Kaveri raskaana vko 39, jumppaa edelleen 6 krt viikossa...

Hienoa, että AP:n kaveri pystyy liikkumaan viimeisilläni! Se, mitä kykenee ja pystyy tekemään on vaan jokaisesta itsestä kiinni. Raskaus ei ole sairaus ja aktiivinen liikkuja voi hyvin liikkua raskaana loppuun asti, pitää vaan tuntea kehonsa. Itse olen vuosia harrastanut hölkkää/juoksua (saatte päättää omissa mielissänne, että kumpaa) ja juoksin itse asiassa maratonin ensimmäisillä viikoilla (raskaudesta tietämättä) ja siinä 17. viikolla vielä puolikkaan (tosin en niin täysiä kun normaalisti). Ko. viikoille asti juoksin lähestulkoon vanhalla juoksuohjelmalla. Viikko puolikkaan jälkeen juoksu vaan ei tuntunut hyvältä ja jouduin vaihtamaan lajeja. Kävely oli mulla jo ensimmäisessä raskaudessa vaikeaa supistelun takia, niin on nytkin (viikolla 36.), mutta onneksi pystyy uimaan ja käymään salilla. Pääni hajoaa, jos en pääse liikkumaan. Mutta siis AP, luota ystävääsi, hän varmasti aktiiviliikkujana tietää kehonsa rajat. P.S. Maratontreenin alkua ja seuraavaa maratonia odotellessa, vauhdista riippumatta. :)

Mutta minä en ymmärrä, että miksi ihminen EI VOISI hetkeksi hieman rauhoittaa elämäänsä kun on viimeisillään raskaana? Koko loppu elämä on aikaa vetää maksimi treeniä ja nostattaa sykkeitä kattoon. Miksi se pitää tehdä raskaana? En ymmärrä. Kaikki mennyt ihan sekopäiseksi kun yrittävät pitää raskauskilot nollissa, lasketaan kaloreita ja jumpataan hiki hatussa. Minä olen siis itse liikunnanammattilainen, mutta kevensin todella paljon liikuntaa raskausaikana. Minusta järkikin sen sanoo, että ei voi olla viisasta viimeisillään raskaana hyppiä ja pomppia täysillä. Vähintäänkin kohdunlaskeumaa tai vatsanahan repeämistä seuraa tuommoisesta. Turha sitten itkeä niitä raskausarpia. Voihan sitä liikkua ja useinkin, mutta vaihtaa juoksun kävelyyn ja järjettömät hikijumpat vaikka joogaan. No mutta tämä on tätä nykyaikana. Mitään en syö ja treenaan kuin hullu, jotta voin sitten postata itsestäni kuvan sosiaaliseen mediaan kuinka nopeeta palauduin. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:44"]

Määrittele normaali raskaus. Normaalit raskaudet ovat täynnä erityistilanteita, joista kuvailin kirjoittamassani viestissä kolme.

[/quote]

Normaali raskaus on raskaus, joka ei estä ihmistä elämästä normaalia elämää (myös liikkumasta ja kuntoilemasta) vauvaa vaarantamatta.

Psykologiset seikat tyyliin "Olen raskaana, joten minulla on oikeus ja velvollisuus plösähtää" ovat sitten eri asia...

Itselläni on 9 lasta, eikä vielä ole ollut sellaista raskautta, jossa olisi pitänyt varoa elämästä täyttä elämää raskausaikanakin.

[/quote]

Minulla ei ole kuin 4 lasta, mutta tervemenoa vain jumpille ja hypyille  viikolla 39 ja tervetuloa kohdunlaskeumat ja virtsarakonlaskeumat. Nimittäin se kohtu ihan kivasti lasketuu rajussa jumpassa ja kudokset venyy.

Itse ainakin suosiolla siirryin viimeisillä viikoilla joogaan, sanoin synnytyksen jälkeen. Ja näin ei olekaan laskeumia ja mahalihakset eivät ole erkaantuneet.

[/quote]

Samaa mieltä. Minulla myös neljä lasta ja todellakin olen ihan tietoisesti ottanut kevyemmin raskausaikana tuon liikunnan suhteen. Varsinkin hyppivää liikuntaa (kuten jumppaa) välttäisin, nimenomaan tuon kohdunlaskeuman mahdollisuuden vuoksi. Vatsalihaksia en myöskään ole tehnyt, jotta eivät repeä. Minä myös olen palautunut hyvin. Kaikista neljästä. 

