Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä appivanhempien käytöksestä?
01.01.2014 |
Helkutin typerä ja kulunut aihe, mutta mitä mieltä olette seuraavasta asiasta? Aiheena appivanhempani, heidän 4 aikuista lastaan perheineen ja joululahjat.
Appivanhemmat kysyivät kolmelta aikuiselta lapseltaan näiden ja lapsiperheidensä lahjatoiveita, mutta jättivät yhdeltä (mieheltäni) kokonaan kysymättä. Onko miehellä ja meillä perheenä aihetta loukkaantua kun meiltä ei kysytty eikä luonnollisestikaan sitten saatu tarvitsemiamme juttuja. Nyt saatiin suklaarasioita ja sukkia, jotka sinänsä toki ovat ok, mutta eivät lähellekään verrattavissa toisten saamiin lahjoihin (pieniä kodinkoneita, lapsille pelikonsoleita ja pelejä jne).
Mua kieltämättä harmittaa periaattessa tuollainen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoisuus. Lahjoilla ei sinänsä väliä, enemmänkin teolla etteivät edes kysyneet ja tavallaan jakoivat lapsensa kahteen kategoriaan, kolme samaan ja yksi yksikseen. :/
Kommentit (41)
Näillä kolmella muulla lapsella voi olla paremmat kommunikaatioyhteydet vanhempiin (isovanhempiin), niin että esimerkiksi heille suoraan kerrotaan toiveet eikä odotella kyselyä. Niin meillä ainakin toimitaan: laitan lasten toivelistat isovanhemmille ja kummeille, he valitsevat sieltä jotain ja itse ostamme sitten mitä listalle jää. Jospa miehesi opettelisi keskustelemaan normaalisti vanhempiensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:40"]
Vaihda appivanhempia!
[/quote] Tää vois toimia. Laadit eroilmoituksen appivanhemmuudesta, mummoudesta ja vaariudesta ja lähetät sen lasten leimoilla ja teidän kaikkien allekirjoituksilla tai puumerkeillä varustettuna kirjattuna kirjeenä appivanhemmille. Puoli vuotta miettimisaikaa ja jos asia ei korjaannu, tulee ero voimaan sen jälkeen. Se on sitten siinä. :)
[/quote]
Moniko mies suostuu siihen, että menetetään ilmainen hoitopaikka? Vastaavasti sieltä voisi tulla kirjattu kirje, jossa pyydetään palauttamaan kaikki lapsiperheelle annettu raha ja tavara.
[/quote] Ei erossa tarvitse palautella rahoja ja tavaroita, ja eipä niitä mitenkään välttämättä ole ikinä tullutkaan. Jos jotkin perintökippoja on tullut, voi ne varmasti ihan mielellään antaa takaisin.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:40"]
Vaihda appivanhempia!
[/quote] Tää vois toimia. Laadit eroilmoituksen appivanhemmuudesta, mummoudesta ja vaariudesta ja lähetät sen lasten leimoilla ja teidän kaikkien allekirjoituksilla tai puumerkeillä varustettuna kirjattuna kirjeenä appivanhemmille. Puoli vuotta miettimisaikaa ja jos asia ei korjaannu, tulee ero voimaan sen jälkeen. Se on sitten siinä. :)
[/quote]
Moniko mies suostuu siihen, että menetetään ilmainen hoitopaikka? Vastaavasti sieltä voisi tulla kirjattu kirje, jossa pyydetään palauttamaan kaikki lapsiperheelle annettu raha ja tavara.
[/quote] Ei erossa tarvitse palautella rahoja ja tavaroita, ja eipä niitä mitenkään välttämättä ole ikinä tullutkaan. Jos jotkin perintökippoja on tullut, voi ne varmasti ihan mielellään antaa takaisin.
[/quote]
Miksei tarvitse palauttaa? Jos isovanhemmat ilmoittavat, että ne olivat vain lainassa ja heillä on kuitit jäljellä, niin siinäpä palauttelet rattaat ja sitterit.
