinen epäonnistuminen jäisi ikään kuin viimeiseksi kokemukseksi lapsen hankkimisesta. Koemme, että olemme saaneet niin paljon jo nyt, että tämä ihme riittää meille.



On tietysti sääli, että tyttäremme ei tule saamaan sisaruksia. Tyttäremme hoitopaikassa on lapsia, joilla on sisaruksia tai tulossa sisaruksia, joten asiasta on jo meillä tytön kanssa tullut puhetta. Sisarusten antaminen lapselle ei kuitenkaan ole meille syy ryhtyä uudestaan samaan piinaavaan odotukseen. Uskomme, että on erittäin paljon vanhemmista kiinni se, minkälaiseksi lapsi kasvaa ilman sisaruksia. On selvää, että sisarusten tuomaa seuraa ja turvaa eivät vanhemmat voi samanlaisena antaa, mutta itse ainoana lapsena pitkään kasvaneena (sain sisaruksia vasta teini-ikäisenä) en usko jääneeni mistään todella kriittisestä asiasta paitsi. Pääasia lienee kuitenkin aina se, että lapsi kasvaa hyvässä kodissa rakastavien ja huolehtivien vanhempien/vanhemman kanssa.



Meille pohdinta oli pitkällinen ja vaikea, joten ymmärrän erittäin hyvin perusteet puolesta ja vastaan. Mutta kuten sanottu, jokainen tekee itse omat ratkaisunsa. Vaikka tiedän ratkaisumme meidän perheelle oikeaksi, on ihanaa nähdä pieniä vastasyntyneitä ja pidellä niitä sylissä. Rehellisyyden nimissä minun on nimittäin tunnustettava, että jos saisimme vapaasti asiasta päättää, olisi meillä varmasti enemmän lapsia kuin rakas pieni tyttömme ;) Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska niin ei ole. Olemme siis todella tyytyväisiä tähän olemassaolevaan tilanteeseen.