minusta on tulossa ihan erakko! ov
joskus mietin etta olenkohan jotenkin joko liian herkka tai sitten liian vaativa ihmisten suhteen. petyn ihmisiin ja heidan kayttaytymiseensa jatkuvasti ja enenevassa maarin viihdyn omassa seurassani parhaiten. lapsen takia ja kautta pidan yhteytta ihmisiin, mutta 'omiin' ystaviini vahemman. juuri viimeisin pettymys nyt jouluna kun avauduin eraalle ystavalle henk koht asiasta ja han tunsi humalassa pari paivaa myohemmin tarvetta ruveta keskustelemaan asiasta isommassa porukassa!
Kommentit (4)
ap 2:lle. HEH! mina olen allerginen jopa pienimmalle karvaiselle elaimelle! elan toivossa etta joskus tulee joku ihminen joka osoittaa arvonsa. en todellakaan tarkoita etta mina olisin enkeli enka koskaan puhuisi muiden ihmisten asioista itse, mutta ymmarran 'puheiden vakavuuden' - mista voi puhua ja mista ei. jos minulle uskoudutaan se on siina sitten, eika sana levia.
Jotkut nyt vaan tykkää olla enemmän omissa oloissaan. Luonnekysymyshän tuo on. Miksi itseään vastaan pitäisi yrittää taistella?
Minä olen samanlainen ja harkiten vakavasti maallemuuttoa kun lapsi on aikuinen ja pärjää itsekseen.
Ihmiset eivät vaan ole mukavia ja luotettavia, eläimet sen sijaan ovat.