Kaikki joululahjakeskustelut ovat niin naisten typerimpiä itkunaiheita, Lopeta miettiminen heti alkuun. Miehet ei oneksi noista tyhmistä asioista ala vertailuja tekamään.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:08"]
Tuollaisia anoppeja harmi kyllä on, arvottaa lapsensa ja lapsenlapsensa ja hymyilee maireasti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse katkaisin jouluna välit anoppiin ja niin teki mieskin, syyt oli toki painavammat, mutta vastaavaa olisi meidänkin anoppi voinut tehdä. Meillä anoppi osti, mitä toivottiin, mutta valitti sitten jouluna koko suvun edessä paketeita auottaessa, kuinka meidän toivomat lahjat oli olleet liian kalliita, hienoja tai vaikea hankkia. Hyvää joulua vaan hänellekin! :)))
[/quote]
Siis katkaisit välit anoppiin, koska hän kertoi totuuden eli te pyysitte ylikalliita lahjoja, jotka hän ystävällisesti hankki? Mitä ihmeen lahja-automaatti se anoppi oikein on? Todennäköisesti hän on vain helpottunut, että enää ei joudu maksamaan teidän kulutusjuhlaanne. Onhan se noloa, että aikuiset ihmiset näkevät anopissa vain maksajan, ja jos uskaltaa sen ääneen sanoa, niin välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:08"]
Tuollaisia anoppeja harmi kyllä on, arvottaa lapsensa ja lapsenlapsensa ja hymyilee maireasti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse katkaisin jouluna välit anoppiin ja niin teki mieskin, syyt oli toki painavammat, mutta vastaavaa olisi meidänkin anoppi voinut tehdä.
[/quote]
Jep. Tuollaisia anoppeja tosiaan on. Ja appiukkojakin. Hymyillään imelän maireasti ja käyttäydytään töykeästi ja kohdellaan lapsia epätasa-arvoisesti (useimmiten vieläpä selän takana hyssytellen mutta jotkut myös avoimesti). Mairea hymy hieman hyytyy ja ollaan huuli pyöreänä kun alistettu, syrjitty lapsi kehtaa ottaa asian esiin ja kyseenalaistaa kohteluaan. Kun "ei me olla mitään tehty!". Edes konkreettiset esimerkit eivät riitä todisteiksi.
Mahdollisesti nämä vanhemmat vielä syyllistävät tätä nokkimisjärjestyksessä alimpana olevaa lastaan joka viimein on rohkaistunut ottamaan tabumaisen asian esiin. Ahdistava ilmapiiri ja pahimman luokan kaksoisviestintää. Ja tilanne usein on jatkunut koko tämän lapsen elämän ajan, lapsuudesta aikuisuuteen.
Mä kysyisin suoraan että anteeks, mut huomasin ettet kysyny meiltä lahjatoiveita ja kaikilta muilta kysyit et oliks Se vahinko vai tarkotus, jäi häiritsee :) noin mä ite kysyisin mun appivanhemmilta, mutta jokainen tyylillä :) tsemppii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:40"]
Vaihda appivanhempia!
[/quote] Tää vois toimia. Laadit eroilmoituksen appivanhemmuudesta, mummoudesta ja vaariudesta ja lähetät sen lasten leimoilla ja teidän kaikkien allekirjoituksilla tai puumerkeillä varustettuna kirjattuna kirjeenä appivanhemmille. Puoli vuotta miettimisaikaa ja jos asia ei korjaannu, tulee ero voimaan sen jälkeen. Se on sitten siinä. :)
[/quote]
Moniko mies suostuu siihen, että menetetään ilmainen hoitopaikka? Vastaavasti sieltä voisi tulla kirjattu kirje, jossa pyydetään palauttamaan kaikki lapsiperheelle annettu raha ja tavara.
[/quote]
Lahjoja ei tarvitse palauttaa. Ne tarvii palauttaa vain jos ne ovat lainoja ja siitä on selvä näyttö kuten velkakirja ym. Lahjoja on antajan ihan turha takaisin ruinata, ei vaikka olis kuinka suuttunut ja raivoissaan. Lahja on lahja.
Kyllä sen anopin hymy hyytyy kun istuu kusivaipoissaan yksinäisenä vanhainkotiin unohdettuna. Sittenhän sitä voi kerrata miten tuli aikoinaan kohdeltua lapsiaan. Monesti tosin juuri tämä syrjityin ja sorsituin lapsi yrittää koko elämänsä ansaita hyväksyntää ja rakkautta kylmältä vanhemmaltaan, eli tragikoomisinta tässä lienee, että todennäköisesti se vähiten saanut lopulta vierailee useammin kuin ne lahjotut ja etuoikeutetut lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:06"]
Mä kysyisin suoraan että anteeks, mut huomasin ettet kysyny meiltä lahjatoiveita ja kaikilta muilta kysyit et oliks Se vahinko vai tarkotus, jäi häiritsee :) noin mä ite kysyisin mun appivanhemmilta, mutta jokainen tyylillä :) tsemppii
[/quote]
Hyvä idea. Hieman riskaabelia tosin ja saattaa lyödä sulkeutuneemmassa perheyhteisössä sen lopullisen naulan arkkuun. Voin kuvitella miten esim. meillä anoppi itkisi poikansa ja miniänsä törkeää suorapuheisuutta ja ahneutta! Hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärää, kaikki kun on aina jonkun muun vikaa.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:56"]Meillä äiti kysyi lahjoista. Minä kerroin lasten toivovan tiettyjä legoja, vanhempi veli listasi CD-levyjä ja elokuvalippuja ja pikkuveli sanoi, että heillä ei kerätä tavaraa, sitä on jo tarpeeksi., mutta jos ihan pakko on jotain antaa, niin villasukkia.
