Jos mies rakentaa taloa, onko hän vapautettu kaikista

Rakentaminen ressaa... Pistää parisuhteen koetukselle ja silleen.. kyllä se siitä.

Jos sun voimat loppuu, niin ero on edessä. Mutta varmaan juttelitte työnjaosta etukäteen? Tottakait.

On tietenkin vapautettu jos lähtee aamulla töihin klo 7 ja palaa raksalta 22.

Sulle ei jää aikaa levolle. Jääkö miehelle?

Raksaprojektin aikana lapsiperheessä ei ole aikaa levolle. Mutta se menee ohi. Älä ala kilpailla kummalla on rankempaa, ei kannata. Kyllä se loppuuaikanaan. Mies ei kiusallaan ole siellä raksalla. Ei tule valmista rakentamatta.

Meillä takana pitkä raksaprojekti. Kannattaa tajuta mihin ryhtyy. Siihen sitoudutaan satasella ja se jaksetaan läpi koska se loppuu joskus.

Palkinto on sen kaiken arvoinen, voin kertoa.

Kyllä meillä mies teki hommia aina kun kotona oli. Ei hän kauheasti kotona ollut, mutta iltamyöhään teki mitä ehti tehdä. Kotitöistä on turha rakennusaikana alkaa vääntää aikaiseksi riitaa. Jos talo aiotaan saada valmiiksi, niin molempien on venyttävä äärimmilleen, myös vaimon. Rakentaminen on raskasta, mutta kyllä se talo joskus valmistuu. Liian monta eroa on tullut sen vuoksi, että vaimo ei ymmärrä, miten paljon talon rakentamisessa on työtä ja että mies tarvitsee myös joskus lepoa. Raksahomma on aika fyysistä ja joskus on ihan paikallaan vain levätä laakereillaan. Siitä ei kannata olla mustasukkainen.

Sivusta olen seurannut tapauksia, joissa mies on saanut burnoutin raksan takia. Fiksua on antaa miehen levätä silloin kun hän kokee, että pitää levätä ja hankkia lapsille vaikka ulkopuolinen hoitaja joskus välillä.

Hei, kiitos kannustavista viesteistä. Ehkä tämä tästä. Luulen, että minua rassaa vaan se ajatus jo etukäteen, että tämä mies ei tule tekemään kotitöitä myöskään jatkossa. Koska omakotitalossa on niitä "miestenkin hommia" riittävästi. Eli hamaan hautaan saakka minä tulen hoitamaan kodin yksin :(

Onneksi lapset kasvavat koko ajan ja siinä mielessä elämä helpottuu.

Muuten mies on siis ihan ok, hyvä isä ja silleen...

Ja seiska oli siis ap.

Erohan tuosta tulee, niinkuin valitettavan monelle parille, jotka eivät ole arvioineet oikein voimavarojaan ja rahavarojaan lähtiessään rakentamaan. Tyhjentele sä nyt vaan ne tiskikoneet ja hoida kotityöt yms ja anna miehesi rauhassa rakentaa. Äläkä nalkuta.

Tottakai! Kun rakensimme reilu 10 vuotta sitten, oli vanhin lapsemme 1,5 vuotias ja keskimmäinen syntyi kun taloon oli saatu juuri katto päälle. En todellakaan vaatinut mieheltä mitään kotitöitä, miksi ihmeessä olisin vaatinut kun kotona lasten kanssa olin?

 Ihan normaali päivä oli, että mies lähti aamulla kello 6 kolaamaan tontilta lumia ennen rakennusmiehien tuloa. Sen jälkeen hän meni 8 tunniksi töihin ja tämän jälkeen oli hyvinkin kello kahdeksaan saakka rakennukselle. Päivällä minä hoidin myös rakentamisen asioita, soitin betoniautoja, nostureita, rautakauppoja, kilpailutin ikkunafirmat ja kävin lasten kanssa ostamassa milloin mitäkin rakennukselle. Vaikka minullakin oli kädet täynnä töitä, niin en pyytänyt miestäni tiskaamaan, käymään kaupassa tai mitään. En olisi edes kehdannut.

Sanoisin siis, että jos nyt alat naukumaan kotitöistä, on tulevaisuutenne tosi huonon näköinen. Älä märise turhasta, vaan tee muutakin kuin seisot kaksi kättä heiluen miehesi tehdessä kahden työpäivän verran joka ikinen päivä. Eivät ne kotityöt teillä varmasti mitään älyttömän rankkoja ole!!

"liikenevällä ajalla autan myös talohommissa"... eli sinulla prioriteetit on kodin hoitamisessa ja miehellä talon rakentamisessa.  Voin kokemuksesta kertoa, että se talon raksaaminen esim. vuoden aikana on 5X kovempi homma kuin kodin arkirutiinien pyörittäminen, jota esim. YH-äiskät tekevät vuodesta toiseen töidensä ohella.

Rutinat seis. Hoidat kodin ja tuet miestäsi kun hän tekee teille kotia. Se on todella kettumaista hommaa ja ei todellakaan mitään lastenleikkiä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 22:19"]

Hei, kiitos kannustavista viesteistä. Ehkä tämä tästä. Luulen, että minua rassaa vaan se ajatus jo etukäteen, että tämä mies ei tule tekemään kotitöitä myöskään jatkossa. Koska omakotitalossa on niitä "miestenkin hommia" riittävästi. Eli hamaan hautaan saakka minä tulen hoitamaan kodin yksin :(

Onneksi lapset kasvavat koko ajan ja siinä mielessä elämä helpottuu.

Muuten mies on siis ihan ok, hyvä isä ja silleen...

