Lue keskustelun säännöt.
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Miksi useampi käyttää sanaa "kullitettu" kun joku esine on kullattu? Miten kulli liittyy asiaan ;)
No joo kyllä me se tiedetään mutta on hauskaa sanoa kullitettu. Se on huonoa huumoria ja sopii kasarin henkeen ja ilmapiiriin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muotia oli myös valaistu karttapallo kirjahyllyn päällä, kukaan ei varmaan koskaan sitä katsonut
Minä olisin kyllä katsonut, mutta mulle ei sitten koskaan hankittu karttapalloa, vaikka piti.
Lempiharrastukseni näet lapsena oli karttojen tutkiminen ja omien karttojen ja maailmojen piirtäminen myös.
Uppouduin tuntikausiksi omiin karttojeni maailmaan, näin kartat jotenkin elävinä maisemina, en pelkkinä karttoina. Kun piirsin omia kaupunkikarttojani, näin ne teinä ja asuinalueina jne. Välillä ajelin itse piirtämiäni kartan teitä, sellaisella kuulakärkikynän päällä, joka suurensi näkymän. Tuntui kuin olisin oikeasti ajanut sitä tietä.
Tämän paremmin en osaa selittää, mutta karttapallokin oli haaveeni, ja olisin sitä varmasti paljon pyöritellyt.
Onneksi koulun kartasto oli hyvä ja lisäksi löytyi autokarttoja ja muuta mielenkiintoista, lattia oli täynnä karttoja kun innostuin tutkimuksiini.
Niin ja kun täällä useat mainitsevat "sosiaalisen asemansa", niin molemmat vanhemmat oli Outokummun tehtailla töissä, äiti konttorissa ja isä sulatossa.
Eikä minustakaan ole akateemista tullut, vaikka innostus karttoihin olisi voinut johtaa vaikka mihin.
n48
Vierailija kirjoitti:
Lasten pelottavailmeiset ja tunkkaiset itä-eurooppalaiset nuket.
Nämä oli spookyja! Vanhemmat matkusti usein venäjällä (olivat vähän kommarityylisiä punikkeja) ja raahas näitä. Niillä oli usein vihainen ilme ja räikeät meikit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muotia oli myös valaistu karttapallo kirjahyllyn päällä, kukaan ei varmaan koskaan sitä katsonut
Minä olisin kyllä katsonut, mutta mulle ei sitten koskaan hankittu karttapalloa, vaikka piti.
Lempiharrastukseni näet lapsena oli karttojen tutkiminen ja omien karttojen ja maailmojen piirtäminen myös.
Uppouduin tuntikausiksi omiin karttojeni maailmaan, näin kartat jotenkin elävinä maisemina, en pelkkinä karttoina. Kun piirsin omia kaupunkikarttojani, näin ne teinä ja asuinalueina jne. Välillä ajelin itse piirtämiäni kartan teitä, sellaisella kuulakärkikynän päällä, joka suurensi näkymän. Tuntui kuin olisin oikeasti ajanut sitä tietä.
Tämän paremmin en osaa selittää, mutta karttapallokin oli haaveeni, ja olisin sitä varmasti paljon pyöritellyt.
Onneksi koulun kartasto oli hyvä ja lisäksi löytyi autokarttoja ja muuta mielenkiintoista, lattia oli täynnä karttoja kun innostuin tutkimuksiini.
Niin ja kun täällä useat mainitsevat "sosiaalisen asemansa", niin molemmat vanhemmat oli Outokummun tehtailla töissä, äiti konttorissa ja isä sulatossa.
Eikä minustakaan ole akateemista tullut, vaikka innostus karttoihin olisi voinut johtaa vaikka mihin.n48
Mä myös rakastin karttoja ja mulle ei ostettu karttapalloa vaikka manguin ja toivoin joululahjaksi! Oli ”turhuutta” (niinkuin kaikki mitä lapsi toivoi, en saanut koskaan mitään eikä lelujakaan oikein ollut).
Meillä oli rukki, muttei alkuperäisenä puunvärisenä, vaan maalattu muistaakseni mustalla ja violetilla kiiltävällä maalilla.
Äitini oli myös ihastunut kaikkeen taottuun, eli oli jykeviä takorautaisia kynttilänjalkoja. Myös katosta roikkui takorautainen kynttiläkruunu, joskaan siinä ei ikinä poltettu kynttilöitä.
Lattialla oli myös tutun puusepän tekemiä isoja sorvattuja kynttilänjalkoja.
Taisi olla aikansa maalaisromanttinen sisustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koriste-esineitä, mutta 80-luvulla mustat muhkeat nahkasohvat oli sisustuselementti numero yksi. Minusta ne olivat todella epämukavat ja narisivat ärsyttävästi. Nahka tuntui nihkeältä ja kylmältä ihoa vasten. Sitten oli sellasia valkoisia läpinäkyviä laskostettuja verhoja.
