Lue keskustelun säännöt.
12v kyrsiintynyt kun kaverit kehuskelee uusilla tavaroillaan
29.12.2013 |
Esim äsken eräs kaveri soitti ja pyysi pelaamaan Minecraftia kin hällä on nyt uusi ja hienoa tietokone joka ei lagita vaikka olis grafiikat maksimissa ja ties mitä. Ja nyt tuo oma 12v on kypsänä kun hänella ei lle tietokone uusinta uutta vaan peräti 3v ikäinen yhteisessä käytössämme oleva kone jossa ei oikeasti ole mitään vikaa! Mutta kun pitäisi saada oma ja plaaplaa. Ei muuten oikeasti vielä saa ja tietää kyllä sen!
Joitakin koulujuttuja vasta ollut joihin tarvinnut konetta ja silloinKIN tuo yhteinen on tottakai hran käytettävissä, samoin meiltä löyty kannettava ja iPad ja pojalla on älypuhelin Joka muuten ihan laginen kuulema sekin ja uusi pitäisi saada ja kys puh ikää peräti 1v!!
Mutta miten suhtautua tuohon lapsen harmistukseen ja miten sitä "auttais" siinä olossaan? Kokee olevansa niin ulalla ja köyhä ja ties mitä vaikka pelejä ja vehkeitä siis löytyy, asiat hyvin muutenkin, matkustelee ym. Mutta tuo hemmetin elektroniikka ja sen himo :/
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 16:07"]
Kehitys junnaa paikoillaan, koska mukulat puuhaavat koneillaan pelkästään älyttömyyksiä esim. lukemisen ja koodaamisen sijaan. Niitä oppikirjaläksyjäkin kannattaisi tehdä, ja paljon. Normaalin ikätovereiden keskeisen kanssakäymisenkin korvaaminen pelaamisella on kehnoa puuhaa, mikäli esim. pitkät välimatkat eivät anna siihen pätevää syytä.
Tapaamillani työllistyneillä koodareilla on yleensä ollut vähemmän välinekeskeinen mielipide tähän asiaan.
[/quote]
Vaikka kaikki eivät sitä ymmärrä, pelejä pelataan huvitukseksi. Minäkin teininä nettipeleihin innolla uppoutuessani huomasin, että osalle, yleensä juuri sille parhaalle, pelit, työ ja elämä yleensäkin tuppasivat sulautumaan yhdeksi rajattomaksi klimpiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaikkeen ajastaan kyllästyy. Ei 2kymppisetkään aja mopolla vaikka 15-vuotiaana se olisikin ollut maailman tärkein asia ja ei olisi mitään muuta halunnutkaan tehdä. AP on ihan vammanen.
Meidän 12v. sai joululahjaksi koneeseensa 600e näytönohjaimen. Kun pelaa paljon, tarvitaan parhaat speksit.
Niin ja pojalla on käytös 10, että ei ainakaan ole itsekäs ja itseensä sulkeutunut. Enkku on myös 10, juurikin tuon pelaamisen ja kansainvälisten kavereiden takia.
No, jokainen vanhempi tietysti panostaa siihen, minkä kokee tärkeäksi. Eikä meidänkään pojalle rahat ihan taivaasta tipu, oli kesätöissä 2 viikkoa ja hyvällä koulumenestyksellä tienaa lisää.
-äiti ja ope
Voi mammat. Jos peli lagittaa hommatkaa parempi netti. Jos se on videolagia vaihtakaa näytönohjain tai näyttö.Puhelinta ei kannata vaihtaa vaan kannattaa satsata ne rahat vaikka tietokoneen päivitykseen. Ostakaa sellaisia osia joita voi hyödyntää tulevissa koneissa. Nykyään konetta ei tarvitse päivittää jatkuvasti ja ei varsinkaan minecraftin takia, jolla on vaatimattomat laitteistovaatimukset. Antakaa miesten hoitaa konehankinnat ja selittäkää nämä asiat lapselle. Näin lapsikaan ei halua sellaisia asioita joihin ei ole teknistä tarvetta.
