Lue keskustelun säännöt.
G: putkahtaako sinulle mieleen kummallisia takaumia?
27.12.2013 |
Krapulaisena töllätessä aivojentappokamaa teeveestä tuli sitten siinä samalla kaiveltua muistilohkojaan hiukan pidemmältä ajalta kuin viime tai toissaviikolta. Muistin yhtäkkiä, miten perseestä isäpuoleni oli sekä muistin myös millaisia lautanaamoja opettajani olivat ala-asteella. Jotenkin aina oli läsnä aikuisten typeryys, suoranainen huolimattomuus sekä lasten järjen aliarviointi. Miettiessäni tätä tajusin, etten osannut ilmaista itseäni ja että aikuiset olivat kauhean kireitä ja päällekäyviä jolloin lapsena jotenkin hukkui tarpeineen niiden alle.
Kas tässä esimerkki:
- Ensimmäinen opettajani ekaluokalla yritti olla tiukka, mutta olikin yksinkertaisesti vain mulkku. Kerran tein yhtä askartelutyötä ja se piti ehdottomasti saada juuri sinä päivänä valmiiksi. Ei mukisemisia, ei vastaväitteitä. Piti saada valmiiksi heti. Tein sitä sitten vielä välitunnilla, ja kello läheni sen verran paljon et koko välkkä alkoi loppua. Katsoin kelloa, ja ilmoitin opettajalle, että mitä järkeä mennä pihalle, koska kello soi kohta ja aikaa menee jopa puvun pukemiseen niin paljon (oli talvi..) Opettaja ärähti itsepintaisesti, että ULOS. Mä menin, ja just kun kengät oli laitettu -> kello soi ja vaatteet pois päältä. Tämä sama välkkäepisodi toistui monen monta kertaa. Miksi se akka antoi mun sitten ylipäätään jäädä tekemään mitään jos sinne vitun pihalle piti mennä paleltumaan? Tämä sama kyykytys toistui monissa muissakin eri muodoissa. Mm. yksi tyttö etuili jonossa, ja tönäisin häntä et pääsin paikalleni. Opettaja nalkutti (nalkutti, ei sanonut) että olin velvollinen pyytämään anteeksi. Ei kysynyt, miksi tönin. Sain myös miinuksia mustan pörssin vihkoon, koska taksi oli myöhässä enkä ehtinyt ajoissa aamun tunneille eivätkä selitykset auttaneet. Vasta kun toinen lapsi luokaltani sanoi, et se on ihan älysti myöhässä, opettaja uskoi. Mulla oli siis uskottavuusongelmia.
- Toinen opettaja oli samanlainen aivopierukalle. Tai oikeastaan -jaana. Tehtiin nelosen kässässä jotain vitun rumia liivejä joita ei kumminkaan käyttäisi kukaan. Istuin omalla koneellani, ja lähdin ompelemaan. Sanoin, että se on rikki ja opettaja oli et eikä ole. Lopulta kun surautin koneen käyntiin, niin kuului mahtava möyrrr. Ope nosti naamansa ylös ja kysyi, et kenen koneesta kuuluu tollanen ääni. Sanoin, että omastani. Lopulta olin ainoa, kenellä ei ollut ompelukonetta koska muut koneet olivat kaikki varattuja eikä muut tytöt halunneet lainata niitä koska mulla oli niin eri väriset langat ja daa. Opettaja ei jotenkin vain tajunnut sitä, ja alkoi komentaa et mun tarvitsee ommella. Lähdin nöyryytettynä vessaan itkemään, koska en käsittänyt sitä järjenjuoksua - toiset tytöt eivät tulleet vastaan yhtään eikä opettaja voinut puuttua tohon muuten kuin motkottamalla. Millähän se kuvitteli et neulon sen vaateriekaleen kasaan jos kaikki koneet oli jo varattuja.
- Muistan kerrankin, kun lähdin koulusta ja tajusin, että mun fillarin avaimet olivat jääneet luokkaan mun penaaliin. Luokan ovi olikin lukossa, joten lähdin etsimään tätä jaanaa. Se oli just menossa opehuoneeseen, ja sanoin, et hei, mun pensku on luokassa, saanko oven jotenkin auki. Vastaus oli ihmettynyt katse "Ei mulla ole avainta" ja sen sanottuaan nainen käveli opehuoneeseen. Luulin sen palaavan, mutta paskat. Kävelin himaan, koska en kehdannut mennä perään että olisin saanut sen pyörän avaimen.
