Millainen oli/on köyhimmän tuntemasi perheen koti

Henkisesti köyhimmät ovat olleet niitä, jotka ovat kehuneet etteivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa. Miksi se olisi niin hieno asia?

Miksi tässä ketjussa yhdistetään köyhyys ja sotkuisuus??

Itse jäin keskipalkkaisesta työstä työttömäksi syksyllä ja huomaan nyt siivoavani kotia. Hirveästi tekisi mieli karsia tavaraa rankalla kädellä, mutta takaraivossa koko ajan ajatus että jos tilanne jatkuu pitkään voin joutua vielä tätäkIn paitaa käyttämään paremman puutteessa...

Köyhässä yh-perheessä ei ollut autoa. Matkat kuljettiin pyörällä; aikuinen kyyditti lasta tarakalla. Maksullisia harrastuksia ei ollut, seurakunnan kerhossa sai käydä. Jääkaapissa ei ollut juuri ruokaa, leikkeleitä, juustoja ym. ei ostettu koskaan. Leipää syötiin paljon, muutoinkin yksipuolisesti. Huonekaluja ei juuri ollut; vain välttämättömimmät, sänky ohuen ohueksi kuluneella superlonipatjalla, sohva. Sisustustekstiilejä ei ollut, verhot tosin oli, nekin roikkuivat rumasti muutamalla nipsulla. Kaikissa huoneissa ei ollut lamppuja katossa. Puhelin oli varmaan ainoa kodinkone kahvinkeittimen ohella. Keittiötarvikkeet, ne vähät, olivat halvinta ja huonointa. Vessapaperiakaan ei aina ollut, talouspaperia ei ikinä. Vaatteita korjattiin ahkerasti ja käytettiin loppuun. Useampia kenkäpareja ei ollut, vain yhdet/kausi. Leluja oli vain muutamia. Näin -80 luvun lapsuudessa.

Toista se on nykyajan köyhillä, jotka pitävät laajakuva tv:tä ja älypuhelinta kaikille kuuluvina kansalaisoikeuksina.

ei kaikilla ole nykyään harrastuksiin ja kunnolliseen ruokaan varaa.

tavara on halvempaa.

Aika hassua, että jotkut ovat nähneet oikeaa köyhyyttä vain jossain Nepalissa. Tuntuu tosi uskomattomalta. Millaisessa pumpulissa ihminen on silloin elänyt?

Lapsuusperheessäni oli paljon lapsia (8) ja tosi pieni asunto. Ei tullut vettä sisälle ja kaivokin oli sadan metrin päässä. Siinä oli vedessä raahaamista sellaiselle porukalle, talvikelillä lumihangessa. Juuri eilen valmiiksi halottuja polttopuita hakiessani muistelin lapsuutta ja äitiä, joka tylsällä pokasahalla yritti sahata talvipakkasilla kosteita puita polttopuiksi. Nälkää meillä ei nähty, mutta todella vaatimatonta ruoka oli. Samoin vaatteet. Koulussa olimme vapaaoppilaita ja saimme jotain vaatelappuja kunnalta. Vapaaoppilaiden nimilistat olivat koulun ilmoitustaululla kaikkien nähtävillä. Kuitenkin meillä oli tosi siistiä, siitä äiti piti huolen. Myöskään risoja vaatteita ei ollut, paikattuja kylläkin.

Naapurissa oli vielä köyhempää, äiti oli kuuden lapsen yksinhuoltaja ja mökkirähjä kaatumaisillaan.