12-vuotiaan ei yksinkertaisesti kuulu saada tuollaista elektroniikkaa, jos vanhemmat eivät sitä halua ja ole valmiita seuraamaan elektroniikankäyttöä. Sano lapsellesi että saa sitten ostaa omilla kesätyörahoillaan mitä haluaa, mutta on turha odottaa että vanhemmat kustantavat kaiken. Lisäksi vielä mihin se lapsi tietokonetta edes käyttäisi? Hyödyttömien videopelien pelaamiseen? Vai jopa sosiaaliseen mediaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 21:59"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 21:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:57"]
Meidän esiteini oli hiukan kateellinen ystävälleen, joka sai aina kaiken. Meni hiukan aikaa ja teini kertoi tyytyväisenä kotona tajunneensa, ettei kannata kadehtia yhtään ystävää, jonka vanhemmat ei ole juuri koskaan kotona, eivätkä tee yhdessä perheenä juuri mitään. Jokainen kuulemma viettää aikaa omassa huoneessaan ja omissa touhuissaan. Teini kertoi olevansa onnellinen, että meillä on lähes aina aikuisia kotona, pelaillaan ja touhutaan yhdessä kaikkea, matkustellaan ja harrastetaan. Kertoi myös ymmärtäneensä, että ystävä onkin hänelle kateellinen noista asioista. Mun mielestä oli hienoa, että teini oivalsi asian itse seurattuaan ystävänsä elämää, joka on kovin yksinäistä.
Samoin toisen teinin ystävä laittaa kaikki rahansa vaatteisiin, vaikka kaapit on vaatteita väärällään, suurin osa jää täysin käyttämättä. Kaveri ihmettelee ja vähättelee meidän teinin hankintoja ja lahjoja, kun ei ole riittävästi mitään. Samalla kuitenkin hänkin kadehtii meidän yhteisiä perheiltoja, lomamatkoja ja muita yhteisiä touhuja.
Meidän lapsetkaan eivät ole mistään paitsi jääneet, liikaa on meilläkin kaikkea materiaa, mutta lapset ymmärtävät onneksi itsekin, että vähemmälläkin pärjää. Olen yrittänyt opettaa, ettei kaikkea tarvitse saada ja enemmän jää rahaa käyttää kokemuksiin ja yhteiseen tekemiseen, kun ei haalita aivan tarpeetonta. Mun mielestä on jotenkin surullista noiden parin ystävän tilanne.
[/quote]
meillä teineille on yritetty laittaa sellaista, mitä he haluavat. Myös kauniita vaatteita.
Ja silti puuhaamme yhdessä ja äskenkin pelasimme 3 tuntia monopolia yhdessä,ennen saunaa. Kohta alamme yhdessä puuhaamaan pientä yöpalaa.
Se, että saa jotain, ei sulje pois sitä, että ei vietettäisi aikaa yhdessä. Jos on varaa ostaa jotain, on todennäköisesti varaa esim. matkustaa yhdessä ja harrastaa yhdessä.
Vai matkustaako ne lapsesi kaverit erikseen vanhempiensa kanssa ja eivät harrasta yhdessä. Toisaalta aika moni harrastus on sellainen, ettei sinne pääse mamma viereen seisomaan, kuten minä en saa mennä tytön balettitunnille. Opettaja varmaan repeäisi naurusta, jos kertoisin, että haluan tunnille siksi, että voin kertoa harrastavani yhdessä.
Tuskin lapsesi kaverit ovat lapsellesi kateellisia. Uskon, että heillä on ihan samalla tavalla yhteistä puuhaa ja matkoja ja harrastuksia. Ja toisaalta, normaali teini haluaa joskus kavereidensa kanssa olla omassa huoneessaan, eikä koko aikaa symbioosissa vanhempiensa kanssa. Joten se omassa huoneessa touhuaminenkaan ei ole teiniperheessä mitenkään erikoista. Jos sinä et salli sitä omille teineillesi, se on silti yleisesti hyvin tavallista, että teini haluaa joskus oman huoneen rauhaa
[/quote]
Sä et nyt oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitin. En tosiaankaan tarkoita, ettei perheellä voisi olla yhteistä aikaa, jos lapset saavat mitä haluavat. Kyllä meidänkin lapset ovat saaneet aivan riittävästi, mutta en halua opettaa siihen, että ostetaan vain ostamisen ilosta/pakkomielteisesti vaikkei olisi tarvetta. Meillä on varaa ostaa lapsille mieluisat lahjat ja matkustaa ja harrastaa yhdessä, mutta yritän opettaa lapsille, että elämä on täynnä valintoja, kaikkea ei voi saada eikä ole tarpeenkaan. Ja tarkoitin tietenkin sellaisia harrastuksia, joita voi perheen kanssa yhdessä harrastaa, esim. laskettelu. Kyllä meidän teineillä on ihan omatkin harrastuksensa, eivätkä sinne vanhemmat tietenkään tunge.
