Lue keskustelun säännöt.
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Pahkatuotteet saattavat olla 100v. kuluttua kuumaa antiikkia. Käsittääkseni vastaavia pahkoja ei enää löydy mistään, koska puusto on niin nuorta. Pahkapöytä vaatii jo satoja vuosia vanhan möhkäleen, joita ei kai enää ole.
Aivan, vielä kun olisi joku paikka minne nämä voisi piilottaa sadaksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahkatuotteet saattavat olla 100v. kuluttua kuumaa antiikkia. Käsittääkseni vastaavia pahkoja ei enää löydy mistään, koska puusto on niin nuorta. Pahkapöytä vaatii jo satoja vuosia vanhan möhkäleen, joita ei kai enää ole.
Aivan, vielä kun olisi joku paikka minne nämä voisi piilottaa sadaksi vuodeksi.
:D
Vierailija kirjoitti:
Tää ei ole ihan koriste-esine mutta oliko muiden äideillö vimma laittaa joka halvatun ikkunaan ohut pitsinen ala-kappa. Äitini mielestä se oli upean näköinen koriste. Mun mielestä ihan hirveä. Ikkunat näytti hirveältä kun oli tavalliset sivuverhot ja sitten rypytetty alakappa siinä 30-40cm ikkunan alareunasta ylöspäin.
Jotenkin ymmärrän yläkapan mutta alakappaaen!
Meillä ei ollut ainuttakaan pitsiverhoa, äiti inhosi niitä. Verhot oli aina ommeltu marimekon kankaasta tai vastaavista.
Teininä sitten halusin sellaset oikein muhkeat pitsiverhot huoneeseeni, sellaset kaartuvat sivuverhot joissa hörhelöreunat. Ja ne sainkin. Olin täynnä äitini marimekkoilua ja "hyvää makua".
Kun kotoa muutin 90-luvun alussa, niin silloinkin ensimmäiseksi halusin mahdollisimman äitini maun vastakohtaiset verhot olohuoneeseeni, tämmöiset:
https://i1.wp.com/design-homes.ru/images/galery/1468/frantsuzskie-shtor…
Nyt keski-ikäisenä en tunne enää himoa tollasiin romanttisiin pitsi- ym verhoihin, joihin minun tuli nuorena joku tarve. Kaikki verhoni ovat yksinkertaisia sivuverhoja joissa on raitaa tai ruutua. Eli äidin jalanjäljille olen päässyt, mutta marimekkoa ei ole. Kivoja verhoja saa halvemmallakin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus näki seinillä koottuja palapelejä kontaktimuovilla päällystettynä. En ole 90-luvun jälkeen niitä nähnyt.
Oh, anoppilasta löytyy, vaikka ovat muuttaneetkin 2010-luvulla siitä alkuperäisestä asunnostaan.
Tämä on kyllä varmaan 90-lukua, mutta sellainen puinen itseseisova tulppaanikimppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näki seinillä koottuja palapelejä kontaktimuovilla päällystettynä. En ole 90-luvun jälkeen niitä nähnyt.
Oh, anoppilasta löytyy, vaikka ovat muuttaneetkin 2010-luvulla siitä alkuperäisestä asunnostaan.
Tämä on kyllä varmaan 90-lukua, mutta sellainen puinen itseseisova tulppaanikimppu.
Joissain malleissa niihin kukkiin sai vielä valonkin syttymään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ei ole ihan koriste-esine mutta oliko muiden äideillö vimma laittaa joka halvatun ikkunaan ohut pitsinen ala-kappa. Äitini mielestä se oli upean näköinen koriste. Mun mielestä ihan hirveä. Ikkunat näytti hirveältä kun oli tavalliset sivuverhot ja sitten rypytetty alakappa siinä 30-40cm ikkunan alareunasta ylöspäin.
Jotenkin ymmärrän yläkapan mutta alakappaaen!
Ei ne ole alakappoja. Ne ovat salusiineja. Ovat käteviä tiheästi rakennetulla alueella keittiön ikkunassa, naapuri ei näe mitä milloinkin on ruokana.
Käkikellosta tuli mieleen mummolan seinäkello, joka tietenkin mekkaloi joka tunnin lisäksi yhden äänimerkin joka puolen tunnin kohdalla. En tajua miten enoni pystyi nukkumaan sen kanssa samassa huoneessa. Oli kai niin tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käkikellosta tuli mieleen mummolan seinäkello, joka tietenkin mekkaloi joka tunnin lisäksi yhden äänimerkin joka puolen tunnin kohdalla. En tajua miten enoni pystyi nukkumaan sen kanssa samassa huoneessa. Oli kai niin tottunut.
Siis kaappikelloa tarkoitan
Semmoinen seinään laitettava muovinen hevosen pää. Jonka alla oli kosteusmittari. Papallani oli tälläinen. Voisin ottaa omaankin vintage henkiseen asuntooni. Pidän tuollaisista ruman kauniista kitch jutuista toisinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko jo mainittu, mutta omalla ihanalla mummullani oli sellaisia värikkäitä, puisia koristekukkia. Oli sekä pöydälle laitettavia että pidempivartisia, maljakkoon sopivia. Tässä kuvaa:
https://marijumyy.fi/cat/product_details.php?p=7517
Lapsena tykkäsin, nykyisin tuntuvat hirveiltä.