Myös kaaret oviaukoissa olivat suosiossa. Kaikki oli pastellinväristä: mintunvihreää ja vaaleanpunaista.
Ketjun paras eli pahin on tuo Pentikin Kaamoskivi. Muuten tykkään Pentikin kotoisasta tyylistä, mikähän lipsahdus tuo on ollut? Kaupaksi on kuitenkin mennyt ja hyvin. Mulle tulee siitä mieleen epämuodostunut sydän.
Juu, joka kaverin luona oli nahkasohvat 80-luvulla, meillä ei (onneksi).
Meillä oli, nyt kun mietin, tosi kiva ja söpön näköinen sohva ja sarjaan kuuluvat kaksi nojatuolia. 70-luvulla kai hankittu, kun taitaa sohva löytyä jo 70-luvun puolenkin kuvista.
Sohva oli kuin metsän sammalta jossa on raitoja. Sohva oli ihan vihreän sammalen värinen ja samettia. Alaosa oli yhtäjaksoinen valkoinen vaneri.. siis jalkaosa.
Istuimen selässä kaksi nappia.
Maaseudulla parissakin kodissa muistan 80-luvulla sisustuselementtinä aidon hirventaljan seinällä. Pikkutyttönä kammosin niitä, samoin kodeissa joissa perheen isäntä harrasti metsästystä esillä olevat trofeet ja hirvensarvet seinällä aiheutti puistatuksia.
Muistaako kukaan koriste-esineenä sellaisia pieniä kangaspuita hyllyllä?
Myös puiset taulut, joihin oli kiinnitetty pikkuruisia reikäleipiä ja suolapusseja ja teksti kodin onni tms. muistuu mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä myös korkealle kärkisijoille pääsevä: nahkapeikko!!
Herrajjumala tuo on pelottava! Mummoni ystävättärellä oli kokoelma samantapaisia peikkoja, mutta muistan että ne olivat sympaattisia ja lapset mielestä hienoja. Tuo on ihan demonien sukua.
Minun serkku tykkäsi niistä itkevä klovni-julisteista ym tavaroista, sen huoneessa oli niitä.
Serkullani oli siihen (80-luvun puoliväli) aikaan tukka kunnolla pystyssä ja valkaistu.
Se oli jostain ostanut myös tätä itkevää klovni-hahmoa matkivan posliinisen tytön pään pöydälleen. Päällä oli valkoinen naama paksuine mustine valuvine meikkeineen ja kyynelineen sekä kaksivärinen tukka (puoliksi valkoinen puoliksi violetti muistaakseni). Se tukkaosa ei ollut posliinia vaan jotain höyhenhaituvaa joka sähköisesti tönötti ilmassa jokasuuntaan. Varmaan Tiimarista tms ostanut sen. Se oli kyllä hieno.
Posliinipäällä näkyi myös senverran olkapäitä ja kaulan alapuolta, että näki että käytti mustaa nahkarotsia, kuten asiaan kuului.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytetty oikea hirvenpää sarvineen olohuoneen seinällä. Pelkäsin sitä kun kyläilimme tuttavillamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koriste-esineitä, mutta 80-luvulla mustat muhkeat nahkasohvat oli sisustuselementti numero yksi. Minusta ne olivat todella epämukavat ja narisivat ärsyttävästi. Nahka tuntui nihkeältä ja kylmältä ihoa vasten. Sitten oli sellasia valkoisia läpinäkyviä laskostettuja verhoja.
Myös kaaret oviaukoissa olivat suosiossa. Kaikki oli pastellinväristä: mintunvihreää ja vaaleanpunaista.
Ketjun paras eli pahin on tuo Pentikin Kaamoskivi. Muuten tykkään Pentikin kotoisasta tyylistä, mikähän lipsahdus tuo on ollut? Kaupaksi on kuitenkin mennyt ja hyvin. Mulle tulee siitä mieleen epämuodostunut sydän.
Juu, joka kaverin luona oli nahkasohvat 80-luvulla, meillä ei (onneksi).
Meillä oli, nyt kun mietin, tosi kiva ja söpön näköinen sohva ja sarjaan kuuluvat kaksi nojatuolia. 70-luvulla kai hankittu, kun taitaa sohva löytyä jo 70-luvun puolenkin kuvista.
Sohva oli kuin metsän sammalta jossa on raitoja. Sohva oli ihan vihreän sammalen värinen ja samettia. Alaosa oli yhtäjaksoinen valkoinen vaneri.. siis jalkaosa.
Istuimen selässä kaksi nappia.
Meillä oli sama sohva! ”Sammalpinta” oli ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on osin käyttöesine mutta varmaan moni muistaa: roikkuvien huonekasvien SIMPUKKA-AMPPELI.
