Lue keskustelun säännöt.
Onko punk kuollut?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Musiikin saatavuuden ääretön helppous (suoratoistot, youtube jne, jne, jne) on syönyt kaiken aidon musiikkidiggauksen nuoremmalla polvella, joka on koko elämänsä elänyt em. sovellusten parissa.
Aniharvalla on enää edes lempibändiä, kun sujuvasti hypätään biisistä ja artistista toiseen keskittymättä musiikkiin.
Ei osteta levyjä jotta voisi kasvaa kokonaiseen teokseen, ja löytää sieltä upeita koukkuja.
Tehkääpä epätieteellinen koe:
Seuratkaa mitä 5 biisiä huudatetaan nonstop tällä hetkellä.
Lyön Mörököllistä vetoa että se on jokin aivoton renkutus/parin-kolmen lauseen toisto, eikä sisältöä pursuava kuvaus elämästä ja sen tuskasta.
Tämä on se mitä nuoret ja nuoret aikuiset kuuntelevat viikon kerrallaan, ja sitten vaihtuu.
Monet eivät edes tiedä artistien nimiä, tai biisien nimiä, koska ne ovat siellä näytöllä ja algoritmin luoma soittolista tuo sitä kuraa korviin automaattisesti.
Tietyt muusikot kampaavat jättivoitot brändäämällä itsensä tuotteiksi, jättimäisten levy-yhtiöiden voitonhimossa.
Muut jäävät UG:ksi, vailla aitoa tapaa nousta ihmisten tietoisuuteen.
Cool story, bro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punk is not dead, it just smells funny
Kuten Danzigin Glenn taannoin tuumaili, ei todelliselle punkille ole sijaa näinä cancer-kulttuurin aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mutta se on vaan undergroundia.
Eikös Green Daylla mene ihan hyvin myös kaupallisessa mielessä?
https://en.wikipedia.org/wiki/Green_Day
Genre: punk rock, pop punk, alternative rock.
Punkkareiden ajatukset yhteiskunnasta ovat nykyään täysin valtavirtaa.
Kuollut on ja syvälle kuopattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se punk ole kuollut - punk on asenne :) Tämän päivän punkkareita ei välttämättä tunnista ulkonäön perusteella. Meitä keski-ikäisiä anarkistejakin löytyy, tukka ei enää ole vihreä ja pystyssä ja nenärengaskin jäänyt ysärille.. Mutta punk on asenteessa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan meillä Yö ja Apulanta. Molemmat hakkaavat rumasti rumpua ja huutavat turhuuksien perään.
Apulanta on suomipunkin Eppu Normaali.
Eikä se tässä kontekstissa ole kehu.Kaikki ei kasva aikuiseksi koskaan, vaan jää ainaisiksi rippileiriläisiksi, niin kuin sinä. Ei pahalla.
Tähän olisi hauska kuulla perustelut?
En tajua ajatusjuoksuasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rock on kuollut, se on lähinnä meidän varttuneempien nostalgiamusiikkia nykyään. Nuorisolla on omat juttunsa ja se on ihan ok. Mutta ei tuosta uudesta listamusiikista löydy mitään esim. minulle, joten kuuntelen sitten vanhempaa musiikkia.
Kyllähän se jostain kertoo, että nykyajan suosituimmat live-esiintyjätkin rockin saralta ovat näitä "nostalgia-akteja" tyyliin Metallica, Guns N' Roses, U2, Rollarit, Green Day jne. Eli samat kuin 25-30 vuotta sitten.
M38.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan meillä Yö ja Apulanta. Molemmat hakkaavat rumasti rumpua ja huutavat turhuuksien perään.
Apulanta on suomipunkin Eppu Normaali.
Eikä se tässä kontekstissa ole kehu.
Joo, jos apulanta on punk, niin punk on jo muumioitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele "kuollut". Minä pidän punkista, elämää jäljellä arviolta reilut 60 vuotta. Jos yksikin kuuntelija riittää, on tässä vielä ainakin hetki aikaa.
Punk oli kapinaa instituutioita vastaan. Sitten siitä itsestään tuli instituutio. Old school punkit ovat nykyään myöhäiskeski-ikäisiä omistavaan luokkaan kuuluvia taviksia. Tuskin lähtevät enää taloja valtaamaan, tai perustamaan vaihtoehtolehtiä. Niin sen kai kuuluukin mennä. Kaikilla kulttuurisilla liikkeillä on momentuminsa ja ne kunnian päivät, sen jälkeen seuraa unohdus ja hautautuminen historiaan ja joku uusi juttu tulee tilalle. Toki punk elää ikuisesti musiikkina ja jotkut sitkeät toteuttavat sitä elämäntapaa, niin hyvin kun se nykyään on mahdollista.