Jouluaattona meidän lapset sai legopakettinsa, veljen perheeseen tuli levyt ja liput ja toiselle sukkia. Jonka jälkeen käly ilmoitti, että aina heitä kohdellaan eriarvoisesti suhteessa muihin.
Jos haluatte tavaraa, niin miksi ihmeessä sanotte, että sitä ei saa antaa?
[/quote]
Ja tässäkään tapauksessa mummo ei sitten voinut käyttää omaa järkeään ja laittaa tasa-arvoisia lahjoja? Toivomusten mukaan mutta edes suurinpiirtein samanarvoisesti. Villasukat ja rahaa loput, lahjakortti vaateliikkeen? Tai olisi kysynyt uudelleen kun sai muiden vastaukset. Jotkut lapset vaan on niin vaatimattomia etteivät osaa edes lahjatoiveita sanoa. Mun mies olisi hyvin voinut olla tuo pikkuveli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on hankalia juttuja ja kertoo appivanhempien/vanhempien/isovanhempien joko a) suunnattomasta tyhmyydestä tai b) pirullisuudesta ja ilkeydestä.
Ehkä jopa molemmista yhdessä.
Vaikeaahan tuota on ottaa silleen neutraalisti esille ilman että leimautuu heti ahneeksi ja sisarkateelliseksi, tai sellaiseksi jotkut ihmiset sen tahtovat aina jostakin syystä tulkita. Ehkä nämä tulkitsijat itse ovat kärsineet em. tuntemuksista...
Anyway, minä kyllä vähentäisin yhteydenpitoa. Jos kerran eivät koe tarpeelliseksi kohdella edes samanvertaisesti kuin muita lapsiaan, eivät he ilmeisesti halua olla tekemisissäkään niin usein kuin toisten kanssa. Sitä saa mitä tilaa.
Olenko ainoa, joka ajattelee, että joululahjat tai lahjat ylipäätänsä aikuisille lapsille ja lapsenlapsille ovat sellaisia, mitä ostaja päättää hankkia jos päättää. Ei mikään automaatti vaan kiitollisuuden aihe. En ole ikinä verrannut lahjoja esim. miehen sisarusperheen kesken eli siis ei tulisi mielenkään edes kysellä mitä appivanhemmat ostivat miehen sisarelle ja sisaren lapsille ja lähteä niitä vertaamaan meidän perheeseen annettujen lahjojen kanssa! On appivanhempien ihan oma päätös antavatko lahjoja ja mitä antavat. Koko lahjaa ei ole edes pakko antaa ja hieno ele on siinällään se, että lahjan antaa. Tilanne olisi ihan eri jos itse appivanhemmat toisivat esille vuosi toisensa jälkeen kuinka vaikka toinen heidän lasten perheistä sai heiltä niin hienot lahjat ja meidä perhe vaikka tyyliin jotkut tikkarit eli jos appivanhemmat jotenkin korostaisivat ja toisivat esille sitä, että teille tuli vain tällaiset jutut ja tämä toinen perhe hulppeat lahjat vuosi toisensa jälkeen.
En siis tosiaan tiedä, mitä lahjoja miehen sisarusperhe sai eikä kiinnostakaan. Eipä meiltäkään kyselty, mitä lahjoja toivotaan vaan oltiin kiitollisia siitä mitä saatiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tilanteen, koska olin perheineni samassa asemassa.
Muiden sisarusten perheet (lähinnä tyttäret ja miniät) tekivät anopin kanssa tilauksia postimyyntikuvastoista, ja anoppi maksoi niiden osamaksuja seuraavaan jouluun saakka. Meille tuli jotain tiimarikrääsää.
Kun kysyin, miksi näin niin vastaus oli: kyllähän sitä "itselle" ehtii sitten muutenkin.
