Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Välillä olen vaan väsynyt siihen, että lapsi purkaa pahan olonsa minuun kun isäänsä on niin etäinen suhde
07.10.2020 |
Kyllä ymmärrän, että tämä kuuluu äidin rooliin. Silti välillä harmittaa kuinka vähällä isä pääsee kaikesta. Kasvatus ja muu ikävä toiminta jää minulle, viikonloppu-isä voi huoletta keksiä kivoja juttuja. Ja jos ei pidä lupauksistaan kiinni, lapsi purkaa pahan olonsa minuun, ei suinkaan isäänsä.
Tänään erityisesti väsyttää ja ärsyttää.
Kommentit (18)
Tsemppiä! Muista myös, että isä jää paitsi jostain hyvin merkittävästä. Todennäköisesti myös hänen vastuuttomuus kostautuu jossain vaiheessa jollakin osa-alueella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitähän valitettavasti riittää.
Oon ihan varma, että kiitos tulee sinulle jossain vaiheessa jollain muotoa. Älä anna lapsellisen isän pilata tärkeää äitiyttäsi.
Kannattiko lisääntyä tuollaisen kanssa...
Vihaa ei kannata antaa kohdentaa sinuun. Älä vain ala muiden syntejä kantamaan. Anna lapsen olla vihainen, mutta älä anna purkaa sinuun. Muuten sinulla on kohta keski-ikäinen äidissä kiinni oleva lapsi, joka ei osaa käsitellä pahaa oloaan vaan syyttää kaikesta lapsuuttaan ja äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Vihaa ei kannata antaa kohdentaa sinuun. Älä vain ala muiden syntejä kantamaan. Anna lapsen olla vihainen, mutta älä anna purkaa sinuun. Muuten sinulla on kohta keski-ikäinen äidissä kiinni oleva lapsi, joka ei osaa käsitellä pahaa oloaan vaan syyttää kaikesta lapsuuttaan ja äitiään.
Ja lisäys vielä äidin ei tarvitse uhrautua likasangoksi vaan sen takia, että on eronnut. Uhrautuminen ei ole äidin rooli. Tunteita saa lapsi toki näyttää, niistä pitää jutella ja käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaa ei kannata antaa kohdentaa sinuun. Älä vain ala muiden syntejä kantamaan. Anna lapsen olla vihainen, mutta älä anna purkaa sinuun. Muuten sinulla on kohta keski-ikäinen äidissä kiinni oleva lapsi, joka ei osaa käsitellä pahaa oloaan vaan syyttää kaikesta lapsuuttaan ja äitiään.
Ja lisäys vielä äidin ei tarvitse uhrautua likasangoksi vaan sen takia, että on eronnut. Uhrautuminen ei ole äidin rooli. Tunteita saa lapsi toki näyttää, niistä pitää jutella ja käsitellä.
Kerro nyt ihmeessä kuinka tilanteessa sitten tulisi toimia. Haukkua isä lapselle? Hmm. Ehkä kuitenkaan ei. Käskeä lasta nielemään pettymys ja jatkamaan eteenpäin, tunteita ei saa näyttää jne. Kyllähän ne tunteet on saatava purkaa jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaa ei kannata antaa kohdentaa sinuun. Älä vain ala muiden syntejä kantamaan. Anna lapsen olla vihainen, mutta älä anna purkaa sinuun. Muuten sinulla on kohta keski-ikäinen äidissä kiinni oleva lapsi, joka ei osaa käsitellä pahaa oloaan vaan syyttää kaikesta lapsuuttaan ja äitiään.
Ja lisäys vielä äidin ei tarvitse uhrautua likasangoksi vaan sen takia, että on eronnut. Uhrautuminen ei ole äidin rooli. Tunteita saa lapsi toki näyttää, niistä pitää jutella ja käsitellä.
Kerro nyt ihmeessä kuinka tilanteessa sitten tulisi toimia. Haukkua isä lapselle? Hmm. Ehkä kuitenkaan ei. Käskeä lasta nielemään pettymys ja jatkamaan eteenpäin, tunteita ei saa näyttää jne. Kyllähän ne tunteet on saatava purkaa jotenkin.
Mä kertoisin, että se ei ole sinun vikasi, jos lapsen isä peruu suunnitelmat. Isää ei tarvitse haukkua. Kysy miltä lapsesta tuntuu, kuuntele ja ohjaa kertomaan pettymyksen tunteista isälle / selvittämään asia isän kanssa. Tai jos lapsi ei halua puhua niin anna olla. Älä kuitenkaan selittele isän puolesta vaan anna isän itse tehdä selittelyt.
Jostain syystä itseasiassa oletin, että lapsi on murrosikäinen. Pienen lapsen kiukku ja pettymys varmaan itseasiassa on sellainen, jonka äidin on osin otettava vaan vastaan (toki voi sanoa, ettei äiti voinut vaikuttaa asiaan).
