Haunting of hill house-sarjan tekijöiden uusi sarja on tullut netflixiin
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vedä vertoja ensimmäiselle, mikä tosin ei yllättänyt, koska onhan Hill Housen tarina sentään Shirley Jacksonin käsialaa alun perin.
Kyllä tämän silti katsoo. Visuaalisesti samaa laatua edellisen kanssa. Silmäkarkkia.
Niinpä niin taas. Flanaganin Haunting of Hill House on kylläkin huomattavasti enemmän velkaa esim. Stephen Kingiltä lainatuille useille elementeille sekä Flanaganin omalle aiemmalle aikahyppelykauhulle Oculukselle, jonka elementtejä toistelee tässä uudemmassakin, Henry Jamesmaisia elementtejä hienosti ripottevassa, metafyysisessä hienostuneessa kummitusdraamassa.
Flanagan on ilmeisesti ottanut tehtäväkseen kertoa kaiken mitä kummituksista voi ylipäänsä kertoa, ja kyllä nämä toimivatkin siinä suhteessa aivan omassa sarjassaan ja kummitusfiktion kehityksen terävintä kärkeä.
Ekan kauden *tarina* oli silti Shirley Jacksonin. Nuo kingimäisyydet yms *tarinankerronnallisina keinoina* sen sijaan tekivät juuri niitä kliseitä, joista muutama edellä mainitsi. Ne olivat siis miinusta, eivät plussaa.
Kirjallehan sarja ei mitenkään vetänyt vertoja, mutta oli se silti tosi onnistunut. Tämä toinen on lähinnä visuaalisuutensa puolesta kiinnostava, ei muuten.
Että niinpä niin itsellesi. Makuja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vedä vertoja ensimmäiselle, mikä tosin ei yllättänyt, koska onhan Hill Housen tarina sentään Shirley Jacksonin käsialaa alun perin.
Kyllä tämän silti katsoo. Visuaalisesti samaa laatua edellisen kanssa. Silmäkarkkia.
Niinpä niin taas. Flanaganin Haunting of Hill House on kylläkin huomattavasti enemmän velkaa esim. Stephen Kingiltä lainatuille useille elementeille sekä Flanaganin omalle aiemmalle aikahyppelykauhulle Oculukselle, jonka elementtejä toistelee tässä uudemmassakin, Henry Jamesmaisia elementtejä hienosti ripottevassa, metafyysisessä hienostuneessa kummitusdraamassa.
Flanagan on ilmeisesti ottanut tehtäväkseen kertoa kaiken mitä kummituksista voi ylipäänsä kertoa, ja kyllä nämä toimivatkin siinä suhteessa aivan omassa sarjassaan ja kummitusfiktion kehityksen terävintä kärkeä.
Ekan kauden *tarina* oli silti Shirley Jacksonin. Nuo kingimäisyydet yms *tarinankerronnallisina keinoina* sen sijaan tekivät juuri niitä kliseitä, joista muutama edellä mainitsi. Ne olivat siis miinusta, eivät plussaa.
Kirjallehan sarja ei mitenkään vetänyt vertoja, mutta oli se silti tosi onnistunut. Tämä toinen on lähinnä visuaalisuutensa puolesta kiinnostava, ei muuten.
Että niinpä niin itsellesi. Makuja on monia.
Tarinarakenne ja useimmat teemoista olivat Flanaganin ja Kingin, ei ainakaan siinä suhteessa mitään makuasiaa ole. Voidaan oikeammin sanoa, että Hill House perustuu jacksonin kirjaan melko löyhästi.
Eikä mikään toistaiseksi lukemani kummitusaiheinen kirja ole vetänyt näille Flanaganin tarinoille juuri vertoja, mutta siinä kohtaa mennään sitten niiden makuasioiden puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vedä vertoja ensimmäiselle, mikä tosin ei yllättänyt, koska onhan Hill Housen tarina sentään Shirley Jacksonin käsialaa alun perin.
Kyllä tämän silti katsoo. Visuaalisesti samaa laatua edellisen kanssa. Silmäkarkkia.