Vierailija kirjoitti:
Hypnoottinen rumilus: Kupukello. Nuo pampulat pyörivät vuorotellen kumpaankin suuntaan.
Aah! Anoppilassa on vielä tänäkin päivänä tällainen ja jonakin päivänä se päätyy vielä meille, koska mitäänhän ei saa heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näki seinillä koottuja palapelejä kontaktimuovilla päällystettynä. En ole 90-luvun jälkeen niitä nähnyt.
Oh, anoppilasta löytyy, vaikka ovat muuttaneetkin 2010-luvulla siitä alkuperäisestä asunnostaan.
Tämä on kyllä varmaan 90-lukua, mutta sellainen puinen itseseisova tulppaanikimppu.
Joissain malleissa niihin kukkiin sai vielä valonkin syttymään :)
Valotulppaanit
https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/2485842.jpg
Puutulppaani
https://kuvat.huuto.net/v1/dcde/72ba17d71239ae5dd39d2b33f7f/427669307-m…
Vierailija kirjoitti:
Joka kodissa oli 80-luvulla tietosanakirjat siistissä rivissä kirjahyllyssä ja laskisin ne melkein koristeeksi, koska ei niitä kukaan koskaan ainakaan lukenut.
Oi kyllä. Kun vanhempani muuttivat lapsuudenkodistani, yrittivät kipata minun ja mieheni vaivoiksi kaksi tietosanakirjasarjaa, 9-osaisen eläintietokirjasarjan ja viisiosaisen suomen historiasta kertovan kirjasarjan. Kun minä ja mieheni "niin tykätään kirjoista".
Niitäkään kirjoja ei kuulemma kukaan ollut koskaan lukenut, joten koriste-esineeksi kai nekin on 80-luvulla hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.google.com/search?q=wallpaper+violin+and+rose&client=tablet…
Taiteelliset julisteet seinällä 80-luvulla, ja varsinkin 90-luvulla. Viulu ja ruusu oli deeppiä shittiä, ja erilaiset aurinkorannat suutelevine pareineen...
Lampunvarjostimet olivat usein paksua kangasta kullitetulla koristenauhalla.
Seinällä oli jonkinlainen ilmanpainemittari/lämpömittari, jota ei koskaan katsottu.
Saviset koristepöllöt seinällä (laitan linkin jos löydän).
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko jo mainittu, mutta omalla ihanalla mummullani oli sellaisia värikkäitä, puisia koristekukkia. Oli sekä pöydälle laitettavia että pidempivartisia, maljakkoon sopivia. Tässä kuvaa:
https://marijumyy.fi/cat/product_details.php?p=7517
Lapsena tykkäsin, nykyisin tuntuvat hirveiltä.
Heh, mun äidillä oli noita ja se osti mullekin lahjaksi tollasen. Kerran se puutulppaanihässäkkä tippui ja halkesi, ja kun sitten heitin sen pois niin äitini suuttui verisesti! :D
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.com/search?q=wallpaper+violin+and+rose&client=tablet…
Taiteelliset julisteet seinällä 80-luvulla, ja varsinkin 90-luvulla. Viulu ja ruusu oli deeppiä shittiä, ja erilaiset aurinkorannat suutelevine pareineen...
Lampunvarjostimet olivat usein paksua kangasta kullitetulla koristenauhalla.
Seinällä oli jonkinlainen ilmanpainemittari/lämpömittari, jota ei koskaan katsottu.
Saviset koristepöllöt seinällä (laitan linkin jos löydän).
Nämä KAIKKI löytyi meiltä lapsuudenkodista! :)
Myös sellainen posliininen käsi oli in. Siis pystyssä seisova ranteesta ylöspäin oleva siro valkoinen käsi,jossa oli ilmeisesti tarkoitus säilyttää sormuksia.
Sellainen hassu detalji myös että jokaisen (ruman) koriste-esineen alla piti olla pieni pyöreä pitsinen pöytäliina. Huonon maun ilmentymiä harrastava äitini selitti että se pitsiliina KOROSTAA koriste-esineen kauneutta!
Vierailija kirjoitti:
Myös sellainen posliininen käsi oli in. Siis pystyssä seisova ranteesta ylöspäin oleva siro valkoinen käsi,jossa oli ilmeisesti tarkoitus säilyttää sormuksia.
Siinä oli vielä ranteessa jotain höyhenuntuvaa. Kuten oli lähes kaikessa posliinikrääsässä mitä sai Tiimarista.
Käkikellot oli tosiaan muotia ja ne saakeli kukkui koko yön! Nykyään jos sellaisen ostaa niissä on ”yökytkin” eli se menee äänettömälle, mutta ei silloin kasarilla!