- Mulla oli tajuton kasa mustapäitä mun nenässä kutosella. Olisin halunnut puristaa ne pois, mutta öiti, ihonhoidon master and the king, ilmoitti ettei niitä saa repiä. Kerran kun kävelimme kauppaan, isäpuoleni kysyä kajautti huolimattomasti kaikkien ihmisten kuullen "Ootko painellut kynällä noi sun pisteet nenään kun ne on niin mustia?" Vastasin nenäkkäästi: "Ei kun ne on pisamia." Tämän jälkeen odotin hetkeä, kun äiti ei ollut kotona ja puristin joka ainoan paukaman suurella nautinnolla. [Turha tieto: tykkään puristella mustapäitä, joten sain valtavia henkisiä orgasmeja kun sain rutistella ne rauhassa veks.]
- ja lisää loistavia esimerkkejä.
Joka tapauksessa kelailin vain, että vinkkinä kaikille: kuunnelkaa niitä lapsia ja kunnioittakaa niiden yksityisyyttä ja mielipiteitä.
Mut tuleeko kenellekään muulle samanlaisia muistoja koskaan mieleen?
Olen puhunut. eimen.
Kommentit (8)
Lisää hyviä ideoita:
- Aivopierujaana piti meille äidinkielessä sanelua. Hän sekosi sanoissaan, ja me menimme ihan sekaisin missä mennään. Opettaja suuttui, ja kun yksi luokkatovereistani sanoi ihan suoraan, että me mentiin sekaisin kun sä sohlasit, opettajan pelihousut repesivät lisää.
- Äitini huolimattomuus. Jos harrastuspiireissäni piti mennä jonnekin retkille, äidilleni tuli suurena uutisena minua sinne viedessä että sinne olisi pitänyt ilmottautua tai ilmottaa tulostani. Miten tämäkin on mahdollista?
- Koulussa opettaja jakoi lomakkeen, mikä piti täyttää. Äiti katsoi sitä, ja sanoi ettei sitä kiinnosta vittujakaan ja se heitti sen olkansa yli viereiselle pöydälle. Sanoin, että se pitää täyttää ja tuoda kouluun mahdollisimman äkkiä. "Ei sitä vielä tarvitse palauttaa". Kun opettaja kysyi koulussa, missä mun lappuni luuhaa, niin taas mua ei uskottu kun kerroin ettei äiti vaan täyttänyt sitä.
- Pikkusiskoni räkänokkamainen käytös, johon aikuiset eivät puuttuneet. Monesti luen täälläkin palstalta miten lapset tappelevat ja äiti ei jaksa sitä, niin voinko esittää ratkaisukeinon: erottakaa ne kersat ja antakaa sille eniten äänessä olevalle läimäys perseelle. Niin ainakin mun siskolle olisi pitänyt tehdä eikä syyttää vain kiusanteosta isosiskoa. Käytin usein nyrkkejäni, koska mulla ei lopulta ollut sille lällättelylle, haukkumiselle ja huomauttelulle muuta keinoa; kun kerroin aikuisille siskoni käytöksestä, minulle naurettiin ja kerrottiin että ansaitsin joka sivalluksen. Edes se ei herättänyt äitiäni pilvilinnoistaan, kun siskoni heitti minua saksilla silmäkylmaan.
- Äitini passiivisuus ja tapa komennella keittiön pöydän takaa. Kerrankin isäni yritti lähteä fillarilla kauppaan ennen yhdeksää. Halusin mukaan, mutta en omistanut pyörää ennen seuraavaa kuuta. Siskoni lupasi aurinkoisesti, että saan lainata hänen pyöräänsä. Mutta juuri, kun mun piti polkaista liikkeelle isäni kanssa, se sai ihan massiivisen itkupotkuraivarikohtauksen ja pitikin pyörästään kiinni "ei sitä saa ottaa." Aika kului ja minua huolestutti ehdinkö minnekään kaupoille kun se vain huusi ja parkui ja oli tukkeena. Kävin pyytämässä äitiä paikalle, niin se istui vain pöydän takana ja sanoi "kyllä se nyt voisi sen antaa", mutta ei huudosta huolimatta vaivautunut nostamaan lihavaa persettään ylös ja tulla pistämään sitä kakaraa kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen oli siis ap..
- ja jatkoksi:
- kun minulle tuli kavereita, pikkusisaret piti ottaa leikkiin mukaan. Kun sisarelleni tuli kavereita, minua ei tarvinnut päästää mukaan. Lähinnä suurin kampoihin pistäjä oli siskoni. Äitimme ei taaskaan puuttunut tilanteeseen, vaan antoi sisareni tylyttää minua ihan rauhassa. Siskoni haukkui ja solvasi minua, koska oli mustasukkainen kavereistaan. Se oli noloa ja nöyryyttävää, ja kaveri olisi ihan mieluusti hengannut jopa kolmestaan mutta sisarelleni se ei käynyt. Lopulta siskoni sai puhuttua kaverin kiusaamiseeni mukaan ja ne veivät sen jopa kouluun asti kertoilemalla minusta kaikkia ilkeitä juttuja ja levittelemällä juoruja. Äitini ei puuttunut siihen.