Mitä tekemistä raskausarvilla on liikunnan kanssa? Ei mitään. Raskausarvet syntyvät, kun iho venyy vatsan kasvaessa, eivät liikunnasta. Eiköhän jokainen raskaana oleva itse tiedä sopivan tahdin ja tarvittaessa osaa hidastaa. Eikös se Tuuli Petäjä-Sirenkin joutunut lääkärin määräyksestä lepäämään, vaikka aikoi treenata koko raskauden ajan. Jos on syytä, pitää lopettaa, mutta kohtuullinen liikunta ei yleensä haittaa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:56"]

Muistuttaisin, että liikunta ei todellakaan tarkoita kaikille mitään ulkonäköön liityvää. Näin hoikkana ihmisenä ärsyttää, että jokaisessa raskausajan liikunta- tai painoaiheisessa keskustelussa tulee esille oletus, että nainen pitää huolta itsestään lihoamisen pelon vuoksi.

Minulle liikunta, raskausaikanakin, on tärkeää siksi, että se tuottaa hyvän olon, kroppa toimii ja mieli toimii. Jos liikunta jää, oloni huononee niin fyysisesti kuin henkisestikin.

- se 32. viikolla oleva juoksija

[/quote]

Oletko juoksija, vai hölkkääjä? Tässä on myös ero. Huvittavaa on, kun mamma, joka hölkkää muutaman kilometrin viikossa, kertoo olevansa juoksija. Juoksija olet vasta silloin, kun peruslenkkivauhtisi alkaa olla 5min/km. Maratonvauhdit jossain 3.30 paikkeilal naisella. Sekin on siinä ja siinä, onko juoksija, sillä 15 vuotta sitten ei tuo aika ollut mitään ihmeellistä naiselle, mutta nykyään se on jo suuri saavutus.

Jokainen toki voi väittää olevansa juoksija tai joku muu urheilun harrastaja, jos hölkkää kolme kertaa viikossa kympin ja käväisee jossain ryhmäjumpassa. Mutta jos rehellinen haluaa olla, niin silloin kyse on ihan vielä perusliikunnasta, missä ei voi puhua liikunnanharrastamisesta edes.

[/quote]

Minulla on takana 7 puolikasta ja kaksi maratonia. Kuten sanoin, olen juoksija. Viimeisimmän puolikkaan juoksin raskaana viikolla 18, kevyesti otin ja silti meni alle kahden tunnin.

[/quote]

7 puolikasta alle 2 tunnin ei tee sinusta todellakaan juoksijaa tai asiantuntijaa. 2 tunnin puolikas on oikeasti melkein kävelyvauhtia. No hiukan alle 6min/km

[/quote]

Kuten sanoin, olen juoksija. Juoksin viimeisimmän puolikkaani 1h55 ollessani raskaana ja kuten kirjoitin, otin rauhallisesti. Seitsemän puolikkaan lisäksi takana myös kaksi maratonia. Kymmenen vuoden juoksukokemuksella pidän itseäni myös asiantuntijana, ainakin sinua enemmän.

Montaskos itselläsi?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:44"]

Sykkeen noususta ei ole haittaa, jos on hyvä olo jumpatessa. Huono olo on merkki siitä, että on syytä lopettaa. Jos ei ole lääkärin kieltoa, voi liikuntaa jatkaa synnytykseen saakka, ei siitä mitään haittaa ole. Liikunnasta on terveydelle hyötyä.

[/quote]

Syke ei saisi raskausaikana nousta yli 150. Vaikuttaa istukan virtaukseen - > vauvan hyvintointiin ja hapensaantiin.

[/quote]

Paitsi av-mamman sikiöllä, joka bodaa itsekin jo rv12 alkaen. Synnyttyään nostaa penkistä 50kg.

Täällä on paljon asiantuntijoita, joista suurin osa näyttää oikeasti olevan täysin pihalla aiheesta ja vailla mitään alan koulutusta, mutta kommentoida on silti pakko, koska "mä jumppaan eli olen parempi ihminen".

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:41"]

En nyt ota kantaa ap:n tutun tapaukseen, mutta kyllä se voi olla. Esim. sellainen ihan tavallinen juttu kuin istukka kohdunsuulla on este liikunnalle. Jostain syystä rasitus voi aiheuttaa eri raskauksissa erilaisia komplikaatioita, esim. yksi tuttuni kertoi, että hän joutui lopettamaan kaikki jumpat ja työssään hiukankin raskaammat jutut, koska joka kerta tuli veristä vuotoa.

Mullakin alkuraskaudessa sykkeen noususta tuli niin kertakaikkisen paha olo, etten moneen viikkoon pystynyt tekemään kuin ihan kevyitä juttuja. Kävelylenkilläkin piti laahustaa. Sen jälkeen tuli monen viikon flunssa, joten aika varovaisesti olen nyt pyrkinyt kuntoa nostamaan.

