Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Totutatko vauvasi olemaan koko ajan sylissä? Miksi?
26.12.2013 |
Huomasin tässä joulun aikaan, että siskoni 4kk ikäinen vauva on koko ajan - siis ihan koko ajan - sylissä. Jos ei äidin tai isän sylissä, niin sitten mummon tai kummin täytyy ottaa syliin. Siskoni ja miehensä eivät kuulemma voi edes syödä samaan aikaan, koska vauva ei viihdy muualla kuin sylissä (johtuisiko ehkä siitä että vauva on ollut melkein koko tähänastisen elämänsä jonkun sylissä?).
Mikä järki on siis totuttaa lapsi siihen, että esim. päiväunet nukkuu sylissä? Yöunet sentään sängyssä, mutta sieltäkin nostetaan syliin heti ensimmäisestä äännähdyksestä. Miten tällainen sylilapsi reagoi kun sylin täyttää mahdollinen pienempi sisarus? Tai miten lapsi koskaan oppii olemaan itsekseen, jos häntä ei voi hereillä ollessa jättää edes muutamaksi minuutiksi vaikka pinnasänkyyn tai viltin päälle lattialle?
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:20"]
Heh, totta kai ap on taas väärässä. Jos ap olisi kirjoittanut siskonsa ihmettelevän miksi ap:n oma vauva on aina sylissä, ap olisi ollut huono äiti ja kamala kasvattaja...
[/quote] Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä..eiköhän ne vanhemmat saa tehdä kuten haluavat, miksi pitää aina olla arvostelemassa, vaikka ite tekisit eri tavalla (ehkä)? Tee ap oma vauva ja pidä vaikka yötä päivää lattialla.. Mitä tää sylittely sulle kuuluu tai miten se on sulta pois?
Vauva saa sylissä tarpeeksi läheisyyttä eikä joudu itkemään yksinään. Hieno juttu! Perusturvallisuus on siis kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:14"]
Enkä siis sano ettei vauvaa saisi pitää sylissä. Ihmettelen vain, miksi täytyy pitää koko ajan, että vanhempien pitää jopa syömisessä vuorotella.
ap
[/quote] Minä en nauti ruuastani jos vauva huutaa vieressä.
Pidä vain vauvaasi sylissä niin paljon kuin tämä tarvitsee! Myöhemmin et katuisi mitään niin paljon, kuin sylissä pitämättömyyttä...Kyl sää jaksat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tavallaan ap:n ihmetyksen siitä ettei vanhemmat voi edes samaan aikaan olla syömässä. Vauvat ovat erilaisia ja kun toinen kaipaa läheisyyttä ihan koko ajan toinen viihtyy hyvin myös yksinään. Meidän 4kk ei viihdy kauhean hyvin sylissä ja alkaa kiemurtelemaan ja kitisemään. Nauttii enemmän, kun saa olla selällään tai vatsallaan lattialla. En ala väkisin pitämään, vaikka mielelläni vähän enemmän pitäisin. Ehkä hänelle tulee vähän isompana tarvetta syliin ja saa sitten olla ihan niin paljon kuin on tarvis.
Mielestäni ei kannata kauheasti stressata vauvan totuttamisesta tiettyihin asioihin, varsinkaan sellaisiin jotka liittyvät läheisyyteen. Itse pidin vauvaani nukkumassa vieressäni kunnes hän oli 3kk ja siirsin sitten mutkattomasti omaan sänkyyn. Ei pitänyt tulla perhepetiä, mutta niin vain tuli, koska se tuntui siinä vaiheessa luonnolliselta. Anoppi tosin ränkytti koko tuon ajan, että nyt se vauva tottuu tuohon ja nukkuu vieressä 18-vuotiaaksi asti. Ei kauhean kivaa kuultavaa uutena äitinä, kun jännittää muutenkin osaako toimia oikein, mutta ajattelin mielessäni, että nukkukoon vieressä miten kauan vaan, kyllä se teini-ikäisenä viimeistään haluaa omaan rauhaan :) Sama juttu tuon sylin kanssa. Ei se vauva siinä kovin montaa vuotta viihdy ja jokainen vanhempi toimii kuten itse katsoo parhaaksi.
Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Olen myös törmännyt vastaavaan. Vauvan pieninpiinkin äännähdyksiin reagoidaan salamannopeasti, eikä esim. seurata hetkeä mitä kävisi, jos odottaisi pienen hetken ennen esim. syliin nostamista. Enkä puhu nyt siitä, että vauvaa pitäisi huudattaa ennen reagointia. Ja sitten valitellaan, kun ei saada yhdessä syödä. Ystäväni on mm. opettanut vauvansa siihen, että sylissä ollessaan täytyy olla liikkeessä kaiken aikaa. Joten hytkytettävä on jatkuvasti koska paikallaan ei ole tottunut olemaan. Väitän siis, että vauva oppii nopeasti tietynlaiseen "palveluun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä yksi vauva sylissä pystyn syömään, sitten kun oli kaksi niin oli vähän hankalaa, meillä oli usein sekä minulla että miehellä vauva sylissä kun syötiin. Ja joo, se on todella lyhyt aika, nyt saa olla kiitollinen jos joskus hetkeksi syliin tulevat.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:47"]
Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Olen myös törmännyt vastaavaan. Vauvan pieninpiinkin äännähdyksiin reagoidaan salamannopeasti, eikä esim. seurata hetkeä mitä kävisi, jos odottaisi pienen hetken ennen esim. syliin nostamista. Enkä puhu nyt siitä, että vauvaa pitäisi huudattaa ennen reagointia. Ja sitten valitellaan, kun ei saada yhdessä syödä. Ystäväni on mm. opettanut vauvansa siihen, että sylissä ollessaan täytyy olla liikkeessä kaiken aikaa. Joten hytkytettävä on jatkuvasti koska paikallaan ei ole tottunut olemaan. Väitän siis, että vauva oppii nopeasti tietynlaiseen "palveluun".
[/quote] Niin, mikä on syy ja mikä seuraus.... Se on niin vietävän helppoa kommentoida toisten valintoja kun ei elää heidän elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:47"]
Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Olen myös törmännyt vastaavaan. Vauvan pieninpiinkin äännähdyksiin reagoidaan salamannopeasti, eikä esim. seurata hetkeä mitä kävisi, jos odottaisi pienen hetken ennen esim. syliin nostamista. Enkä puhu nyt siitä, että vauvaa pitäisi huudattaa ennen reagointia. Ja sitten valitellaan, kun ei saada yhdessä syödä. Ystäväni on mm. opettanut vauvansa siihen, että sylissä ollessaan täytyy olla liikkeessä kaiken aikaa. Joten hytkytettävä on jatkuvasti koska paikallaan ei ole tottunut olemaan. Väitän siis, että vauva oppii nopeasti tietynlaiseen "palveluun".
[/quote] Jos vauva on maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja lauantaina ruvennut huutamaan lähes heti sen pienenpienen inahduksen jälkeen jos sitä ei huomioida, niin miksi se ythäkkiä sunnuntaina sitten kun kaveri on käymässä jäisi tyytyväisenä makaamaan?
Pientä vauvaa on ihana pitääsylissä, varmaan siksi. Kyllä meidän vauvat silti vaunuissa nukkuivat:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttöä oli pakko pitää sylissä melkein 24/7 ekat kuukaudet. Hänellä oli paha refluksi, ja hän huusi tuskissaan heti, kun hänet laski sylistä.
Lapseni viihtyivät hyvin sitterissä, kun me aikuiset söimme. Sitteri mahtui jopa ruokapöydälle - siis sen päälle, jolloin lapsi oli todella lähellä meitä aikuisia, eikä kaukana lattianrajassa. Pieneen kitinään voi myös reagoida huomioimalla vauvan katseella, ilmehtimällä, jolloin lapsi tietää, että äiti on lähellä ja huomaa hänet. Lapseni ovat myös olleet paljon sylissä. Ja aikuinenhan kyllä pystyy syömään myös lapsen ollessa sylissä, kun on pakko. Imetyskin on onnistunut näin kotona sekä kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut kolme äärettömän helppoa vauvaa - näin on sanonut moni ulkopuolinen todeten, että "helppohan sinun on, kun lapset on tuollaisia". Ei meillä mitään helppoja lapsia ole ollut vaan lapsia, joiden tarpeisiin on vastattu mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti. Meillä lapsen inahdus on ollut merkki jostain (äiti oppii aika pian, mitä mikäkin tarkoittaa) ja on ihan turha huudattaa nälkäistä vauvaa vain siksi, ettei tämä oppisi "palveluun". Kaikilla on mukavampaa, kun vauvasta on huolehdittu jo ennen kuin sillä on niin paha olo, että täytyy huutaa.
