Lue keskustelun säännöt.
Onko alkoholismi sellainen sairaus ettei sille itse voi mitään?
27.12.2013 |
tuli vana mieleen kun eilen katselin näitä Hurstin kodittomien joulujuhlista tulevia ihmisiä, seisoin bussipysäkillä odottamassa ja ainakin 90% näistäö näyttä siltä kuin olisivat jotain linnankundeja ja -naisia, selvästi päihdeongelmaisia. Ja se 10% oli jotain vanhoja mummoja, siisteissä vaatteissa.
Tuli vaan ajatus että nämä itse eivät voi asialle yhtään mitään, vaan syyt löytyy osattomuudessa, huonoissa kotioloissa, geeneissä jne. Näin minulle on sanottu.
Mitä mieltä?
Kommentit (6)
sillon kun elämässä on vielä jotain menettävää,jaksaa taistella,mutta kun kaikki on jo mennyt,niin mitä väliä enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismista ei parane, mutta ilman viinaa elää moni alkoholisti. He ovat omin voimin tai ammattiapuun turvautuen katkaisseet putkensa. Useimmat heistä myös onneksi tietävät, että lopun elämän ajan se on joko nollalinja tai pikainen paluu vanhaan tuhon kierteeseen.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 13:02"]Alkoholismista ei parane, mutta ilman viinaa elää moni alkoholisti. He ovat omin voimin tai ammattiapuun turvautuen katkaisseet putkensa. Useimmat heistä myös onneksi tietävät, että lopun elämän ajan se on joko nollalinja tai pikainen paluu vanhaan tuhon kierteeseen.
[/quote]
Miksi alapeukutus, totuushan tämä on.
Aika pitkälle voi itse vaikuttaa ainakin alkuvaiheessa.Lopussa kuitenkin kun on jo niin pihalla ja kaikki on mennyt niin ei paljoa omalla tahdolla ole väliä enää.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 12:58"]sillon kun elämässä on vielä jotain menettävää,jaksaa taistella,mutta kun kaikki on jo mennyt,niin mitä väliä enää?
[/quote]
Ei varman ihan niinkään. Isäni ollu juoppo ihan nuoresta lähtien. Ja hänen isänsä oli myös. Ja isäni kävi juomisen takia lähellä kuolemaa, ei auttanut sekään. Viikon päästä riipasi taas kännit. En kyllä usko että hänkään niin nauttii viinasta, vaan enemmänkin selvin päin oleminen on tuskaa. Loppua odotellessa ja sitä äidin puhelinsoittoa että nyt se meni.
Jotkut voi ja jotkut ei voi, ja joku ei voi jossain elämäntilanteessa, mutta toisessa voi... Mutta enpä usko että kukaan valitsisi, jos lapsena tai nuorena kysyttäisiin että haluatko tulla alkoholistiksi, että joo kyllä! Alkoholistin elämä on aika surkeaa ja kurjaa kaikilla mittapuilla, eikä se alkoholikaan enää anna siinä vaiheessa iloa, lähinnä vain pitää pahimman riippuvuuden aiheuttaman ahdistuksen ja tuskan pois...
Mutta toki fakta myös on, että tapahtuu raitistumisia, jopa sellaisilla jotka on ihan selkeästi olleet alkoholisteja. Joku raitistuu pelästyttyään todella kuolemaa kun kokee pohjat, joku rakastuttuaan, joku tulee uskoon. Joku pystyy ihan tahdonvoimalla laittamaan korkin kiinni kun kerta kaikkiaan riittää... Mutta lähtökohdat on niin erilaiset eri ihmisillä, niin geneettisesti kuin historiankin suhteen, että ei voi sanoa, että jos yksi pystyi lopettamaan "tuosta vaan" niin kaikki muutkin pystyy.