[/quote]

Eli eiköhän ole paras kuunnella sitä omaa kehoa, eikä naapurin Elliä tai muuta sotanorsua?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:06"]

Mutta minä en ymmärrä, että miksi ihminen EI VOISI hetkeksi hieman rauhoittaa elämäänsä kun on viimeisillään raskaana? Koko loppu elämä on aikaa vetää maksimi treeniä ja nostattaa sykkeitä kattoon. Miksi se pitää tehdä raskaana? En ymmärrä. Kaikki mennyt ihan sekopäiseksi kun yrittävät pitää raskauskilot nollissa, lasketaan kaloreita ja jumpataan hiki hatussa. Minä olen siis itse liikunnanammattilainen, mutta kevensin todella paljon liikuntaa raskausaikana. Minusta järkikin sen sanoo, että ei voi olla viisasta viimeisillään raskaana hyppiä ja pomppia täysillä. Vähintäänkin kohdunlaskeumaa tai vatsanahan repeämistä seuraa tuommoisesta. Turha sitten itkeä niitä raskausarpia. Voihan sitä liikkua ja useinkin, mutta vaihtaa juoksun kävelyyn ja järjettömät hikijumpat vaikka joogaan. No mutta tämä on tätä nykyaikana. Mitään en syö ja treenaan kuin hullu, jotta voin sitten postata itsestäni kuvan sosiaaliseen mediaan kuinka nopeeta palauduin. 

[/quote]

Hahaha, onpas ärhäkkää tekstiä! Etten sanoisi että suorastaan katkeruus paistaa läpi... Miten se on ongelma SINULLE, että joku muu tykkää urheilla niin että tuntuu koko raskausajan?? Olen itse viikolla 39 raskaana ja harrastanut koko raskausajan erittäin aktiivisesti liikuntaa, erityisesti sitä silmälläpitäen, että sen jälkeen kun vauva syntyy, en niin vain pääsekään salille, jumppaan jne. silloin kun huvittaa! Tuo on ihan täyttä puppua, että raskauden jälkeen sitä aikaa treenata olisi vaikka loppuelämä, nimenomaan pienen lapsen vanhemmilla oma aika on kortilla, että siitä pitää ottaa kaikki ilo irti nyt kun vielä voi.

Olen asennoitunut niin, että synnytyksen jälkeen tulee pakollinen treenitauko muutamaksi kuukaudeksi lukuunottamatta vaunukävelyä ja jotain äiti-lapsi-joogaa ym. En käsitä miksi minun pitäisi tuota taukoa väkisin pidentää ennen lapsen syntymää, varsinkin jos minusta tuntuu edelleen hyvältä liikkua ja voin paremmin kun saan hien pintaan päivittäin! Kyse ei ole kohdallani mistään pätemisen tarpeesta tai väkisin vääntämisestä, en mainosta omia touhujani ystäville enkä varsinkaan missään sosiaalisessa mediassa. Ihan vaan omaksi ilokseni liikun, siksi koska MINULLE tulee siitä hyvä olo. 

Uskomatonta, miten ihmisiä voidaankaan syyllistää mitä ihmeellisimmistä asioista, kuten nyt tässä ketjussa siitä, että halua voida hyvin ja pitää kunnostaan ja ulkonäöstään huolta...

Hienoa, että ystäväsi voi ja jaksaa liikkua raskausaikana. Samaa suunnittelin, mutta vointi ei sitä sallinut. Vauva saa hyvin happea kun äiti liikkuu vointinsa mukaan. Jos on hyvä kunto niin raskaus ei ole este liikkumiselle. Noilla viikoilla ei haittaa vaikka vähän supistelisikin. Jos vaikka syntyy ajallaan.

terv yliaikaisen synnyttänyt, 20kg raskausaikana vuodelevossa lihonnut mamma

Juuri painonnostaja-kohun myötä lääkäri kommentoi, että rankkakin liikunta on ok, kunhan sitä on aiemminkin harrastanut säännöllisesti.

Sinä olet ylivarovainen.

Normaali raskaus ei ole mikään este jumpalle. Päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:37"]

Normaali raskaus ei ole mikään este jumpalle. Päinvastoin.

[/quote]

En nyt ota kantaa ap:n tutun tapaukseen, mutta kyllä se voi olla. Esim. sellainen ihan tavallinen juttu kuin istukka kohdunsuulla on este liikunnalle. Jostain syystä rasitus voi aiheuttaa eri raskauksissa erilaisia komplikaatioita, esim. yksi tuttuni kertoi, että hän joutui lopettamaan kaikki jumpat ja työssään hiukankin raskaammat jutut, koska joka kerta tuli veristä vuotoa.