Nämä kaikki kolme ovat jo koulussa eikä yksikään heistä ole jäänyt äidin syliin nyhjäämään. Päinvastoin, ovat itseään ja muita kunnioittavia nuoria, jotka malttavat odottaa vuoroaan.
Lapseni syntyivät niin pieninä, että heitä piti syöttää tarkasti tietyin väliajoin. Ruokailutilanteet sujuivat säännöllisesti ja samoin nukutukset. Oppivat näin myös sen, että ruokaillaan ja nukutaan säännöllisesti. Näin teemme edelleen kun lapset ovat nyt 7 ja 5. Ilmeisesti sitten lapseni olivat helppoja vauvoja ja heidän tarpeisiin on vastattu. Kuitenkaan en ole koskaan sydän pamppaillen juossut ensimmäiseen pikku inahdukseen hädissäni reagoimaan enkä salamana syliin nostamaan. Ja edelleenkin saan lapseni usein syliini vaikka isoja jo ovatkin.
Se joka puhui 'palveluun' opettamisesta.
Minusta kuulostaa siltä, että ap:n sisko miehensä kanssa haluaa kasvattaa vauvastaan sosiaalisen ja iloisen lapsen. Ei se vauva siellä lattialla opi tuntemaan isovanhempiaan tai kummejaan. Suhde syntyy paremmin, jos sylitellään ja höpötellään ja opetetaan olemaan lähellä isovanhempia tai kummeja. Ei 5 kuukauden ikäinen vauva jaksa olla koko ajan sitterissä yhdessä asennossa tai lattialla lelujen seassa eikä sen ikäinen myöskään välttämättä vielä pitkään aikaan osaa istua itse, joten häntä on pidettävä sylissä.
Meidän puolen vuoden ikäinen vauvamme ei viihdy mahallaan maassa, huuto nousee kun kierähtää vahingossa itse mahalleen eikä pääse takaisin selälleen tai kyljelleen. Vauva kyllä viihtyy sitterissä, jos saa olla samassa seurassa esim. pyykkiä ripustettaessa tai keittiössä ruuanlaittoseurana, mutta ei jaksa olla kuin hetken yksin olkkarissa, vaikka olisi telkku seurana.
Kun vauva nukkuu makkarissa, hän kujertaa hennolla äänellä herättyään, mutta jos me emme kuule ja mene ajoissa hakemaan, lopulta alkaa itkeä kovasti ja siinä sitten menee aikaa tyynnyteltäessä ja itku on jo aiheuttanut nenän tukkeutumisen ja siinä varsinkin huuto yltyy, kun sitä nenää ruvetaan imemään räästä tyhjäksi.
Vauvaa sylitellään paljon senkin takia, että luetaan yhdessä kuvakirjoja tai leikitään leluilla. Vauva opetetaan tarttumaan tavaroihin (käsiote on vielä haparoiva ja lelut tippuvat helposti), kokeilemaan erilaisia pintoja, pidetään eri asennoissa, jotta eri lihakset vahvistuisivat jne. Pelkkä sitterissä istuttaminen vahvistaa lihaksia hyvin yksipuolisesti.
Minä myös nukutan vauvaa päivällä sylissä. Vauva ei viihdy laisinkaan vaunuissa pitkää aikaa. On ihanaa pitää vauvaa lähellä ja katsoa samalla boksille tallennettuja elokuvia. Vauvaa odotettiin useita vuosia, ja nyt en saa millään kylliksi siitä, että vauva on vihdoinkin olemassa. Voisin sylitellä häntä vaikka ympäri vuorokauden.