Me nimittäin asuimme samassa talossa anopin kanssa. Onko teillä sama tilanne, eli asutte liian lähellä ja autatte appivanhempia muutenkin eniten? Teitä ei siis tarvitse lahjoa niin kuin muita, kun olette muutenkin enemmän heidän arjessaan mukana.
Miksi tekin ette kysyisi aivan suoraan, että mistä syystä teiltä ei ole niitä kalliimpia lahjatoiveita kysytty.
Kyse ei todellakaan ole vain joululahjoista vaan yleisestä eriarvoisuudesta. Jos omasta äidistäni ei kovin paljon hyvää sanottavaa ole, niin ainakin hän oli tasapuolinen, joskin viimeisinä aikoina otti omien lastensa lahjonnassa huomioon myös lapsenlapset. Silti perinnönjaossa laskettiin taskulaskimen kanssa tiliotteista, minkä verran on antanut kenellekin ja siinä piti sitten muistella pitemmältä ajalta, minkä verran oli ketäkin auttanut. Pahin asia oli kuitenkin sellainen aineeton asia, jossa joku sisaruksista ei tiennyt sitä mitä toiset tiesivät, eli äidin sairauden vakavuutta. Pitikö äiti sitten häntä jotenkin huonompana kuin muita, kun ei ehtinyt käydä katsomassa.
Ymmärrän, että vanhempien tulee kohdella tasapuolisesti alikäisiä lapsiaan, mutta miksi sen celvollisuyden pitäisi automaattisesti jatkua lasten ollessa aikisia. Ihanne maailmaolisi sellainen missä vanhempuen ja lasten välit olisivat aikuisenakin loistavat ha jokaisella sisaruksella olisi yhtä hyvät väkit vanhempuensa kanssa ja vanhemmat viihryisivät jokaisen lapsensa kanssa yhtä paljon tekemusissä Tosi asiassa aikuiset ihmiset saavat itse päättää kuinka paljon viihtyvät kenenkin seurassa ja kuinka läheiset välit pitävät muihin ihmisiin ja mitä lahjoja heille antavat oli kyse aikuisen lapsen suhtautumusesta vanhempiinsa tai vanhempien suhtautumisesta aikuiseen lapseensa. Perinnön jaot yms ovat eri asioita, mutta eläessään saa toimia muutenkin kuin perinnönjaon tasajaon mukaan (tosin joku voi saasa vain laki osan) .
Mutta ennen kuin tekeee johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen niin suosittelen avointa keskustelua appivanhempien kanssa jos tilanne noin paljon häiritsee. Itseäni ei tosin kiinnosta miehen sisarusperheeseen annettujen lahojen vertailu meidön perheeseen annettujen lahjojen kesken - mitä väliä? Aikuiset ihmiset itse päättävät mitä antavat ja kenelle eikä se aiheuta kateutta. Välit ovat muutenkin oikein hyvät eikä mitään kateuksia ole.
Törkiäähän tuo on.
Vanhempien ja isovanhempien tulee olla tasapuolisia.
Ettei olisi niin, että te olette porukan parhaiten toimeentulevat?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:08"]
Tuollaisia anoppeja harmi kyllä on, arvottaa lapsensa ja lapsenlapsensa ja hymyilee maireasti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse katkaisin jouluna välit anoppiin ja niin teki mieskin, syyt oli toki painavammat, mutta vastaavaa olisi meidänkin anoppi voinut tehdä. Meillä anoppi osti, mitä toivottiin, mutta valitti sitten jouluna koko suvun edessä paketeita auottaessa, kuinka meidän toivomat lahjat oli olleet liian kalliita, hienoja tai vaikea hankkia. Hyvää joulua vaan hänellekin! :)))
[/quote]
Siis katkaisit välit anoppiin, koska hän kertoi totuuden eli te pyysitte ylikalliita lahjoja, jotka hän ystävällisesti hankki? Mitä ihmeen lahja-automaatti se anoppi oikein on? Todennäköisesti hän on vain helpottunut, että enää ei joudu maksamaan teidän kulutusjuhlaanne. Onhan se noloa, että aikuiset ihmiset näkevät anopissa vain maksajan, ja jos uskaltaa sen ääneen sanoa, niin välit poikki.
[/quote]
Jos on jotain ongelmaa lahjojen kanssa, aikuinen ihminen keskustelisi siitä siinä piirissä jota se koskee, eikä leväytä koko asiaa koko suvun tietoon.