Enkä ymmärtääkseni missään sanonut, ettei meidän teinit saa viettää aikaa omissa huoneissaan. Aivan itse osaavat päättää mitä tekevät, tulevatko muiden seuraan touhuamaan vai viettävätkö omaa aikaa huoneissaan. Mutta kyse onkin siitä, että heillä on mahdollisuus valita, toisin kuin noilla kahdella heidän ystävällään. Kuten sanoin, ystävät viettävät paljon aikaa itsekseen, kun vanhemmat eivät ole kotona tai touhuavat kukin omiaan ja sisaruksetkin ovat mökkiytyneet omiin huoneisiinsa. Ovat molemmat perheen nuorimpia lapsia ja itse ovat kertoneet meidän lapsille, että kaipaisivat yhteistä aikaa ja tekemistä. Tilanne on meidän lapsilla tarkkaan tiedossa, koska ovat lähes päivittäin noiden ystäviensä kanssa. Tunnen myös toisen vanhemmat ja toisen äidin, joten tiedän itsekin heidän menonsa kohtuullisen hyvin.
t:70
[/quote]
Kovin tunnut seuraavan lastesi kavereiden elämää.
Pienenä huomiona vain, että oma lapseni on juuri se, kenelle ollaan kateellisia. Mutta lapseni on empaattinen ja ei halua kavereilleen pahaa mieltä. Joten yrittää aina keksiä lohdukkeeksi jotain kaverilleen "sulla sentään vanhemmat sitä ja tätä ja sun se on ainakin aidosta rakkaudesta annettu". Ihan vain siksi, ettei kaverilla olis paha mieli.
Toiseksi, minä en jaksa kyylätä tuttujen perheiden elämää niin tarkkaan, että tietäisin niin yksityiskohtaisesti heidän perhedynamiikkansa. Taidat olla naapurikyylääjää, joka kieli pitkällä yrittää löytää muiden elämästä huonompia puolia, kuin itsellä on.
Ymmärrän sen kyllä toisaalta. Kun olin itse köyhä, yritin hokea sitä mantraa, että rikkaammat on kylmiä ja niillä ei oo oikeeta rakkautta ja köyhällä on kaikki kuitenkin paremmin, kun ei oo materiaa.
Eli taidat hokea tätä mantraa lapsillesi ja he sinun mieliksi myötäilevät sinua ja sanovat juuri niitä asioita, joilla sinut saa hyvälle tuulelle.
Lapset ovat monesti herkkävaistoisia. Joten on vain sinun toiveajattelua, että kaikki lastesi kaverit onkin juuri sinun lapsellesi kateellisia. Usko tai älä, mutta meilläkin on esimurkkuja ja murkkuja ja ei ole heidän tuttavapiirissään kateellisuutta esiintynyt puolin, eikä toisin. Mutta en ruukaa itse koko ajan hokea, että ne on varmaan kateellisia sulle, kun menimme metsään leikkimään käpylehmillä.
Kasvata lapsesi ja itsesi kateellisuuden yläpuolelle, saat elämästä paljon enemmän irti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme moneen kertaan kieltäneet lapseltamme kehumisen. Esim. jos saa uuden takin, kertoo ekana kaverilleen mitä se maksoi. Valehtelemme hänelle yleensä kaikki hinnat (esim. talomme hinnat, palkkamme jne), koska kehuskelee niillä. Vahingossa sai tietää, paljonko omalla tilillään on rahaa (isovanhemmat laittaneet ristiäisistä asti sinne rahaa) ja nyt mainitsee siitä kavereilleen (pari tuhatta euroa).
Ihan tuon kehuskelun takia ei saanut tänä jouluna mitään millä kehua!!
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 18:20"]
12-vuotiaan ei yksinkertaisesti kuulu saada tuollaista elektroniikkaa, jos vanhemmat eivät sitä halua ja ole valmiita seuraamaan elektroniikankäyttöä. Sano lapsellesi että saa sitten ostaa omilla kesätyörahoillaan mitä haluaa, mutta on turha odottaa että vanhemmat kustantavat kaiken. Lisäksi vielä mihin se lapsi tietokonetta edes käyttäisi? Hyödyttömien videopelien pelaamiseen? Vai jopa sosiaaliseen mediaan?
