Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Minä en kotoani muista muuta kuin kuusiosaisen tietosanakirjasarjan ja matkamuistoina tuodut miniviinapullot, joita yksi tädeistä vainosi aina, jos meillä oli joku juhlapäivä. Hän kävi piilottamassa ne johonkin kaapin perukoille.
Joissakin sukulais- ja tuttavaperheissä oli imeliä melkein aitoja tauluja tyyliin auringonlasku järvellä, rantakoivu ja vene tai kukka-asetelma. Yritäpä niistä sanoa jotakin neutraalia, ettei loukkaisi ketään. Meidän äidillä oli sen verran esteettistä silmää, vaikka duunariperhe oltiinkin, ettei meille tuotu tuota toritaidetta. Ja onneksi sitä silmää on riittänyt jonkin verran minullekin, etten ole hankkinut krääsää enkä tuliaisina saamiakaan ole ripustanut esille. Kruusatut astiatkin ovat siirtyneet sujuvasti kierrätykseen.
Meillä oli myös tuo maalattu taulu jossa auringonlasku, rantakoivu ja soutuvene rannassa. Vanhempani on kouluttamatonta rupusakkia (tuolloin ei ollut vielä termiä ”weetee” olemassa) ja äiti selitti suu vaahdossa että nyt kun meillä on MAALATTU TAULU niin ollaan oikein kulttuurikoti ja parempaa sakkia.
Niin, tuo taulu oli juuri tusinakopio jostain torilta ja samanlainen kopio varmaan joka toisessa suomalaisessa perheessä. Kulttuurikoti! XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ihan ok että lampunvarjostin oli vähän kärähtänyt!
Hienoja tauluja oli myös ne missä oli joku coctail-lasi, jossa kirkkaan vihreää nestettä ja siitä pyrähtämässä lentoon joku kyyhkynen. Näitä oli ihan sarjoja joissa kolme eri värisellä juomalla täytettyä vähän erilaista lasia.
Onko koriste-esine? Auton imukuppi-karvinen
On kyllä ollut takavuosikymmeninä yhtenäiskulttuuri vahvaa! Olen syntynyt -84 ja muistan suurin piirtein kaikki näistä, ilmeisesti meillä päin oli sitten ysärilläkin paljon tätä 70- ja 80-lukujen sisutusta.
Jatkakaa ihmeessä, hienoja ja erityisesti "hienoja" esineitä näköjään piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Ei hitto....luin tätä ketjua illalla ja näin yöllä unta että löysin tämän taideteoksen meidän takasta ja säikähdin. Joo, on kyllä ihan kamala.
Joku mainitsi pikkuliinat. Pikkuliina oli olohuoneen pöydällä,tv:n päällä, pianon päällä ja puhelinpöydällä puhelimen alla. Usein peritty, johon mummo oli kirjonut kukkia ja virkannut reunapitsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös sellainen posliininen käsi oli in. Siis pystyssä seisova ranteesta ylöspäin oleva siro valkoinen käsi,jossa oli ilmeisesti tarkoitus säilyttää sormuksia.
Meiltä löytyi ja sitten oli käsilamppu. Iso mustä käsi, joka piteli valkoista palloa ja siihen tuli valo.
Minäkin repesin kun kävin googlettamassa sekä Pentikin Kaamoskiven että tamperelaisen nahkapeikon kuvan. Ei hitto minkälaisia esineitä sitä onkaan ihmiset pitäneet esillä. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi pikkuliinat. Pikkuliina oli olohuoneen pöydällä,tv:n päällä, pianon päällä ja puhelinpöydällä puhelimen alla. Usein peritty, johon mummo oli kirjonut kukkia ja virkannut reunapitsit.
Pikkuliina oli joo jokaisen tason päällä, ja tasoilla olevan koriste-esineen alla - mutta mikä oudointa, myös kukka-maljakon alla.
Oli oikein kaappi missä oli hyllyllinen erilaisia pieniä (usein pyöreitä ja pitsisiä tai käsinvirkattuja) pikkuliinoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös sellainen posliininen käsi oli in. Siis pystyssä seisova ranteesta ylöspäin oleva siro valkoinen käsi,jossa oli ilmeisesti tarkoitus säilyttää sormuksia.
Meille äiti osti Lontoon matkaltaan posliinisen vaaleanpunaisen käden joka ruuvattiin seinään, laittoi sen vessaan. Luuli kai että on saippuateline. Ei siinä saippua kyllä pysynyt.
Meillä oli kans tuo saippuatelineenä, mutta musta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaikki täällä mainitut tavarat löytyivät ainakin toisesta mummolasta ja usein molemmista :D 30-luvun alussa syntyneitä. Tulipa kotoisa olo. Eipä ole mummoloita enää ja vain yksi isovanhemmista elossa.
Tuttuja oli ainakin ulkomaankrääsät ja -nuket, viuhkat seinällä, pörröpeikot, kupukello (nykyään äidillä hienosti sisustetussa asunnossa, sopii sinne), maatuskat, puutulppaanit, viirit, Humppilan ruma lasikulho, käkikello, lasitaulu jossa hiekka valui sisällä, ilmapuntari/lämpömittari seinällä, puhelinpöytä, posliini- ja lasieläimet...
Ja varmasti olen nähnyt tuon kaamoskiven, ihan järkyttävä!
Ja tietosanakirjasarjat, mutta hyllyissä oli myös kirjoja joita ihan luettiin.
Sitten oli seinällä sellainen poronturkkijuttu jossa oli poronsorkka. Matkamuisto kai myös.
