Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Olisko kellään kuvaa siitä pahkapöydästä?
ei pysy koossa, mutta tämän tapainen kuin tässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunkkaisen väriset mötikkämäiset kukkamaljakot. Niitä myytiin lasipajoissa valtateiden varsilla. Ihmiset ostivat niitä toisilleen tuliaisiksi.
Nyt niitä on kirpparit väärällään.
Humppilan lasioksennukset olivat kunnon kitshiä.
En ymmärtänyt miten tämäkin putiikki pysyi pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasinen taulu jonka sisällä oli vettä ja hiekkaa, joka valui kun taulua käänteli.
Lasipullot joissa oli värikästä (neonväristä) hiekkaa sisällä.
Kuivattu ruusu joka oli sitten päällystetty jollain ihme emalilla ja reunat kullattu.
Kalenteripyyhkeet seinällä, niissä oli joku ”söpö” kuva.
Tosiaan ne flamenco-nuket. Isoin oli jotain 40 senttiä korkea. Kaveriksi kastanjetit ja mustat, kuvioidut pitsiviuhkat.
Kissanmuotoiset viinipullot joita oli noin miljoona eri väristä.
Kaljatuopit ja shottilasit ihanilla ”tuhmilla” kuvilla ja teksteillä.
Ne juomalasit joissa oli kuvassa nainen tai mies uima-asussa, ja kun lasiin kaatoi kylmää juomaa niin ne simmarit hävisi ja se jäbä tai muija olikin nakkena, heh heh :D
Julisteet joissa oli auringonlasku ja siluetti halaavasta parista. Tai musta pantteri, tai tiikeri.
Tiikeri-, pantteri-, tai seeprakuvioiset sängynpeitot ja sohvatyynyt.
.
Kalenteripyyhkeitä on edelleen. Ostan puolisolle joululahjaksi joka vuosi. Laitetaan magneetilla jääkaapin oveen. Vanhemmat leipomisliinoina yms. Kivoja!
Meillä vanhin kalenteripyyhe on vuodelta 1969! Ihanan pehmeäksi kulunut mutta muuten ehjä.
Rösöinen ruskeaksi sotkettu kolmikulmainen pullo johon liimattu pienen rokotiilenpäitä, pikkuisista simpukankuorista tehty lapsen sandaali jossa pois rapiseva teksti paikkakunnasta, lasiin valettu kaksi toisiaan tuijottavaa merihevosta, teräväkärkinen keinonahkasaapas johon voi laittaa kamman, yölamppu jossa pyörii maisema, kello jonka taulussa silmät katselevat milloin minnekin, nahkainen penkki jossa suuria kultaisia niittejä ja hapsuja (menee kasaan), puusta veistetty ukko jonka housut menee ylös ja alas kun päästä painaa ja on kai tarkoitus olla hävytön, mutta jotain osia puuttuu, peltiin paukuteltu kuva onkivasta papasta, muki josta kun yrittää juoda niin vaaleanpunaisen naisen rinnat alkavat heilumaan, tulitikuista koottu tuulimylly, täytetty sammakko jolla naulattu kirja kädessä, pitkulainen taulu jossa lapsi itkee vuolaasti patonki kainalossa, pilli jota kun puhaltaa, niin sen päällä pieni olento pyörähtelee, mehupilleistä tehty himmeli, pahkaan tehty pieni kitara, iso kullanvärinen muovinen seinäavain jossa ilmapuntari, kolikoista tehty kynttilänjalka, olkitonttu, mutta tässä vain muutamia koska en ole vielä ehtinyt käydä kaikkea läpi tavaraa on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä muistatteko sellaiset kansalaisopiston savipiirissä tehdyt soikion muotoiset punasavi-lätyskät joihin oli painettu kuivatuilla kasveilla kuvio. En muista poltettiinko se kasvikin siihen plättänään vai värjättiinkö kuvio tummalla lasitteella.
Noissa "taide-esineissä" oli reikä naulaa varten ja ne ripustettiin seinälle siten että, toinen tai peräti kolmas oli ylimpänä eri korkeuksilla.
Muuten, olen ihmetellyt noiden pikku taulujen tai hyllyjen sijoittelua, että ne ripustetaan viistoon eri korkeudelle.