Argh, tuli mieleen omasta lapsuudesta:
Mun broidi on mua 8 vuotta nuorempi. Vanhempien mielestä tämä oikeutti sen kohtelemaan mua täysin sadistisella tavalla, mun piti aina ymmärtää ja antaa anteeksi, koska se oli niin paljon pienempi. Esimerkkejä: kun olin huoneessani lukemassa tai tekemässä läksyjä, pikkuveli tuli ja sammutti valot, juoksi nauraen faijan syliin ja molemmat vanhemmat nauroi, koska se oli niiden mielestä niin söpöä ja hauskaa. Ja tätä se saattoi tehdä vaikka 20 kertaa peräkkäin. Siis mun piti aina nousta ja laittaa valot päälle uudestaan. Broidi sai myös repiä mun kirjoja ja rikkoa mun tavaroita, eihän sille saanut olla vihainen. Jätkä oli kuitenkin vielä 5-vuotias, ja sai jatkaa pahantekoa mua kohtaan minkä jaksoi.
Jos kielsin sitä tai tönäisin, niin kauhee itku ja mä sain tukkapöllyä vanhemmilta.
Sairasta touhua.
Olitko mahdollisesti itse näsäviisas vittuilijalapsi, joka oli aina myöhässä ja vastusti kaikkia tehtäviä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee useitakin kertoja mieleen. Lapsena ihmetytti se, että miksi pitää totella ja kuunnella aikuisia kun ne eivät itsekään tiedä mitä touhuavat :/
Ja tuo tunne senkun tässä kolmenkymmenen vuoden aikana vahvistuu vahvistumistaan... Surullista.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 05:45"]
Olitko mahdollisesti itse näsäviisas vittuilijalapsi, joka oli aina myöhässä ja vastusti kaikkia tehtäviä??
[/quote]
Kyseenalaistaminen on tervettä saatanan laumasieluinen munaton lammas. Lapsen kuuluukin kyseenalaistaa ja olla utelias. Jos aikuinen pitää sitä vittumaisena, on vika aikuisessa, ei lapsessa.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 06:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 05:45"]
Olitko mahdollisesti itse näsäviisas vittuilijalapsi, joka oli aina myöhässä ja vastusti kaikkia tehtäviä??
[/quote]
Kyseenalaistaminen on tervettä saatanan laumasieluinen munaton lammas. Lapsen kuuluukin kyseenalaistaa ja olla utelias. Jos aikuinen pitää sitä vittumaisena, on vika aikuisessa, ei lapsessa.
[/quote]
Ho, kiitos tästä!
Saatoin ollakin vittumainen lapsi, mutta sitäkin enemmän olin elänyt lasisessa ympäristössä. Kun muiden lasten äidit kampasivat hiukset, silittivät vaatteet, pakkasivat repun ja laittoivat aamupalan ja ohjasivat taksiin, tulin kouluun ihan omin voimin. Tukkani oli harjaamatta, saatoin jopa haista mutta sitäkin enemmän tunsin turvattomuutta ja pelkoa koko maailmaa kohtaan. Sitten taas nämä muut lapset saivat opettajan aukottoman hyväksynnän, joten mahtoi riippua vanhemmista tämä kohtalo enemmän. Sen takia ajattelen usein, että koulussa annettu arvostelu/arviointi kouluun tulosta ja tavaroista huolehtimiseen mittaa enemmän vanhempien kuin lasten panosta ensimmäisillä luokilla.
En vastustellut koskaan tehtävien tekemistä vaan tein niitä ihan mielelläni. Olin keskimääräistä älykkäämpi (mitattu psyk.) ja minua riepoi suunnattomasti kun opettaja laittoi mut aina jonkun luokan älykääpiön kanssa tekemään paritehtäviä. Siinä kohtaa suutuin ja laitoin kampoihin -> kärsin jälkeen päin tuittuilusta.
Olin niin tunnollinen kuin psytyin kotioloiltani olemaan. Tavaroitani oli joskus mahdoton löytää, sillä ne kulkeutuivat aina ympäri kämppää (vanhempia ei taloudenpito paljoa kiinnostanut eikä kukaan ohjannut tässäkään. Pieni ohjaus olisi auttanut paljon) mutta olin joka ikinen aamu ajoissa koulussa ja luokassa ennen opettajaa, koska pelkäsin sanktioita enemmän kuin mitään. Sen vuoksi ihmettelin myöhemmin nykylasten auktoriteetin pelottomuutta, koska olen tavannut jopa neljäsluokkalaisia jotka pinnaavat koulusta aivan pokerina. Sama tuli mieleen itselle vasta isompana.
ap