[/quote]
Huoh. Älä jaksa. "hyödyttömät videopelit"... , terevisin se opeäiti, joka poika sai 600 e näytönohjaimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ostan mielummin lapsille kuin itselleni. Olen siis se jonka pojilla ja miehellä on tehokkaat koneet. Mulla itselläni uusin I pad koska se on taas mun tarpeisiin hyvä. On se vaan jännä kun istun päivittäin poikiensa huoneessa vaikka heillä tehokoneet onkin. Toiset näköjään luulee että kun ei satsaa elektroniikkaan niin lapsi saa perheessä jotenkin enemmän, mutta kun se ei niin mene. Niin kun aikaisemmin sanoin ettei meillä pojat pyydä uusia puhelimia ja koneita, kun hyvät on niin ne kelpaa. Toisen kone on pari vuotta vanha ja toisen vuoden vanha. Kuopus sanoi että saako hän sitten uuden koneen, kun pelit jumiuttuvat. Sanoin ettei sitä pelkoa ole sinun koneellasi.Yleensäkin koneen käyttötarpeen pitää olla käyttäjälle sopiva, eikä av- mammojen tarpeeseen sopiva. Pelit muuttuu lapsen kasvaessa ja koneelta vaaditaan yhä enemmän. Meillä ostokset mietitään niin ettei tarvitse vaihdella vähän väliä niin huomattavan halvemmaksi tulee, kun ostaa kerralla hyvän.Lisäksi kateelliset lapset on rasittavia. Lapsen pitää pärjätä sen asian kanssa että muilla voi olla parempaa ja hienompaa. Olen saman huomannut että kovassa pelikiellossa olevat tulevat meille pelaamaan. Eikös se pelikielto koske myös vierailuja. Toinen pojastani on kilpauimari ja elämä on muutakin kuin koneella oloa. Hyvä tietokone ei sulje pois yhtään mitään. Aina löytyy pojille aikaa ja rakkautta. Kuopuksen kaveri sai juuri uuden tietokoneen ja yhdessä pojat iloitsevat asiasta.
Meidän esiteini oli hiukan kateellinen ystävälleen, joka sai aina kaiken. Meni hiukan aikaa ja teini kertoi tyytyväisenä kotona tajunneensa, ettei kannata kadehtia yhtään ystävää, jonka vanhemmat ei ole juuri koskaan kotona, eivätkä tee yhdessä perheenä juuri mitään. Jokainen kuulemma viettää aikaa omassa huoneessaan ja omissa touhuissaan. Teini kertoi olevansa onnellinen, että meillä on lähes aina aikuisia kotona, pelaillaan ja touhutaan yhdessä kaikkea, matkustellaan ja harrastetaan. Kertoi myös ymmärtäneensä, että ystävä onkin hänelle kateellinen noista asioista. Mun mielestä oli hienoa, että teini oivalsi asian itse seurattuaan ystävänsä elämää, joka on kovin yksinäistä.
Samoin toisen teinin ystävä laittaa kaikki rahansa vaatteisiin, vaikka kaapit on vaatteita väärällään, suurin osa jää täysin käyttämättä. Kaveri ihmettelee ja vähättelee meidän teinin hankintoja ja lahjoja, kun ei ole riittävästi mitään. Samalla kuitenkin hänkin kadehtii meidän yhteisiä perheiltoja, lomamatkoja ja muita yhteisiä touhuja.
Meidän lapsetkaan eivät ole mistään paitsi jääneet, liikaa on meilläkin kaikkea materiaa, mutta lapset ymmärtävät onneksi itsekin, että vähemmälläkin pärjää. Olen yrittänyt opettaa, ettei kaikkea tarvitse saada ja enemmän jää rahaa käyttää kokemuksiin ja yhteiseen tekemiseen, kun ei haalita aivan tarpeetonta. Mun mielestä on jotenkin surullista noiden parin ystävän tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:57"]
Meidän esiteini oli hiukan kateellinen ystävälleen, joka sai aina kaiken. Meni hiukan aikaa ja teini kertoi tyytyväisenä kotona tajunneensa, ettei kannata kadehtia yhtään ystävää, jonka vanhemmat ei ole juuri koskaan kotona, eivätkä tee yhdessä perheenä juuri mitään. Jokainen kuulemma viettää aikaa omassa huoneessaan ja omissa touhuissaan. Teini kertoi olevansa onnellinen, että meillä on lähes aina aikuisia kotona, pelaillaan ja touhutaan yhdessä kaikkea, matkustellaan ja harrastetaan. Kertoi myös ymmärtäneensä, että ystävä onkin hänelle kateellinen noista asioista. Mun mielestä oli hienoa, että teini oivalsi asian itse seurattuaan ystävänsä elämää, joka on kovin yksinäistä.