Minkä ikäinen lapsi sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaa ei kannata antaa kohdentaa sinuun. Älä vain ala muiden syntejä kantamaan. Anna lapsen olla vihainen, mutta älä anna purkaa sinuun. Muuten sinulla on kohta keski-ikäinen äidissä kiinni oleva lapsi, joka ei osaa käsitellä pahaa oloaan vaan syyttää kaikesta lapsuuttaan ja äitiään.
Miten voi estää sen että lapsi purkaa pahan olonsa äitiin? Kai jonkun pitää häntä kuunnella. Vai pitäisikö vain sanoa, että mene omaan huoneeseen mörisemään? Kyllä viisas ja vastuuntuntoinen aikuinen kantaa vastuun tässä suhteessa.
Vaihtakaa osia ja ala sinä viikonloppu äidiksi. Miksi ylipäätänsä suostuit tuohon, että yksin kannat viikkovastuut. Lapsi viikoksi isälle ja joka toinen viikonloppu sinun luokse, jos sinulla on aikaa, eikä muita menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa osia ja ala sinä viikonloppu äidiksi. Miksi ylipäätänsä suostuit tuohon, että yksin kannat viikkovastuut. Lapsi viikoksi isälle ja joka toinen viikonloppu sinun luokse, jos sinulla on aikaa, eikä muita menoja.
Kula lastaan rakastava äiti antaisi lapsensa tuollaisen ihmisen hoivaan? En minä ainakaan. Ei se silti tarkoita, etteikö voisi olla välillä väsynyt siihen osaansa, jonka elämä on heittänyt.
Kyllä se kaulatatuointi ja rikosrekisteri sittenkin kertoivat jotain miehestä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaa ei kannata antaa kohdentaa sinuun. Älä vain ala muiden syntejä kantamaan. Anna lapsen olla vihainen, mutta älä anna purkaa sinuun. Muuten sinulla on kohta keski-ikäinen äidissä kiinni oleva lapsi, joka ei osaa käsitellä pahaa oloaan vaan syyttää kaikesta lapsuuttaan ja äitiään.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Miten syyttää äitiään jos isä on munannut?
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa osia ja ala sinä viikonloppu äidiksi. Miksi ylipäätänsä suostuit tuohon, että yksin kannat viikkovastuut. Lapsi viikoksi isälle ja joka toinen viikonloppu sinun luokse, jos sinulla on aikaa, eikä muita menoja.
Aina ei ole mahdollista... kaikilla ei ole sellaista vastuunottokykyä että voisivat huolehtia lapsestaan pidempiä aikoja. Tervetuloa todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo otit Alfamiehen, opitko jotain?
Meillä on ihan sama tilanne. Pitää usein sanoa lapselle että mene juttelemaan isän kanssa välillä, nyt en jaksa.
Jos isä on kylmä ja etäinen, joutuu äiti kantamaan kaikki lapsen surut ja murheet. Ne jotka liittyvät isään, mutta myös muut: ne jotka liittyvät kaverisuhteisiin, sairauksiin, ahdistuksiin jne...
Ja tämä ei sanomalla muutu miksikään.
Toki voi myös äiti olla etäinen, mutta meillä näin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaa ei kannata antaa kohdentaa sinuun. Älä vain ala muiden syntejä kantamaan. Anna lapsen olla vihainen, mutta älä anna purkaa sinuun. Muuten sinulla on kohta keski-ikäinen äidissä kiinni oleva lapsi, joka ei osaa käsitellä pahaa oloaan vaan syyttää kaikesta lapsuuttaan ja äitiään.
Miten voi estää sen että lapsi purkaa pahan olonsa äitiin? Kai jonkun pitää häntä kuunnella. Vai pitäisikö vain sanoa, että mene omaan huoneeseen mörisemään? Kyllä viisas ja vastuuntuntoinen aikuinen kantaa vastuun tässä suhteessa.
Juu, kuunnella kyllä ja keskustella. Se ei ole mielestäni pahan olon purkamista äitiin vaan normaaleja tunteita, jotka kuuluvat elämään. Jos johonkin (äitiin) puretaan tunteita oletan tämän tarkoittavan äidin nimittelyä, vähättelyä, syyttelyä, henkilökohtaisuuksiin menemistä tai esim. tavaroiden rikkomista. Se ei ole oikein, ja sellaista ei saa sallia. Lapsen pitää oppia tunnistamaan oikea syy mistä paha olo johtuu.
Ja pienellä lapsella äidin tehtäväksi varmasti jää sietää kiukuttelua, mutta isomman lapsen on tunnistettava mistä syystä ja kenestä paha olo johtuu, jotta asiaa voi käsitellä oikein.
Alue: Aihe vapaa
Aikansa se vain kestää. Aikuisena osaa toivottavasti arvostaa. Ja onhan niitä hyviäkin hetkiä, joista isä ei pääse osalliseksi.