Antaako se jotain lisäarvoa, kertokaa jos tiedätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980, asun vanhassa talossa, ja minusta mini tämän ketjun jutuista on hieno, ja minulla on monenlaista tässä ketjussa lueteltua. Rakastan maatuskoja, niitä on siinä tummassa, kolmiosaisessa, kirjahyllyssä, jonka perin isovanhemmiltani. On siinä kyllä kirjojakin. Sellainen tulivuorituikkualustakin minulla on. Käytän paljon mummoni tekemi räsymattoja, ja poppanaliinoja, ne on ihania. Haaveilen virkatusta sängynpeitteestä, en vai ole ehtinyt alkaa tekemään. Keittiön ikkunoissa on verhokapat, jos ikkunat olisivat tiensuuntaan, oliai myös salusiinit. Minusta se on ihan normaalia.
Tasot ovat täynnä kukkia. Ostin vaata kristallilampun kattoon, ja löysin kirppikseltä kauniin globeliinin seinälle. Raanuja olen katsellut sillä silmällä, löytyisikö mieleinen.
Seinälautasiakin minulla on, tosin väistyivät nyt seinältä joulukoristeiden tieltä.Käkikello oli pitkäaikainen haaveeni, ja ostin sellaisen. Rakastan sitä! Haaveilen myös kaappikellosta, sellaisesta lattiamallista, mutta en ole löytänyt kohtuuhintaista. Minulla on myös sellainen nurkkakaappi, sekä erilaisia pöytävalaisimia. Seinällä on pari taulua, suurissa raskaissa kultakehyksissä.
Länkipeili minulla on tottakai, sekin on yksi rakkaimmista esineistäni, sekin mummolan jäämistöä.Viimeaikoina silmääni on miellyttäneet nuo suuret, ruskehtavan lasiset rypyläkulhot, joista täällä puhuttiin myös.
Rakastan kirpputoreja, ja hankin oikeastaan kaiken sieltä. Kaikenlaista, mikä silmää miellyttää. Ja kieltämättä sitä kaikenlaista on aika paljon. En viihtyisi modernissa, tai minimalistisessa kodissa. Enkä valkoisessa, ei meillä ole yhtäkäään valkoista seinää, esimerkiksi, on puuta, tapettia ja värillistä maalia. Rakastan puolipaneeleita ja paneeleita yleensäkkin. Ihailin laapsena enoni seinällä olevaa hirvenpäätä.
Kasari on minun lapsuuttani, ja siksi niin nostalgista. Varmaan meillä on kaikkien muiden mielestä kamalaa.
Olet ihana mummu, ei kaikilla tarvitse olla samanlaista ja trendikästä.
1980 syntynyt mummu?
Voihan hän olla jo isoäiti ikänsä puolesta, 41 vasta mutta voi olla jo lapsenlapsi(a). Eräs luokkatoverini oli jo "mummu" 36-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein ihanin oli flamenco-tanssijanukke, jollaisia oli kirjahyllyssä vain niillä, jotka olivat käyneet Torremolinoksessa tai Mallorcalla. Meidän naapurissa oli sellainen. Sitä sai katsoa, vaan ei koskea. Se oli ihana! Röyhelöinen hame, viuhka ja kaikki. Ah!
Vanhempieni kirjahyllyssä on vieläkin. Sillä on turkoosi mekko ja mustat hiukset. Hiplailin vaivihkaa mekon helmaa aina aina lapsena.
Ja meidän tutulla opettajapariskunnalla oli flamenco-nukke, jolla tulipunainen hörsylä-mekko. Kun pyysin nätisti sain ottaa sen käteeni. Mutta leikkiä sillä ei saanut.
Heillä oli myös muovinen tuulimylly, jonka sähkökatkaisijasta sai siivet pyörimään ja valot palamaan. Sitä en muista kuuluiko peräti musiikkia.
Mutta tädin talossa oli jotain parasta!
Oikeista tiilistä muurattu feikki-takka jossa takkapuina oli läpikuultavaksi värjätty muovinen halko-sommitelma. Kun virran napsautti päälle, muovihalkojen takana oleva valo syttyi ja sellainen flekti pyöri hiljalleen, että syntyi vaikutelma hiipuvasta tulesta. Ja tämä kaikki ihanuus aivan luonnollisessa koossa!