Ihmisiä meistä kaikista tuli, mutta ainakaan minua ja sisaruksiani köyhyys ja isän juoppous ei jalostanut. Yksi veljistäni on kyllä todella hyvin toimeentuleva, voisin sanoa rikas, mutta hän on tuon kaiken omalla, raskaalla työllään saanut aikaan.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 14:33"]

Köyhässä yh-perheessä ei ollut autoa. Matkat kuljettiin pyörällä; aikuinen kyyditti lasta tarakalla. Maksullisia harrastuksia ei ollut, seurakunnan kerhossa sai käydä. Jääkaapissa ei ollut juuri ruokaa, leikkeleitä, juustoja ym. ei ostettu koskaan. Leipää syötiin paljon, muutoinkin yksipuolisesti. Huonekaluja ei juuri ollut; vain välttämättömimmät, sänky ohuen ohueksi kuluneella superlonipatjalla, sohva. Sisustustekstiilejä ei ollut, verhot tosin oli, nekin roikkuivat rumasti muutamalla nipsulla. Kaikissa huoneissa ei ollut lamppuja katossa. Puhelin oli varmaan ainoa kodinkone kahvinkeittimen ohella. Keittiötarvikkeet, ne vähät, olivat halvinta ja huonointa. Vessapaperiakaan ei aina ollut, talouspaperia ei ikinä. Vaatteita korjattiin ahkerasti ja käytettiin loppuun. Useampia kenkäpareja ei ollut, vain yhdet/kausi. Leluja oli vain muutamia. Näin -80 luvun lapsuudessa.

Toista se on nykyajan köyhillä, jotka pitävät laajakuva tv:tä ja älypuhelinta kaikille kuuluvina kansalaisoikeuksina.

[/quote]

Sitten taas jonkun 1900-luvun alussa eläneen näkökulmasta jääkaappi, puhelin ja yhdetkin kengät olisivat voineet tuntua suurelta yltäkylläisyydeltä. Toista se oli sen ajan köyhillä.

Me olemme itse varmaankin se köyhin perhe tuttavapiiristämme. Silti meillä on todella kaunis ja yhtenäinen sisustus ja siistiä. Kaikki sisustuselementit vain sattuvat olemaan joko ilmaiseksi saatuja, kirppikseltä tai alennuksesta, pikkuhiljaa haalittu sellaisia mitkä sopivat yhteen. Sohvan ostimme aikoinaan osamaksulla, koska muuten emme olisi saaneet sohvaa asuntoomme laisinkaan.

Eli siis tutuilta vastaanottamalla ja kirppiksiä kiertelemällä köyhäkin voi saada kauniin ja järjestelmällisen kodin.

Näillä kriteereillä meidän koti on köyhä :-D . Emme sisusta, kalusteet on sieltä täältä saatuja, tavaraa on pöydillä. Hiekat imuroin kyllä joka päivä.

Terv. matalapalkkainen ja työtön, 3 lasta

80-luvulla muutamien luokkatovereiden kodit olivat lapsenkin silmään köyhiä. Ja kummallisia:

Eräs talo oli suuri, mutta sisään tultaessa oli kapea käytävä, molemmin puolin kanaverkosta tehty seinä, ja käytävän perällä olikin keittiö (näytti jo silloin 50-vuotta vanhalta kyökiltä). Keittöstä nousi portaat vintille, jossa pitkä rivi patjoja isossa aulassa. Mitään muuta ei ollut. Vieraillessani siellä olin jotenkin odottavalla fiiliksellä, että jossain on ovi mistä pääsee oikeaan kotiin...

Toinen talo oli taasen tolkuttoman pieni, kaikkialla likaista ja rikkinäistä, täälläkin nukuttiin kesällä vintillä, tikkuisten lautojen päällä makuupussissa, vieressä purua. Nukkumatilan korkeus ehkä 50cm. Sinne piti siis ryömiä.

90-luvulla naapurustossa oli vielä vanha mies hengissä, jolla oli pieni mökki. Mökissä oli siistiä, pieni huone ja pieni keittiö. Vesi tuotiin pihalta ja vessa oli pihan perällä.