Niinpä niin taas. Flanaganin Haunting of Hill House on kylläkin huomattavasti enemmän velkaa esim. Stephen Kingiltä lainatuille useille elementeille sekä Flanaganin omalle aiemmalle aikahyppelykauhulle Oculukselle, jonka elementtejä toistelee tässä uudemmassakin, Henry Jamesmaisia elementtejä hienosti ripottevassa, metafyysisessä hienostuneessa kummitusdraamassa.
Flanagan on ilmeisesti ottanut tehtäväkseen kertoa kaiken mitä kummituksista voi ylipäänsä kertoa, ja kyllä nämä toimivatkin siinä suhteessa aivan omassa sarjassaan ja kummitusfiktion kehityksen terävintä kärkeä.
Ekan kauden *tarina* oli silti Shirley Jacksonin. Nuo kingimäisyydet yms *tarinankerronnallisina keinoina* sen sijaan tekivät juuri niitä kliseitä, joista muutama edellä mainitsi. Ne olivat siis miinusta, eivät plussaa.
Kirjallehan sarja ei mitenkään vetänyt vertoja, mutta oli se silti tosi onnistunut. Tämä toinen on lähinnä visuaalisuutensa puolesta kiinnostava, ei muuten.
Että niinpä niin itsellesi. Makuja on monia.
Sarjan metafysiikka oli Kingin ja Flanaganin tuotetta, ja en kyllä tiedä missä kohtaa niissä niitä kliseitä näit. Ajattomuuden konseptissako? Ja tuo sama aikaa koskeva eksistentiaalinen metafysiikkahan oli koko tarinan ytimessä, eikä mitään "tarinankerronnallisia keinoja". Miksi tarvii jauhaa p*skaa.
Haunting of Bly Manor oli todella monilta osin ennalta-arvattava jo ensimmmäisistä minuuteista, vihjeet eivät ollet kovin hienovaraisia. Paikoittaisesta pitkäpiimäisyyydestään huolimatta silti noin tuhat kertaa viihdyttävämpi kuin Haunting of hill house, joka oli paitsi tylsä, myös ultimaattisen typerä monilta osin (typeryys on helpompi antaan anteeksi silloin kun sarjassa/elokuvassa ei ole edes yritystä muuhun).
Eilen katselin loppuun. Ei ollut niin pelottava kuin se edellinen, mutta ihan hyvä. Tykkäsin siitä 1700-luku jaksosta.
Eilen lopettelin minäkin. Osui itkuhermoon, olipa ennatta-arvattavuudestaan huolimatta surullinen loppu. Viimeinen kuva on ihana.
Vierailija kirjoitti:
Eilen katselin loppuun. Ei ollut niin pelottava kuin se edellinen, mutta ihan hyvä. Tykkäsin siitä 1700-luku jaksosta.
Kyllä, se oli ahdistavaa ja pelottavaa oikean elämän tavalla. SPOILER --> Ahdisti ihan oikeasti kuvaus tubista, minkälaista elämän on täytynyt silloin olla kun olet nuori ja terve ja se yskä alkaa ja kaikki elämässäsi ovat vaarassa. Lisäksi tykkäsin kuvauksesta miten järven nainen syntyi muistojen eroosiossa, se osui näin keski-iässä todella hermoon.
Mä en ole ikinä katsonut näin typerää sarjaa ikinä!!! Luoja että ihan ärsyttää että kulutin näin hölmöön sarjaan aikaa!
Niinpä niin taas. Flanaganin Haunting of Hill House on kylläkin huomattavasti enemmän velkaa esim. Stephen Kingiltä lainatuille useille elementeille sekä Flanaganin omalle aiemmalle aikahyppelykauhulle Oculukselle, jonka elementtejä toistelee tässä uudemmassakin, Henry Jamesmaisia elementtejä hienosti ripottevassa, metafyysisessä hienostuneessa kummitusdraamassa.
Flanagan on ilmeisesti ottanut tehtäväkseen kertoa kaiken mitä kummituksista voi ylipäänsä kertoa, ja kyllä nämä toimivatkin siinä suhteessa aivan omassa sarjassaan ja kummitusfiktion kehityksen terävintä kärkeä.