Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapsen itsetuhoaikeet

Vierailija
31.12.2013 |

Onko normaalia, että 7-vuotias uhkailee jatkuvasti itsensä vahingoittamisella? luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja saa useita raivokohtauksia päivässä... Ja kyseessä on tyttö. Pitäiskö hakea apua? Olen itse täysin uupunut tilanteeseen ja miehen mielestä normaalia. Saadaan riitoja tästä aikaan. Meillä muitakin lapsia, mutta tämän yhden kanssa kaikki asiat raskaita.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
31.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole normaalia. Voit käydä perheneuvolassa juttelemassa, arvioivat siellä kokonaistilanteen ja lapsen avuntarpeen.

Vierailija
2/6 |
31.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse suhtautuisin hyvin vakavasti. Itselläni 8v. Poika, joka on kaksi kertaa, kun ei ole saanut tahtoaan läpi, puhunut itseensä kohdistamasta väkivallanuhasta. Olen pitänyt tiukasti sylissä ja rauhoitellut, keskustellut, sillä mennyt ohi. Ajattelin että oppinut jostain tv ohjelmasta, mutta olen jatkvasti kuulolla. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
31.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jaa... Itselläni oli sama taipumus lapsena. En todellakaan oikeasti harkinnut itsemurhaa, vaan olin vaan keksinyt jotain, millä saan äitini pelästymään ja reagoimaan, ja juuri siihen pyrin kun todella suutuin. 

 

Toinen mukava temppuilukeinoni oli, että jos minua yritettiin vaatia tekemään tai sanomaan jotain, heittäydyin täysin elottomaksi ja veltoksi maahan makaamaan. Ihan normaali minusta vanhemmiten tuli ilman apuakin vaikka olin varmaan lapsena äidilleni ihan painajainen ;-)

Vierailija
4/6 |
01.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellänikin oli taipumusta tuollaiseen, mutta en kertonut siitä äidilleni. Kuuden vanhana kuristin itseäni, jos tein jotakin mikä ärsytti minua jälkeenpäin. Ja ihan hyvä, etten huolestuttanut äitiäni, kun meni tuo ajan kanssa ohi.

Vierailija
5/6 |
01.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mellä 11-vuotias on tehnyt välillä samaa. Esim. läpsinyt itseään poskiin, tökkinyt kynällä jne. Sanonut, ettei hänellä ole mitään arvoa ja että parempi, että kuolisi pois. Keskustelin asiasta pari kertaa, lopetti puheensa siihen. Koetan koko ajan kertoa, miten rakas lapsi hän on jne., koetan siis vakuuttaa, että moiset puheet ovat turhuutta. Kerroin lapselle, miten pahalta puheiden kuuleminen tuntuu ja miten ne vaikuttavat muihin ihmisiin. Nyt on ollut jo monta kuukautta rauhallista aikaa, ei ole tullut noita puheita - toki varuillani olen edelleen ja mietin, pitäisikö löytää joku ammattilainen puhumaan.

Vierailija
6/6 |
01.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo lasten käytös tulee turvattomuuden ja arvottomuuden tunteista. Kiusataanko lasta? Väheksytäänkö lasta? Käyttääkö joku lasta seksuaalisesti hyväksi? Kuinkas some?

 

Ihan kotona voi lähteä lujittamaan perheen me-henkeä ja olla paineettomasti yhdessä. Siten osoitat lapselle, että hän on niin arvokas että uhraat kallisarvoista aikaasi.