Vierailija kirjoitti:
Tää on osin käyttöesine mutta varmaan moni muistaa: roikkuvien huonekasvien SIMPUKKA-AMPPELI.
Heh, meillä on ihan uusi tällainen, mies valitsi joskus vuosi pari sitten. Pidetään siinä ulkona sellaista lasipalloa jossa kasveja sisällä.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä osti kulkukauppiaalta tauluja jotka jo mun lapsensilmissäkin näytti ihan karseilta, ne oli maalattu pehmeälle vanerille. Ne oli vuosia seinillä. Oli myös muovikukkia ja kauheita seinävaatteita.
Mutta kaupustelijalta ostetussa Combi-tietokirjasarjassa oli itua. Meitä ei koskaan kielletty lukemasta ja me luettiin ne ihan risoiksi. Osa yleissivistyksestäni tulee sieltä. :D Nykyään ovat kyllä paikoin hassua vanhahtavaa luettavaa.
Jotenkin muistan niitä kömpelöitä ja rumia koriste-esineitä myös hellyydellä.
Televisiot oli silloin isoja laatikkomaisia putkitelkkareita ja se pinta(kuori) oli jotain jalopuujäljitelmää.
Sen tv:n PÄÄLLÄ oli usein joko pikku pöytäliina, ehkä koriste-esine sen liiman päällä tai kuten meillä - erityisen sähköturvallisuusvastaisesti - kukkamaljakko vedellä/kukilla pikkuliinan päällä. Eihän se muuten mutta jos kaatuu ja sähkölaite kastuu...
Mä muistin yhden rumiluksen vielä:
Seinällä roikkuva tarjotinhihna johon laitettiin koristetarjotin. Se koristetarjotin oli lakkapintainen venäläistyyppinen (kts linkki):
https://aarteetjaloydot.fi/tuote/1970-luku-hyvakuntoinen-venalainen-tar…
Mutta siis oudointa oli se seinään kiinnitetty hihna eli ikäänkuin kaksi remmiä joiden sisään se tarjotin pujotettiin. Pahimmillaan se remmi oli koristekirjailtu. Harmi kun en siitä hihnasta löydä kuvaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä myös korkealle kärkisijoille pääsevä: nahkapeikko!!
Herrajjumala tuo on pelottava! Mummoni ystävättärellä oli kokoelma samantapaisia peikkoja, mutta muistan että ne olivat sympaattisia ja lapset mielestä hienoja. Tuo on ihan demonien sukua.
Tästä muistui mieleeni Peikko-juoma. Etiketissä oli pieni peikonkuva. Niitä oli erilaisia joita kerättiin (Hamsteri, Poppa, Sumppi ja Edward). Mulla on tallella vihko, johon olen liimannut noita pikkukuvia.
https://scontent-yyz1-1.cdninstagram.com/v/t51.2885-15/sh0.08/e35/s640x…
Vierailija kirjoitti:
Mä muistin yhden rumiluksen vielä:
Seinällä roikkuva tarjotinhihna johon laitettiin koristetarjotin. Se koristetarjotin oli lakkapintainen venäläistyyppinen (kts linkki):
https://aarteetjaloydot.fi/tuote/1970-luku-hyvakuntoinen-venalainen-tar…
Mutta siis oudointa oli se seinään kiinnitetty hihna eli ikäänkuin kaksi remmiä joiden sisään se tarjotin pujotettiin. Pahimmillaan se remmi oli koristekirjailtu. Harmi kun en siitä hihnasta löydä kuvaa!
Nyt löyty hihnat! :)
http://sinkkulaaksontarinoita.blogspot.com/2016/08/tarjottimet-ojennuks…
Tuo oli monessa keittiössä. Kuulin sille lempinimenkin, tyrkyttimen riiputin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistin yhden rumiluksen vielä:
Seinällä roikkuva tarjotinhihna johon laitettiin koristetarjotin. Se koristetarjotin oli lakkapintainen venäläistyyppinen (kts linkki):
https://aarteetjaloydot.fi/tuote/1970-luku-hyvakuntoinen-venalainen-tar…
Mutta siis oudointa oli se seinään kiinnitetty hihna eli ikäänkuin kaksi remmiä joiden sisään se tarjotin pujotettiin. Pahimmillaan se remmi oli koristekirjailtu. Harmi kun en siitä hihnasta löydä kuvaa!
Nyt löyty hihnat! :)
http://sinkkulaaksontarinoita.blogspot.com/2016/08/tarjottimet-ojennuks…
Alue: Aihe vapaa
Minä en kotoani muista muuta kuin kuusiosaisen tietosanakirjasarjan ja matkamuistoina tuodut miniviinapullot, joita yksi tädeistä vainosi aina, jos meillä oli joku juhlapäivä. Hän kävi piilottamassa ne johonkin kaapin perukoille.
Joissakin sukulais- ja tuttavaperheissä oli imeliä melkein aitoja tauluja tyyliin auringonlasku järvellä, rantakoivu ja vene tai kukka-asetelma. Yritäpä niistä sanoa jotakin neutraalia, ettei loukkaisi ketään. Meidän äidillä oli sen verran esteettistä silmää, vaikka duunariperhe oltiinkin, ettei meille tuotu tuota toritaidetta. Ja onneksi sitä silmää on riittänyt jonkin verran minullekin, etten ole hankkinut krääsää enkä tuliaisina saamiakaan ole ripustanut esille. Kruusatut astiatkin ovat siirtyneet sujuvasti kierrätykseen.