Muistan hyvin ne Spectrum-tietosanakirjat. Helvatan painavia oli kantaa 7 muutossa. Ennen 8. muuttoa täytin niillä yöaikaan taloyhtiön roskapöntön.6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Love is-julisteet. Kaksi muodokasta ihmistä, tyttö ja poika, sanomassa jotain ”Love is…”. Olin teini. Harrastin jo tuolloin massamuotia kaikessa. Seppälää ennen Henkkamaukkaa. Oliko tämä sittenkin 80-lukua, hm?! Humppilan lasin muistan rumana. Nykyään Humppilan lasiesineet vievät suoraan 1974 rakennettuun punaruskeaan kotiini, sen takkahuoneeseen, missä meillä oli avotakki ja väritelevisio. Sieltä katsottiin Lauantaitansseja yhdessä ukin ja mummon kanssa. ”Suuret ikäluokat”-vanhempanne olivat lähteneet tansseihin, nautittuaan sitä ennen Ruskaa ja Carilloa. Taksilla tulivat yöllä kotiin. Kuinka kateellinen olin kelta- ja peräti valkotiilisissä taloissa asuville. No, sentään meillä oli TIILItalo….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980, asun vanhassa talossa, ja minusta mini tämän ketjun jutuista on hieno, ja minulla on monenlaista tässä ketjussa lueteltua. Rakastan maatuskoja, niitä on siinä tummassa, kolmiosaisessa, kirjahyllyssä, jonka perin isovanhemmiltani. On siinä kyllä kirjojakin. Sellainen tulivuorituikkualustakin minulla on. Käytän paljon mummoni tekemi räsymattoja, ja poppanaliinoja, ne on ihania. Haaveilen virkatusta sängynpeitteestä, en vai ole ehtinyt alkaa tekemään. Keittiön ikkunoissa on verhokapat, jos ikkunat olisivat tiensuuntaan, oliai myös salusiinit. Minusta se on ihan normaalia.
Tasot ovat täynnä kukkia. Ostin vaata kristallilampun kattoon, ja löysin kirppikseltä kauniin globeliinin seinälle. Raanuja olen katsellut sillä silmällä, löytyisikö mieleinen.
Seinälautasiakin minulla on, tosin väistyivät nyt seinältä joulukoristeiden tieltä.Käkikello oli pitkäaikainen haaveeni, ja ostin sellaisen. Rakastan sitä! Haaveilen myös kaappikellosta, sellaisesta lattiamallista, mutta en ole löytänyt kohtuuhintaista. Minulla on myös sellainen nurkkakaappi, sekä erilaisia pöytävalaisimia. Seinällä on pari taulua, suurissa raskaissa kultakehyksissä.
Länkipeili minulla on tottakai, sekin on yksi rakkaimmista esineistäni, sekin mummolan jäämistöä.Viimeaikoina silmääni on miellyttäneet nuo suuret, ruskehtavan lasiset rypyläkulhot, joista täällä puhuttiin myös.
Rakastan kirpputoreja, ja hankin oikeastaan kaiken sieltä. Kaikenlaista, mikä silmää miellyttää. Ja kieltämättä sitä kaikenlaista on aika paljon. En viihtyisi modernissa, tai minimalistisessa kodissa. Enkä valkoisessa, ei meillä ole yhtäkäään valkoista seinää, esimerkiksi, on puuta, tapettia ja värillistä maalia. Rakastan puolipaneeleita ja paneeleita yleensäkkin. Ihailin laapsena enoni seinällä olevaa hirvenpäätä.
Kasari on minun lapsuuttani, ja siksi niin nostalgista. Varmaan meillä on kaikkien muiden mielestä kamalaa.
Olet ihana mummu, ei kaikilla tarvitse olla samanlaista ja trendikästä.
Ja kaikki tulee jossain vaiheessa uudestaan muotiin.
Tämä onkin nyt juuri trendikästä! Tämä ensimmäisen sisustus tässä. Kuulostaa oikein hauskalta!