Mullakin alkuraskaudessa sykkeen noususta tuli niin kertakaikkisen paha olo, etten moneen viikkoon pystynyt tekemään kuin ihan kevyitä juttuja. Kävelylenkilläkin piti laahustaa. Sen jälkeen tuli monen viikon flunssa, joten aika varovaisesti olen nyt pyrkinyt kuntoa nostamaan.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:37"]

Normaali raskaus ei ole mikään este jumpalle. Päinvastoin.

[/quote]

En nyt ota kantaa ap:n tutun tapaukseen, mutta kyllä se voi olla. Esim. sellainen ihan tavallinen juttu kuin istukka kohdunsuulla on este liikunnalle. Jostain syystä rasitus voi aiheuttaa eri raskauksissa erilaisia komplikaatioita, esim. yksi tuttuni kertoi, että hän joutui lopettamaan kaikki jumpat ja työssään hiukankin raskaammat jutut, koska joka kerta tuli veristä vuotoa.

Mullakin alkuraskaudessa sykkeen noususta tuli niin kertakaikkisen paha olo, etten moneen viikkoon pystynyt tekemään kuin ihan kevyitä juttuja. Kävelylenkilläkin piti laahustaa. Sen jälkeen tuli monen viikon flunssa, joten aika varovaisesti olen nyt pyrkinyt kuntoa nostamaan.

[/quote]

On olemassa erityistilanteita, jolloin joutuu pidättäytyjmään normaalista elämästä raskausaikana.

Ne ovat kuitenkin erityistilanteita eikä normaali raskaus todellakaan ole sellainen.

Sykkeen noususta ei ole haittaa, jos on hyvä olo jumpatessa. Huono olo on merkki siitä, että on syytä lopettaa. Jos ei ole lääkärin kieltoa, voi liikuntaa jatkaa synnytykseen saakka, ei siitä mitään haittaa ole. Liikunnasta on terveydelle hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:37"]

Normaali raskaus ei ole mikään este jumpalle. Päinvastoin.

[/quote]

En nyt ota kantaa ap:n tutun tapaukseen, mutta kyllä se voi olla. Esim. sellainen ihan tavallinen juttu kuin istukka kohdunsuulla on este liikunnalle. Jostain syystä rasitus voi aiheuttaa eri raskauksissa erilaisia komplikaatioita, esim. yksi tuttuni kertoi, että hän joutui lopettamaan kaikki jumpat ja työssään hiukankin raskaammat jutut, koska joka kerta tuli veristä vuotoa.

Mullakin alkuraskaudessa sykkeen noususta tuli niin kertakaikkisen paha olo, etten moneen viikkoon pystynyt tekemään kuin ihan kevyitä juttuja. Kävelylenkilläkin piti laahustaa. Sen jälkeen tuli monen viikon flunssa, joten aika varovaisesti olen nyt pyrkinyt kuntoa nostamaan.

[/quote]

On olemassa erityistilanteita, jolloin joutuu pidättäytyjmään normaalista elämästä raskausaikana.

Ne ovat kuitenkin erityistilanteita eikä normaali raskaus todellakaan ole sellainen.

[/quote]

Määrittele normaali raskaus. Normaalit raskaudet ovat täynnä erityistilanteita, joista kuvailin kirjoittamassani viestissä kolme.

Kaikkea liikuntaa voi harrastaa totuttuun tapaan jos se tuntuu hyvältä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:44"]

Määrittele normaali raskaus. Normaalit raskaudet ovat täynnä erityistilanteita, joista kuvailin kirjoittamassani viestissä kolme.

[/quote]

Normaali raskaus on raskaus, joka ei estä ihmistä elämästä normaalia elämää (myös liikkumasta ja kuntoilemasta) vauvaa vaarantamatta.

Psykologiset seikat tyyliin "Olen raskaana, joten minulla on oikeus ja velvollisuus plösähtää" ovat sitten eri asia...

Itselläni on 9 lasta, eikä vielä ole ollut sellaista raskautta, jossa olisi pitänyt varoa elämästä täyttä elämää raskausaikanakin.

Ihmeellistä hysteriaa. Jos ei ole terveydellistä estettä, liikuntaa voi harrastaa loppuun asti oman jaksamisen mukaan. Aiemminkin urheillut hyväkuntoinen nainen voi ihan varmasti käydä jumpassa ja salilla, jos lääkäri ei kiellä.

Vau! Olen kade. Olen viikolla 32 ja juokseminen tahtoo jo jäädä supistelun vuoksi :(