En tiedä mikä oikeasti on köyhin tuntemani tuttava, mutta ehkä tämä yksi työtön yh-äiti, lapsuudenystäväni. Hänen koti on kaunis, mutta köyhä. Kunnan vuokratalo, jossa seinät kyllä pahvia. Ja vanhakin talo on. Mutta ystäväni on tosi taitava käsityöläinen, omistaa ihmenäpit, joilla sisustaa nätiksi halvoista materiaaleista. Paljon nätimpi talo kuin minulla, joka taas en ole yhtään kiinnostunut mistään sisustuksesta. Hän on saanut sossusta jotain avustuksia esim. sohvan ostoon tietääkseni ja tilasi sillä sitten nätin ikea-sohvan. Kun taas vertaan itseeni (työssäkävyä, keskituloinen), joka ostin meille huuto.netistä kolmella kympillä vanhan ja repaleisen käytetyn =).

Köyhimmän tuntemani perheen koti on pieni, mutta aina tosi siisti. Huonekalut ovat enimmäkseen lastulevyä tai käytettynä saatuja puisia. Leluja ei ole älyttömästi, mutta riittävästi. Turhaa krääsää ei aikuisilla ole ja säilytystila tuntuu riittävän hyvin. Itse asiassa ihan ihailen sitä, miten avaralta pienikin koti tuntuu, kun siellä ei ole niin paljon tavaraa kuin esim. meillä. :)

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 02:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 02:36"]

Ehkä haluat saada tietää Suomesta, mutta koska sitä ei ole spesifioitu, niin Nepalissa kävin jokusessakin yhden huoneen hökkelissä. Ei vettä, sähköä, ikkunoissa luukut, ei lasia. Yksi ihana 5 henkinen perhe asui tällaisessa esimerkiksi. WC:t Nepalissa on jokatapauksessa erilaisia kuin täällä, mutta en tiedä, missä heillä oli WC, jos oli ollenkaan. Kaksilevyinen kaasuhella oli, ja tiskit pestiin pihalla. Vettä hakivat yleisestä vesipisteestä.

[/quote]

Ihan sama mikä maa. Pääasia, että olette itse käyneet paikan päällä ja nähneet sen omin silmin.

ap

[/quote]

mä asuin aika pitkään Kiianssa: hyvin karu huone, betoniseinät, yhteinen "keittiö" koko kerrostalossa (likainen nurkka, missä kaasuliesi), vessat ulkona, ei lämmitystä (talvella lämpötila nollan tuntumassa), ei juoksevaa vettä, ei suihkua, näin naispuolisen asukkaan pesevän hiuksiaan ulkona olevan vesihanan alla, vain kylmää vettä ja ulkona oli kylmä

Kylmä vesi ja klapilämmitys,  ulko wc, ulkosauna. Mitään uutta ei siihen huusholliin oltu hankittu 70-luvun jälkeen eli kankaat ja matot aivan rikki niin myös lautaset,l kupit ja lasit. Nyt syksyllä kävin. 

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 13:49"]Miksi tässä ketjussa yhdistetään köyhyys ja sotkuisuus??

Itse jäin keskipalkkaisesta työstä työttömäksi syksyllä ja huomaan nyt siivoavani kotia. Hirveästi tekisi mieli karsia tavaraa rankalla kädellä, mutta takaraivossa koko ajan ajatus että jos tilanne jatkuu pitkään voin joutua vielä tätäkIn paitaa käyttämään paremman puutteessa...

[/quote]

Siistin ja arvokkaan näköistä kotia ei tule pidettyä köyhänä, vaikka huonekalut olisi kaikki isoisoäidin perintöä. Tavallisen siistin näköistä ei myöskään. Näissä pitää tietää itse, miten perheellä menee taloudellisesti.

Usein köyhyys (pitkäaikainen, josta ei ole tietä ulos) tuottaa ahdistusta, stressiä ja näköalattomuutta, joka joillakin näkyy sitten vaikka kyvyttömyytenä pitää paikkoja kondiksessa.

Itse olen köyhä, naapuri on köyhä. Ei siis tilillä rahaa, mutta kummallakin kaunis koti ja lapsilla kaikki vempeleet.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 14:48"]

Aika hassua, että jotkut ovat nähneet oikeaa köyhyyttä vain jossain Nepalissa. Tuntuu tosi uskomattomalta. Millaisessa pumpulissa ihminen on silloin elänyt?

