Miksi olet absolutisti?

Päätin asian jo 12-vuotiaana (olen nyt 30+) jouduttuani seuraamaan vanhempieni viinalla läträämistä. (Ollessani 12-vuotias tuo läträäminen ei ollut vielä niin pahaa mitä se oli joitakin vuosia myöhemmin, mutta ihan tarpeeksi traumatisoivaa kuitenkin).

Olen toki joskus maistellut kulauksien verran eri alkoholisortteja, mutta kun en ole pitänyt maustakaan, niin senkin takia sitten jäänyt niiden juominen. Lisäksi kun tuota alkoholismia tosiaan on suvussa, niin tuntuu etten halua riskeerata elämääni ja katsoa tulisiko minusta alkoholisti vai ei, jos joisin. Alkoholi ei voi antaa minulle mitään niin suurta/paljoa kuin mitä menettäisin jos minusta tulisi alkoholisti.

Olen 3 vuotta raittiina ollut alkoholisti.

Siihen vaikuttavat varmasti raittiit vanhemmat ja isovanhemmat. Olen uskova, mutta se ei ole syy, miksi en käytä alkoholia. Olin absolutisti jo ennen uskoontuloani.

Olen alkoholisti, jolle vaihtoehtoina olivat joko alkoholin haittojen aiheuttama aikainen hauta lähitulevaisuudessa tai absolutismin tuoma terve elämä. Valitsin elämän.

Olin parikymmentä vuotta suurkuluttaja. Kun alkoi terveys brakata, päätin alkaa kohtuukäyttäjäksi. Se pääosin onnistuikin, mutta aina välillä tuli ylillyöntejä, jossa esim. joinkin koko viinipullon kun piti ottaa lasi. Eli tajusin, etten ole täydessä kontrollissa juomisestani, vaikken ollutkaan niin paha tapaus että yksi ryyppy vie johonkin putkijuomiseen tms. Päätin sitten lopettaa kokonaan.

Olen alkoholistin, nyt 1,5 viikkoa ilman alkoholia ja aion jatkaa päivä kerrallaan. Olen yrittänyt lopettaa muutaman kerran aiemminkin, no nyt yritetään taas. Yrittänyttä ei laiteta.

Minullakaan ei ole mitään erityistä syytä olla juomatta. Olen aikaisemmin käyttänyt alkoholijuomia jonkin verran mutta niiden käyttö on pikkuhiljaa vähentynyt ja lopulta jäänyt kokonaan pois kuvioista. En ole tehnyt mitään periaatteellista päätöstä olla absolutisti lopun elämääni, ei vaan tee mieli. Jos tekisi mieli niin sitten joisin.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:35"]

Minullakaan ei ole mitään erityistä syytä olla juomatta. Olen aikaisemmin käyttänyt alkoholijuomia jonkin verran mutta niiden käyttö on pikkuhiljaa vähentynyt ja lopulta jäänyt kokonaan pois kuvioista. En ole tehnyt mitään periaatteellista päätöstä olla absolutisti lopun elämääni, ei vaan tee mieli. Jos tekisi mieli niin sitten joisin.

[/quote]

Ihan sama mulla. En ole tehnyt tosiaan mitään periaatepäätöstä, alkoholi vaan on jäänyt kokonaan pois jostain syystä. En kamalasti kyllä edes tykkää sen mausta, joten ei millään muotoa tee sitä ikinä mieli. Ennen lapsia kyllä tosin kävin kavereiden kanssa baareissa ja joinkin jonkin verran. Lasten saannin jälkeen koko touhu vaan on jäänyt. En koe mitään tarvettakaan alkoholin nauttimiseen.

Koska rakastan alkoholia enemmän kuin elämää. Pakko oli lopettaa. Muuten olisin kuollut.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:31"]

Olen alkoholistin, nyt 1,5 viikkoa ilman alkoholia ja aion jatkaa päivä kerrallaan. Olen yrittänyt lopettaa muutaman kerran aiemminkin, no nyt yritetään taas. Yrittänyttä ei laiteta.

[/quote]

Tsemppiä sinulle tosi paljon! Muista se tutkimustieto, joka itseäni ainakin auttoi, että aiemmat retkahdukset eivät suinkaan tarkoita ettet tule nytkään onnistumaan, vaan jokainen yrityskin lopettaa PARANTAA uuden yrityksen todennäköisyyttä onnistua :) Tämä sama koskee myös tupakan yms riippuvuuskäytösten lopettamista.

t. 10 kk raittiina ollut alkoholisti

En ole koskaan juonut alkoholia. Ei kiinnosta humaltua.

Todennäköisesti joku tulee nyt sanomaan tähän, ettei sitä alkoholia ole pakko juoda niin paljon, että humaltuu. No, eiköhän alkoholi ole keksitty juuri juopumisen vuoksi? Muutenhan voisi juoda limua.

Minusta on ihan älytön idea, että pitäisi juoda tarkoituksella jotain sellaista, josta tulee huono olo, tai että vaihtoehtoisesti sitä voisi ottaa vain sormustimen verran.

Pitäydyn siis juomissa, joita voin nauttia niin paljon kuin huvittaa ilman huonoa oloa.