Appivanhemmat kehuskelivat heti jouluna, mitä lahjoja olivat ostaneet miehen veljien lapsille (isoja legopaketteja, robottikoiria yms katalogien kalleimmasta päästä) meidän lasten kuulten, joille oli paketeissa niitä liian pieniä vaatteita ja sukkia alelaareista. Samanikäisiä lapsia, joten lahjatoiveita olisi ihan hyvin voinut kysyä, tai arvatakin. Vaatekokojakin olisi voinut kysyä minulta tai mieheltäni. Eniten minua harmittaa se, että että appivanhemmat pitivät tapanaan kehuskella niille toisille ostetuilla lahjoilla joka ainut joulu. Eikä edes niin, että ohimennen olisi tuollainen asia tullut esille, mutta kun kummatkin, anoppi ja appi ottivat puheeksi useaan kertaan sen päivän aikana lasten kuulten.
Yleensä syynä on se, että toinen kehtaa vaatia ja kiukutella. Tällaiset ihmiset jostain syystä saavat muut tekemään mielensä mukaan.
Toinen on kasvanut vaatimattomaksi.
Mummoni eläessä yksi lapsista käytti häntä syntymäpäivänään kultasepänliikkeessä. Oma äiti vaatimaton eikä koskaan saanut mitään. Nyt ei osaa olla tasapuolinen koska ei ole sellaista koskaan kokenut, vaikkka sydämeltään on hyvä ihminen.
Jostain syystä on ihmisiä, jotka saavat koko suvun tulemaan sinne 2v-synttäreille ja tuomaan listan mukaiset 150 euron lahjat ja jouluna kokoonnutaan heidän luokseen glögille. Ei siis yleensä tarjoa edes ruokaa mutta saa ihmiset toimimaan kuten haluaa.
En osaa sanoa miten jotkut saavat ihmiset toimimaan mielensä mukaan, koska itse en osaa vaatia keneltäkään mitään enkä myöskään halua olla vastuussa kenestäkään: jos vaatisin että jonkun pitää tulla meille kalliin lahjan kanssa niin ehkä veisin hänet velkakierteeseen tai häneltä jäisi vaikka lukeamatta pääsykokeeseen minun takia...
Ihmiset vain ovat itsekkäitä ja tekevät kuten muutkin. Jostain laumailmiöstä mahdollisesti kyse. Jos iso joukko on aina mennyt jonnekin, niin sieltä poisjäänti aiheuttaisi spekulaatiota ja tulisi mustamaalaamista sinne saapuvassa joukossa.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:49"]
ikavaahan tuo on, mutta minka voit? harmittaisi kylla minuakin miehen puolesta. enka todellakaan ymmarra miksi jotkut tekevat noin?
[/quote]
Jotkut vain ihan aidosti ovat pirullisia ja ilkeitä ihmisiä, jotka haluavat töykeällä käytöksellään loukata tai kostaa jotakin.
Ehkä lapsensa on "liian menestynyt", miniä on "liian hoikka ja kaunis", perheellä menee "liian hyvin" jne. Pienillä ilkeyksillä anoppi yrittää tasata tilejä ja saada pahaa oloa kaikkiin.
Ja nyt puhun ihan omista kokemuksistani anoppiini liittyen. Jos vaikkapa lähdemme koko lapsiperheemme 24h-risteilylle, anoppi menee ihan vaikeaksi ja "kantaa kaunaa" vuosikausia, ajatelkaa! On siis jollakin omituisella tavalla kateellinen ja katkera, että me teemme asioita ja matkustamme (siis risteily, mutta kuitenkin), ei siis halua että kukaan muu kuin hän itse kokisi tai tekisi ikinä mitään. Anopin vielä elävä äiti on samanlainen omia lapsiaan kohtaan (kateellinen marttyyri, "ei muutkaan saa kun en minäkään"), eli opittu ominaisuus on... Pirullisuus näköjään siirtyy sukupolvelta toiselle.
[/quote]
Tutulta kuulostaa. Meillä myös anoppi on tuollainen, katkera kyräilijä suupielet alaspäin. :( Asenne just tuollainen, että kun en minä, niin ei muutkaan. Nauttii toisten epäonnesta ja ahdistuu kun näkee toiset onnellisina.
Jännä ettei tosin ole sellainen tytärtään ja tämän perhettä kohtaan, ainoastaan poikaansa ja tämän perhettä. Tyttären kautta anoppi ikään kuin kokee ja elää elämätöntä elämäänsä. Pojan ja miniän kokemukset taas ovat häneltä pois. Ei varmaan tarvitse kysyä, ollaanko tätä nykyä paljon enää tekemisissä tai kerrotaanko kokemuksistamme hänelle?