Radiossa ei alkuperäistä punkia kuule kuin jossain erikoisohjelmissa, jotka yleensä tulevat erikoiseen aikaan. Mainstream-kanavilta se on kokonaan kadonnut. Tai niin no, soitetaanhan Green Dayta ja Offspringia rokahtavammilla kanavilla ja välillä jopa Bad Religionia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Punkkarit on nykyään pitkälti keski-ikäisiä, keskiluokkaisia ja keskivartalolihavia. Nykynuoria ei hirveästi kiinnosta alakulttuurit. 15 vuotta sitten oli vielä eri meininki.
Kaikki pukeutuvat kuten instagrammin Kalifornialaiset "vaikuttajat" oli sitten kestä tai talvi.
Viime talvenakin huvittaa katsoa kuinka nuoret taapersivat Kalifornian muodin mukaisesti -20 pakkasessa.
Parisen vuotta sitten haastattelivat "punkkaria" tämän omakotitalossa, ajeli uudella merssulla, nätti vaimo, lapset ja koiria. Siinä punk asennetta kerrakseen... kaikki huonekalutkin olivat uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marginaali räppi on tämän päivän punkkia.
Punkstoo on ehkä lopullinen niitti punkin arkkuun. Punk-yhteisö ei pysty käsittelemään väärinkäytöksiä järkevästi. Sen estää jo koko ideologian perusta, joka kammoksuu auktoriteettien asettamia sääntöjä.
Nyt, kun woke + cancel + metoo astuu punk-skeneen, tulemme näkemään aika mielenkiintoisia ristiriitatilanteita.
"Syytön kunnes toisin todistetaan" -periaate on nyt kyllä unohdettu punkstoo-huumassa kokonaan.
Kyl täällä meillä punk elää ja voi hyvin.
Puoliso on -83 ja elänyt tuon autenttisen Apulanta-nuoruuden sekä viritellyt ugbänditoimintaa vähän joka suuntaan ihan vaan rakkaudesta räimintään. Hän lienee niitä aatteellisia punkkareita, edelleenkin intohimoisesti. Hänelle suomipunk on se ainut oikea.
Itse olen -91 ja kasvatettu rock'n'rollilla, löytänyt teininä reggaen ja metallin. Aikuisuus onkin mennyt sitten punkin ja folkin parissa. Ysärilapsena harmittaa vähän, että esim. tuo puolisoni kokema yhteisöllisyys on jäänyt kokematta. Ysäreitä yhdistää varmaan eniten musateevee.
Mutta minulle punk on alkujuurille menemistä ja musahistoriasta ammentavaa. Lempparini on Ramones joka on ihan syötävänsuloinen ja rullaava kokoonpano. Bad Brains taas edustaa minulle sitä hc-osastoa. Ysäripunkista Bad Religion säväyttää ehkä just sillä hikisellä ysärinostalgialla. Tämänpäivän punkista semmoiset ska-vaikutteiset punkbändit on niitä mitä tulee eniten luukutettua.
Eli mie syön punkkini yleensä englanniksi.
Punkissa on kaikille jotakin ja asenne ratkaisee. En kyllä sitä pittipogotuulimyllytys-kulttuuria arvosta, haluaisin katsoa keikat ihan rauhassa, thank you very much. Oon tullut nuoruussynkistelyjen jälkeen siihen tulokseen, että musan on oltava nostattavaa.
Joo noinhan se kokolailla meni. Punk oli ehdotonta valtavirtaa 70-80 lukujen taiteessa, mutta kuihtui sitten aika nopeasti pois 80-luvulle tultaessa.
Hyvänä esimerkkinä vaikka Pelle, jonka 1980 ilmestynyt Moottoritie on kuuma oli koko Pellen uran suosituin levy, mutta vain hetki levyn ilmestymisen jälkeen ei ollut Suomen suosituimman artistin menestyksestä jäljellä kuin muisto. Ensi lähti Andy ja Sami Hanoihin ja 1981 ilmestynyt Matkalla tuntemattomaan oli floppi ja sen jälkeen Pellen ura hiipui melko nopeasti, samalla kun hiipui koko punk ja yhtäkkiä Suomen suosituin bändi olikin englanninkielistä poppia esittävä tammisaarelaisbrittiläinen Paul Oxleys Unit ja siitä sitten alettiinkin menemään pikkuhiljaa kohti juppiaikaa.