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.com/search?q=wallpaper+violin+and+rose&client=tablet…
Taiteelliset julisteet seinällä 80-luvulla, ja varsinkin 90-luvulla. Viulu ja ruusu oli deeppiä shittiä, ja erilaiset aurinkorannat suutelevine pareineen...
Lampunvarjostimet olivat usein paksua kangasta kullitetulla koristenauhalla.
Seinällä oli jonkinlainen ilmanpainemittari/lämpömittari, jota ei koskaan katsottu.
Saviset koristepöllöt seinällä (laitan linkin jos löydän).
Lisätään deepin shitin julisteisiin kaikki ne tummansiniset täysikuuviritelmät, joissa yksinäinen susi ulvoo ja vaaleahiuksinen kaunotar vääntelehtii hassusti. Näitä näkee edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis mutta tuli valtava ikävä Tiimaria! Samanlaista kauppa ei ole sen jälkeen tullut. Siellä oli sekä sisustusta, paperitavaraa, tarroja ja krääsää, ja Jyväskylässä oli erikoisuus eli ns ”vanha-Tiimari” jonka alimmassa kerroksessa oli lehti-divari. Siellä oli siis Aku ankkoja, heppahulluka, hopeanuolia jne MUTTA myös kasarin suursuosikkeja eli harlekiini-sarjaa, lääkäriromanssi-sarjaa ja romantiikka-sarjaa. Eli naisten ”seksinovelleja” sellaisessa ohuessa pokkarimuodossa.
Oi kun pääsisi ajassa taaksepäin! <3
Pitkulaiseen lautaan lyödyt naulat, joiden väliin viritetty koristelankaa. Muodostivat kukka- tai jonkun psykedeelisen kuvion. Lauta oli yleensä musta. En muista oliko 70- vai 80-lukua.
Joku mainitsi muovisen hevosenpään, minkä alla ilmapuntari. Muistan näitä myös kuparisina sekä ilman tuota puntaria sellainen taulu, missä vaikka kaksi metallista kurkea kurottaa ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei ole ihan koriste-esine mutta oliko muiden äideillö vimma laittaa joka halvatun ikkunaan ohut pitsinen ala-kappa. Äitini mielestä se oli upean näköinen koriste. Mun mielestä ihan hirveä. Ikkunat näytti hirveältä kun oli tavalliset sivuverhot ja sitten rypytetty alakappa siinä 30-40cm ikkunan alareunasta ylöspäin.
Jotenkin ymmärrän yläkapan mutta alakappaaen!
Apua :D äitini laittaa vieläkin alakapan.
Ne koko seinän täyttävät lastulevy-kirjahylly-lasivitriini-hirvitykset olivat kyllä karmeinta mitä voi olla. Ja vielä ihan täynnä kaikkea sen ajan halpaa sisustuskrääsää. Vanhemmillani oli juuri tälläinen. Ja täynnä just näitä nukkeja, viuhkoja, lasikupolikello, muovitulppaaneita... siis kaikki mahdollinen.
Äiti oli käynnyt vielä Tallinnasta mustalta torilta(?) käynnyt hakemassa semmoista superhalpaa kristallia ja lasia. Ja sitten oli täynnä kirjoja. Erikoisuutena meidän mutsilla oli joku 5-osainen lintukirja sarja, ja yksi "kirja" oli täynnä kasetteja, johon oli nauhoitettu eri lintujen ääniä. Oikeasti? Miettikää 12 kasettia täynnä eri linutjen viserryksiä. :D ou mai gaad
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju, vaikken vielä ehtinyt kokonaan lukemaan läpi.
Mieleen tuli umpikasari sisustusesine, joita lapsuudenystäväni äiti ilmeisesti rakasti; harlekiininuket ja saman tyyliset naamiot, joita ripustettiin seinille koristeeksi.
Toinen sisustusjuttu oli sellainen kolmiosainen taulu, jossa keskimmäinen oli hieman kookkaampi ja reunoilla kapeammat taulut ja kuvana jokin öinen kaupunki tai iltaruskossa hehkuva palmuranta. :D
Vitriinikaapissa viinilasit ja niitä pikkuruisia viinapulloja ruotsinlaivalta.
Lasten/nuorten huoneissa seinäkello, joka muistutti ulkonäöltään rannekelloa, mutta oli semmoinen iso. Samoin lastenhuoneessa riisipaperi pallovalaisin, jossa jotakin nukkumatin kuvia.
Mulla on vieläkin tollainen kolmiosainen taulu, sinisävyinen ja siinä on rantamaisema, kaukaisuudessa siintävä vuori ja jotain heiniä maalattuna. Kamala, mauton eikä yhtään muodikas mutta ah niin nostalginen ja rauhoittava :D
Mulla on yhä maatuska❤️