Vierailija kirjoitti:
Love is-julisteet. Kaksi muodokasta ihmistä, tyttö ja poika, sanomassa jotain ”Love is…”. Olin teini. Harrastin jo tuolloin massamuotia kaikessa. Seppälää ennen Henkkamaukkaa. Oliko tämä sittenkin 80-lukua, hm?! Humppilan lasin muistan rumana. Nykyään Humppilan lasiesineet vievät suoraan 1974 rakennettuun punaruskeaan kotiini, sen takkahuoneeseen, missä meillä oli avotakki ja väritelevisio. Sieltä katsottiin Lauantaitansseja yhdessä ukin ja mummon kanssa. ”Suuret ikäluokat”-vanhempanne olivat lähteneet tansseihin, nautittuaan sitä ennen Ruskaa ja Carilloa. Taksilla tulivat yöllä kotiin. Kuinka kateellinen olin kelta- ja peräti valkotiilisissä taloissa asuville. No, sentään meillä oli TIILItalo….
Valkotiilitalo oli sen ajan Audi. Tykkään niistä. Ja kaikista tiilitaloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin ne Spectrum-tietosanakirjat. Helvatan painavia oli kantaa 7 muutossa. Ennen 8. muuttoa täytin niillä yöaikaan taloyhtiön roskapöntön.6
Mitä Missä Milloin-kirjasarjat!
Vierailija kirjoitti:
Entä muistatteko sellaiset kansalaisopiston savipiirissä tehdyt soikion muotoiset punasavi-lätyskät joihin oli painettu kuivatuilla kasveilla kuvio. En muista poltettiinko se kasvikin siihen plättänään vai värjättiinkö kuvio tummalla lasitteella.
Noissa "taide-esineissä" oli reikä naulaa varten ja ne ripustettiin seinälle siten että, toinen tai peräti kolmas oli ylimpänä eri korkeuksilla.
Muuten, olen ihmetellyt noiden pikku taulujen tai hyllyjen sijoittelua, että ne ripustetaan viistoon eri korkeudelle.
Antaako se jotain lisäarvoa, kertokaa jos tiedätte.
Niitä lautasmaisia kasvitauluja, tai ihan lautasia, on alkanut ilmestyä taas. Koska ostin juuri yhden teevadin kynttilän aluseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkullani oli seinällään maalaus hänestä itsestään, mutta se ei näyttänyt lainkaan häneltä. Kun näin sen eka kerran, kysyin, että kuka tuo on.
Sukulaisellani on myös kasarilla teetetty karmea muotokuvamaalaus itsestään :D
Tekijän nimeä en muista, mutta se oli ihan jonkun ammattitaiteilijan maalaama muotokuva, juuri sellaisella oudon sumealla retrotyylillä joka ei ole fotorealismia, mutta sinne päin. Sukulaiselleni (nainen) on mm. maalattu todella suuret kourat, jykevä leuka ja syvät suru-uurteet naamaan, en halua olla ilkeä mutta hän näytti siinä enemmän masentuneelta transhenkilöltä.
Voi ei, meinasin laskea alleni ;)
Pieni oveen kiinnitettävä kantele joka pompottaa melodian kun avaat oven.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli keittiön kaakeleissa kukkatarrat ja vessan lavuaarin yäpuolella kaakeleissa hampaiden pesuun kehottavia tarroja. Semmoinen orava oli tarrassa ja joku runo - muistaako kukaan? Saiko niitä koulun hammaslääkäristä?
Oravatarran tekstiä en muista, muuta kuin jotain, että orava tässä on nököhampaita pesemässä. Ei yhtä iskevä kuin "harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu".
Vierailija kirjoitti:
Lasipallo vesineen ja ruusuineen on ihana. Ap on tampio.
Ap on nero. Perustanut koko aaveen parhaan ketjun joka on vielä hyvän mielen ketju. Tampio on se joka tulee tänne rähisemään…
Alue: Aihe vapaa
.
Kalenteripyyhkeitä on edelleen. Ostan puolisolle joululahjaksi joka vuosi. Laitetaan magneetilla jääkaapin oveen. Vanhemmat leipomisliinoina yms. Kivoja!