Lapsuusperheessäni oli paljon lapsia (8) ja tosi pieni asunto. Ei tullut vettä sisälle ja kaivokin oli sadan metrin päässä. Siinä oli vedessä raahaamista sellaiselle porukalle, talvikelillä lumihangessa. Juuri eilen valmiiksi halottuja polttopuita hakiessani muistelin lapsuutta ja äitiä, joka tylsällä pokasahalla yritti sahata talvipakkasilla kosteita puita polttopuiksi. Nälkää meillä ei nähty, mutta todella vaatimatonta ruoka oli. Samoin vaatteet. Koulussa olimme vapaaoppilaita ja saimme jotain vaatelappuja kunnalta. Vapaaoppilaiden nimilistat olivat koulun ilmoitustaululla kaikkien nähtävillä. Kuitenkin meillä oli tosi siistiä, siitä äiti piti huolen. Myöskään risoja vaatteita ei ollut, paikattuja kylläkin.

Naapurissa oli vielä köyhempää, äiti oli kuuden lapsen yksinhuoltaja ja mökkirähjä kaatumaisillaan.

Ihmisiä meistä kaikista tuli, mutta ainakaan minua ja sisaruksiani köyhyys ja isän juoppous ei jalostanut. Yksi veljistäni on kyllä todella hyvin toimeentuleva, voisin sanoa rikas, mutta hän on tuon kaiken omalla, raskaalla työllään saanut aikaan.

[/quote]

tämä Suomen köyhyyden näkeminen riippuu varmaan aika rankasti, missä sitä on lapsuutensa viettänyt. Itse olen pk-seudun lähiölapsi. 70-luvulla rakennettuja kerrostaloja. Siellä on pikkasen vaikeaa nähdä koteja, joissa ei olisi sisävessaa, lämmintä vettä ja kylpyhuonetta. Jos sukua ei muualla asu, niin muuta ei näe

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 15:10"]Me olemme itse varmaankin se köyhin perhe tuttavapiiristämme. Silti meillä on todella kaunis ja yhtenäinen sisustus ja siistiä. Kaikki sisustuselementit vain sattuvat olemaan joko ilmaiseksi saatuja, kirppikseltä tai alennuksesta, pikkuhiljaa haalittu sellaisia mitkä sopivat yhteen. Sohvan ostimme aikoinaan osamaksulla, koska muuten emme olisi saaneet sohvaa asuntoomme laisinkaan.

Eli siis tutuilta vastaanottamalla ja kirppiksiä kiertelemällä köyhäkin voi saada kauniin ja järjestelmällisen kodin.

[/quote]Kuinkas moni nytkään ostaa käteisellä sohvaa? Minä ostin sohvan reilu vuosi sitten ja sain vasta maksettua loppuun.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 15:15"]Näillä kriteereillä meidän koti on köyhä :-D . Emme sisusta, kalusteet on sieltä täältä saatuja, tavaraa on pöydillä. Hiekat imuroin kyllä joka päivä.

Terv. matalapalkkainen ja työtön, 3 lasta

[/quote]Te todennäköisesti olettekin useilla mittareilla köyhiä.

Luokalleni tuli 80-luvun alussa uusi tytttö. Hän pyysi minut yökylään. Hän asui mummonsa kanssa. Heilä oli todella syrjäisen hiekkatien varressa tupa ja kamari, eikä sisävessaa. Muistan, miten piti pissiä yöllä ämpäriin.

Kaverini oli vähävaraisesta kodista. Heillä asui 6 henkeä reilun 60 neliön kaksiossa. Silmiinpistävintä oli se siisteys ja järejstys, mikä heillä oli. huomasin kun kaveri otti jotain kaapista, että sielläkin oli kaikki tiptop. Tuo oli varmaan heidän tapansa saada tila riittämään. Siistiä oli aina.