Samoin toisen teinin ystävä laittaa kaikki rahansa vaatteisiin, vaikka kaapit on vaatteita väärällään, suurin osa jää täysin käyttämättä. Kaveri ihmettelee ja vähättelee meidän teinin hankintoja ja lahjoja, kun ei ole riittävästi mitään. Samalla kuitenkin hänkin kadehtii meidän yhteisiä perheiltoja, lomamatkoja ja muita yhteisiä touhuja.
Meidän lapsetkaan eivät ole mistään paitsi jääneet, liikaa on meilläkin kaikkea materiaa, mutta lapset ymmärtävät onneksi itsekin, että vähemmälläkin pärjää. Olen yrittänyt opettaa, ettei kaikkea tarvitse saada ja enemmän jää rahaa käyttää kokemuksiin ja yhteiseen tekemiseen, kun ei haalita aivan tarpeetonta. Mun mielestä on jotenkin surullista noiden parin ystävän tilanne.
[/quote]
pisteet tälle
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:57"]
Meidän esiteini oli hiukan kateellinen ystävälleen, joka sai aina kaiken. Meni hiukan aikaa ja teini kertoi tyytyväisenä kotona tajunneensa, ettei kannata kadehtia yhtään ystävää, jonka vanhemmat ei ole juuri koskaan kotona, eivätkä tee yhdessä perheenä juuri mitään. Jokainen kuulemma viettää aikaa omassa huoneessaan ja omissa touhuissaan. Teini kertoi olevansa onnellinen, että meillä on lähes aina aikuisia kotona, pelaillaan ja touhutaan yhdessä kaikkea, matkustellaan ja harrastetaan. Kertoi myös ymmärtäneensä, että ystävä onkin hänelle kateellinen noista asioista. Mun mielestä oli hienoa, että teini oivalsi asian itse seurattuaan ystävänsä elämää, joka on kovin yksinäistä.
Samoin toisen teinin ystävä laittaa kaikki rahansa vaatteisiin, vaikka kaapit on vaatteita väärällään, suurin osa jää täysin käyttämättä. Kaveri ihmettelee ja vähättelee meidän teinin hankintoja ja lahjoja, kun ei ole riittävästi mitään. Samalla kuitenkin hänkin kadehtii meidän yhteisiä perheiltoja, lomamatkoja ja muita yhteisiä touhuja.
Meidän lapsetkaan eivät ole mistään paitsi jääneet, liikaa on meilläkin kaikkea materiaa, mutta lapset ymmärtävät onneksi itsekin, että vähemmälläkin pärjää. Olen yrittänyt opettaa, ettei kaikkea tarvitse saada ja enemmän jää rahaa käyttää kokemuksiin ja yhteiseen tekemiseen, kun ei haalita aivan tarpeetonta. Mun mielestä on jotenkin surullista noiden parin ystävän tilanne.
[/quote]
meillä teineille on yritetty laittaa sellaista, mitä he haluavat. Myös kauniita vaatteita.
Ja silti puuhaamme yhdessä ja äskenkin pelasimme 3 tuntia monopolia yhdessä,ennen saunaa. Kohta alamme yhdessä puuhaamaan pientä yöpalaa.
Se, että saa jotain, ei sulje pois sitä, että ei vietettäisi aikaa yhdessä. Jos on varaa ostaa jotain, on todennäköisesti varaa esim. matkustaa yhdessä ja harrastaa yhdessä.
Vai matkustaako ne lapsesi kaverit erikseen vanhempiensa kanssa ja eivät harrasta yhdessä. Toisaalta aika moni harrastus on sellainen, ettei sinne pääse mamma viereen seisomaan, kuten minä en saa mennä tytön balettitunnille. Opettaja varmaan repeäisi naurusta, jos kertoisin, että haluan tunnille siksi, että voin kertoa harrastavani yhdessä.
