Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on hylätty olo - kuvittelenkohan?
26.12.2013 |
Minulla on pienet lapset, vuorotyö ja asun kaukana suvustani. Yritän soitella kerran, pari kuussa lähimmille ja lähettelen lahjat ja valokuvat postissa. Kerran, pari vuodessa tavataan. Nytkin lähti paketit vanhemmilleni ja kummilapsille. Yleensä se olen minä, joka joulunakin soittaa, mutta tänä vuonna en jaksanut. Ja kuinkas kävi? Lapsemme ei saaneet kummeilta lahjoja, eikä kukaan minun sisaruksistani tai vanhemmista soittaneet - yksi sentään joulukortin lähetti. Ymmärrän, että ihmisillä voi olla kiirettä, eikä joka joulu jaksa pitää yhteyttä, mutta kyllä silti on aika arvoton olo, kun kukaan ei edes soittanut.
Vähän huvittaakin, miten sitä itse on tuntenut huonoa omaatuntoa, jos joskus on muistaminen jäänyt väliin...
Kommentit (4)
Ei välttämättä kuitenkaan tarkoita ettet olisi heille tärkeä. Itse ainakin olen toivottoman huono tarttumaan puhelimeen tai muuten ottamaan yhteyttä minulle rakkaisiin ihmisiin, vaikka joka kerran suunnattomasti ilahduttaa kun he sen tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisesi ovat tottuneet, että sinä pidät heihin yhteyttä. Nyt sait huomata kuin tärkeä olet heille...... he pystyvät hyvin elämään ilman sinua. Onko sinun pakko pitää yhteyttä sukulaisiin, välitätkö heistä oikeasti vai muodonv vuoksi??
Ei vieläkään ole kuulunut mitään... Masentavaa. En taida ottaa yhteyttä kun harmittaa niin paljon. Ap
Alue: Aihe vapaa
Ihan oikeasti välitän sisaruksistani ja vanhemmistani, vaikka vaikeuksia matkan varrella on ollut, niin kuin kaikissa läheisissä ihmissuhteissa varmaan on. Ap