[/quote]

Sitten kun raksahommat on ohi, kannattaa yrittää saada mies tekemään niitä hommia mieluummin porkkanalla kuin kepillä. Kannattaa kiittää kun mies tekee jotain myönteistä, eikä vaatia nalkuttamalla, että mies tekee osuutensa. Toimii käytännössä paremmin.

Ap, muista myös se että rakentaminen jatkuu todennäköisesti aika pitkään vielä muuton jälkeen. Kotitöistä saa aika monessa parisuhteessa vääntää mutta kyllä niitä pitää jakaa. Ei se mies voi vedota siihen että ajoi maanantaina nurmikon niin ei viiti keskiviikkona tiskikonetta tyhjentää. Mutta se on sitten tulevaisuuden murhe se. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 22:21"]

Tottakai! Kun rakensimme reilu 10 vuotta sitten, oli vanhin lapsemme 1,5 vuotias ja keskimmäinen syntyi kun taloon oli saatu juuri katto päälle. En todellakaan vaatinut mieheltä mitään kotitöitä, miksi ihmeessä olisin vaatinut kun kotona lasten kanssa olin?

 Ihan normaali päivä oli, että mies lähti aamulla kello 6 kolaamaan tontilta lumia ennen rakennusmiehien tuloa. Sen jälkeen hän meni 8 tunniksi töihin ja tämän jälkeen oli hyvinkin kello kahdeksaan saakka rakennukselle. Päivällä minä hoidin myös rakentamisen asioita, soitin betoniautoja, nostureita, rautakauppoja, kilpailutin ikkunafirmat ja kävin lasten kanssa ostamassa milloin mitäkin rakennukselle. Vaikka minullakin oli kädet täynnä töitä, niin en pyytänyt miestäni tiskaamaan, käymään kaupassa tai mitään. En olisi edes kehdannut.

Sanoisin siis, että jos nyt alat naukumaan kotitöistä, on tulevaisuutenne tosi huonon näköinen. Älä märise turhasta, vaan tee muutakin kuin seisot kaksi kättä heiluen miehesi tehdessä kahden työpäivän verran joka ikinen päivä. Eivät ne kotityöt teillä varmasti mitään älyttömän rankkoja ole!!

[/quote]

Joo, kyllä ne raksavuodet tai kuukaudet on semmoisia parisuhteen "sotavuosia", eli silloin naisen on toimittava niinkuin naiset silloin sotavuosina... eli kun on pakko jaksaa, niin silloin jaksetaan. Ei auta valittaa, kun on talo päätetty rakentaa. Ja tämän sanon kannustavassa mielessä. Lopputulos palkitsee.

Ap, olet oikeassa, ei se mies siitä muutu sitten rakentamisen jälkeenkään, mutta kun kerran sen tiedät, osaat päätellä itse, onko se sulle ok vai miksi ihmeessä rupesitte projektiin, joka jo alkujaan oli pielessä... Viittaan siis aloitukseesi, jossa kirjoitit, ettei ennenkään ole juuri mitään tehnyt, ei niin, kun olet mahdollistanut sen, nyt vielä vähemmän ja jatkossa tuskin mitään.

Joo. Siis en ole rutissut miehelle. Mutta olen huomannut omien voimieni olevan kortilla, siitä tämä viesti sai alkunsa. Elämä tuntuu työleiriltä. Rakentamista on kestänyt nyt 1,5v. Molemmat käymme ansiotyössä 8h/pv, matkoineen 9-10 h. Lapset 3-10 v, kolme kappaletta. Iltaisin teen kotitöitä usein lasten nukkumaanmenon jälkeen n. klo 22 saakka. Samoihin aikoihin mies kotiutuu raksalta. Eli pitkää päivää tehdään molemmat, klo 5-6 ylös. Ja mielestäni kolmen lapsen kaikista, siis ihan kaikista asioista vastaaminen ja hoitaminen (vaatteet, harrastukset, kuskaukset, läksy- ja koeasiat, kasvatus, jne.) ei myöskään ole ihan kevyt nakki. Vaikka ei toki sillälailla fyysistä olekaan kuin rakentaminen.

Mutta itsepä on osamme valittu. Toivon, että helpottaa jossakin vaiheessa, eikä tämä perhe menisi rikki.

Tosiaan ennen pitkää talo valmistuu ja muuton jälkeen elämä pikkuhiljaa normalisoituu. Monesti menee siitä vielä pari vuotta, että on oikeasti valmista eli moni sitten vielä muuton jälkeen rakentelee varastoa, autokatosta, pihaa, terasseja, ulkomaalauksia jne.

Eli pitkää pinnaa vaatii ja molempien työpanosta. Sinun panoksesi on nyt kodin ja lasten hoito ja se on huomattavasti rakentamista kevyempää.

Lopputulos palkitsee, joten tsemppiä! Muistakaa myös kunnollinen lepo sitten, kun olette muuttaneet.

Kiitos vielä kaikille tsemppaajille. Viesteistänne on oikeasti apua juuri nyt, kun olo on uupunut. Kiitos.

Ap.

Tässäkin ketjussa taas 80 % vastaajista miehiä...

Kyllä minusta. Mutta pidä huoli, kun talo on rakennettu, että mies tekee oman osuutensa. Tee arki mahdollisimman helpoksi, eineksiä pöytään, vaatteet ja kengät netistä, pistä vanhat vaatteet UFF:lle, harrastukset minimiin, lapset mukaan kotitöihin... et varmaan voi tehdä lyhyempää päivää töissä kuitenkaan? Saattaisi helpottaa arkea, mutta taitaa asuntolainaa olla aika muhkeasti?

Minusta ei ole totta että kolmen lapsen kanssa arjen pyöritys on kevyempää kuin rakentaminen. En usko. Eikä usko miehenikään joka rakensi kun meillä oli ne kolme. Kyllä se on kovaa ja täyttä työtä siinä tilanteessa molemmilla.