Tuskin lapsesi kaverit ovat lapsellesi kateellisia. Uskon, että heillä on ihan samalla tavalla yhteistä puuhaa ja matkoja ja harrastuksia. Ja toisaalta, normaali teini haluaa joskus kavereidensa kanssa olla omassa huoneessaan, eikä koko aikaa symbioosissa vanhempiensa kanssa. Joten se omassa huoneessa touhuaminenkaan ei ole teiniperheessä mitenkään erikoista. Jos sinä et salli sitä omille teineillesi, se on silti yleisesti hyvin tavallista, että teini haluaa joskus oman huoneen rauhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:25"]
Meillä on ihan kasvatuksellisista syistä 5 vuotta vanha tietokone ja uusi ostetaan kun se on rikki ja ihan hyvin pärjätään, ilman narinoita, vaikka lapsia on kolme, iältään 13-15 vuotta. Puhelimet ostetaan tarpeen mukaan. Ja nekin säästyvät rahat sijoitetaan lasten myöhempää käyttöä varten. Ja kaikki tehdään ihan kasvatuksellisista syistä, sillä se on paras pääoma mitä lapsi tarvitsee myöhemmässä elämässä - ettei kaikkea saa, mitä markkinatalous tarjoaa ja kaverilla on.
[/quote]
Todella hyvä asenne! Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuin joku lag jossain nettipelissä.
Mutta valitettavasti on lapsia, joille se elektroniikka on henki ja elämä. Kyselkääpä lapsilta heidän arvoistaan. Olen luokassa kysynyt lapsilta, että mitkö on heidän mielestään elämässä tärkeimpiä asioita. Yhdessä ollaan pohdittu. Yllättävän monella ne asiat on jotain tyyliin kalliiden asioiden (puhelin, tablet) ostaminen, pelaaminen, jne. Kun sanoo, että entäs perhe, sisarukset, ulkona touhuaminen... Niin ei, kyllä se pelaaminen menee kaiken yli ja ohi.
Lapsilla on vääristyneet arvot.
T. ope nro 23
[/quote]
Nyt ope on kyllä vähän pihalla :D Luuletko tosiaan, että joku 10-vuotias poika tuo esiin luokan kuullen herkimpiä tuntojaan, kuten vaikka että rakkaus on elämässä tärkeintä? Tai että perhe, isä ja äiti ovat tärkeimpiä jne.? Hah hah! Voisin juurikin kuvitella, että meidän poika latelee "julkisesti" koko luokan ja tyttöjen kuullen tärkeimmiksi asioikseen juuri vaikka pelit, mutta voi mikä herkkis se on kotona! Ei ole epäilystäkään, että meidän kotona on arvot kohdillaan. Vaikka meillä myös pelataan, pojalla on valtavan hyvä isä (hyvän äidin lisäksi), on paljon läheisyyttä, yhteistä tekemistä, ulkoilua jne.
Eikö opettajilla ole ollenkaan tilannetajua nykyään? Kuvittelevatko, että lapset kertovat kaiken 100% rehellisesti ja totuudenmukaisesti koko luokan kuullen? Luuletko, että jokainen lapsi tuo esiin syvimmät tunteensa kaikkien kuullen? Eiköhän ne "kevyellä tasolla" vastaa tuollaiseen kysymykseen vain sen, mikä sattuu olemaan hauskaa ajanvietettä.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 21:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:57"]
Meidän esiteini oli hiukan kateellinen ystävälleen, joka sai aina kaiken. Meni hiukan aikaa ja teini kertoi tyytyväisenä kotona tajunneensa, ettei kannata kadehtia yhtään ystävää, jonka vanhemmat ei ole juuri koskaan kotona, eivätkä tee yhdessä perheenä juuri mitään. Jokainen kuulemma viettää aikaa omassa huoneessaan ja omissa touhuissaan. Teini kertoi olevansa onnellinen, että meillä on lähes aina aikuisia kotona, pelaillaan ja touhutaan yhdessä kaikkea, matkustellaan ja harrastetaan. Kertoi myös ymmärtäneensä, että ystävä onkin hänelle kateellinen noista asioista. Mun mielestä oli hienoa, että teini oivalsi asian itse seurattuaan ystävänsä elämää, joka on kovin yksinäistä.
Samoin toisen teinin ystävä laittaa kaikki rahansa vaatteisiin, vaikka kaapit on vaatteita väärällään, suurin osa jää täysin käyttämättä. Kaveri ihmettelee ja vähättelee meidän teinin hankintoja ja lahjoja, kun ei ole riittävästi mitään. Samalla kuitenkin hänkin kadehtii meidän yhteisiä perheiltoja, lomamatkoja ja muita yhteisiä touhuja.
Meidän lapsetkaan eivät ole mistään paitsi jääneet, liikaa on meilläkin kaikkea materiaa, mutta lapset ymmärtävät onneksi itsekin, että vähemmälläkin pärjää. Olen yrittänyt opettaa, ettei kaikkea tarvitse saada ja enemmän jää rahaa käyttää kokemuksiin ja yhteiseen tekemiseen, kun ei haalita aivan tarpeetonta. Mun mielestä on jotenkin surullista noiden parin ystävän tilanne.
[/quote]
meillä teineille on yritetty laittaa sellaista, mitä he haluavat. Myös kauniita vaatteita.
Ja silti puuhaamme yhdessä ja äskenkin pelasimme 3 tuntia monopolia yhdessä,ennen saunaa. Kohta alamme yhdessä puuhaamaan pientä yöpalaa.
Se, että saa jotain, ei sulje pois sitä, että ei vietettäisi aikaa yhdessä. Jos on varaa ostaa jotain, on todennäköisesti varaa esim. matkustaa yhdessä ja harrastaa yhdessä.
Vai matkustaako ne lapsesi kaverit erikseen vanhempiensa kanssa ja eivät harrasta yhdessä. Toisaalta aika moni harrastus on sellainen, ettei sinne pääse mamma viereen seisomaan, kuten minä en saa mennä tytön balettitunnille. Opettaja varmaan repeäisi naurusta, jos kertoisin, että haluan tunnille siksi, että voin kertoa harrastavani yhdessä.
Tuskin lapsesi kaverit ovat lapsellesi kateellisia. Uskon, että heillä on ihan samalla tavalla yhteistä puuhaa ja matkoja ja harrastuksia. Ja toisaalta, normaali teini haluaa joskus kavereidensa kanssa olla omassa huoneessaan, eikä koko aikaa symbioosissa vanhempiensa kanssa. Joten se omassa huoneessa touhuaminenkaan ei ole teiniperheessä mitenkään erikoista. Jos sinä et salli sitä omille teineillesi, se on silti yleisesti hyvin tavallista, että teini haluaa joskus oman huoneen rauhaa
[/quote]
Sä et nyt oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitin. En tosiaankaan tarkoita, ettei perheellä voisi olla yhteistä aikaa, jos lapset saavat mitä haluavat. Kyllä meidänkin lapset ovat saaneet aivan riittävästi, mutta en halua opettaa siihen, että ostetaan vain ostamisen ilosta/pakkomielteisesti vaikkei olisi tarvetta. Meillä on varaa ostaa lapsille mieluisat lahjat ja matkustaa ja harrastaa yhdessä, mutta yritän opettaa lapsille, että elämä on täynnä valintoja, kaikkea ei voi saada eikä ole tarpeenkaan. Ja tarkoitin tietenkin sellaisia harrastuksia, joita voi perheen kanssa yhdessä harrastaa, esim. laskettelu. Kyllä meidän teineillä on ihan omatkin harrastuksensa, eivätkä sinne vanhemmat tietenkään tunge.
Enkä ymmärtääkseni missään sanonut, ettei meidän teinit saa viettää aikaa omissa huoneissaan. Aivan itse osaavat päättää mitä tekevät, tulevatko muiden seuraan touhuamaan vai viettävätkö omaa aikaa huoneissaan. Mutta kyse onkin siitä, että heillä on mahdollisuus valita, toisin kuin noilla kahdella heidän ystävällään. Kuten sanoin, ystävät viettävät paljon aikaa itsekseen, kun vanhemmat eivät ole kotona tai touhuavat kukin omiaan ja sisaruksetkin ovat mökkiytyneet omiin huoneisiinsa. Ovat molemmat perheen nuorimpia lapsia ja itse ovat kertoneet meidän lapsille, että kaipaisivat yhteistä aikaa ja tekemistä. Tilanne on meidän lapsilla tarkkaan tiedossa, koska ovat lähes päivittäin noiden ystäviensä kanssa. Tunnen myös toisen vanhemmat ja toisen äidin, joten tiedän itsekin heidän menonsa kohtuullisen hyvin.
t:70
Omalla tietokoneella itsetutkiskelu on helpompaa.