Nykyteorian mukaan muuten vauvaa ei voi sylitellä liikaa. Mitä enemmän syliä tarjoaa, sitä vahvemman perusluottamuksen vauva saa. Turhaan huudattaminen aiheuttaa vauvassa itseluottamuksen puutetta myöhemmin, ja hänestä tulee helposti syrjäytynyt, epäsosiaalinen ja apaattinen.
Tämä nyt oli lähinnä lapsettoman ihmettelyä, en viitsi kysyä siskolta suoraan kun hän on niin tärkeä äitiydestään jne.
Mutta niin, näiden päivien aikana kun olen seurannut asiaa, niin olen harvoin nähnyt yhtä hiljaista ja hyväntuulista vauvaa. Vauva ei siis itke niinä harvoina hetkinä kun ei ole sylissä, eikä muutenkaan vaikuta siltä että lapsen olisi paha olla muualla kuin sylissä. Ja toki vauvaa täytyykin pitää sylissä ja lähellä, kyllähän minäkin sen ymmärrän, mutta että vauvan pitäisi olla ihan koko hereilläoloaikansa plus päiväunet sylissä, ei oikein mene järkeeni. Varsinkaan kun sylittely selkeästi häiritsee esimerkiksi vanhempien ruokailua. Ja tuo yhden kirjoittajan mainitsema liikkuminenkin muuten pitää paikkansa. Siis että pitää sylissä pitämisen lisäksi myös heijata ja kävellä ympäriinsä.
No mutta, enpä minä sitä lasta kanniskele eikä minun tarvitse reagoida sekunneissa hänen tyytyväisenkuuloiseen jokelteluunsa. Kunhan ihmettelin.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:47"]Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Olen myös törmännyt vastaavaan. Vauvan pieninpiinkin äännähdyksiin reagoidaan salamannopeasti, eikä esim. seurata hetkeä mitä kävisi, jos odottaisi pienen hetken ennen esim. syliin nostamista. Enkä puhu nyt siitä, että vauvaa pitäisi huudattaa ennen reagointia. Ja sitten valitellaan, kun ei saada yhdessä syödä. Ystäväni on mm. opettanut vauvansa siihen, että sylissä ollessaan täytyy olla liikkeessä kaiken aikaa. Joten hytkytettävä on jatkuvasti koska paikallaan ei ole tottunut olemaan. Väitän siis, että vauva oppii nopeasti tietynlaiseen "palveluun".
[/quote]
Jos vauva itkee, niin sitä tekee kaikkensa, että se itku loppuisi. Mulleki aina sanotaa, että älä heijaa äläkä pidä sylissä, kun se vauva tottuu! Vastaan, että itkeekö sen pitäis antaa! Totuus on se, että pieni vauva tykkää sylistä ja läheisyydestä. Toinen totuus on se, että jo masussa asuessaan vauvat nukkuu, kun äiti on liikkeellä! Että. Pysykää vaan koko raskausaika paikoillanne, ettei se vauva totu liikaa.
Alle 3kk vauva ei edes tajua, jos sen itkuun ei vastata. Ja monet vanhemmat oppii tunnistamaan vauvan viestit, että mitä se haluaa, niin miksi pitää väkisin odottaa sitä itkua?
Meillä on kans noin, että jos vauva on hereillä, niin syöminen on vaikeaa, kun viihtyy max 5min yksin, jos asetetaan vaikka tvn eteen. Jos alkaa vinkumaan, niin vaikea mun on ainakin syödä, niin mielummin ottaa syliin.
Ja ei kait kukaan väkisin haluu elämästään vaikeaa tehdä, siksi sitä vauvaa hoidetaan vauvan ehdoilla.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:47"]Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Olen myös törmännyt vastaavaan. Vauvan pieninpiinkin äännähdyksiin reagoidaan salamannopeasti, eikä esim. seurata hetkeä mitä kävisi, jos odottaisi pienen hetken ennen esim. syliin nostamista. Enkä puhu nyt siitä, että vauvaa pitäisi huudattaa ennen reagointia. Ja sitten valitellaan, kun ei saada yhdessä syödä. Ystäväni on mm. opettanut vauvansa siihen, että sylissä ollessaan täytyy olla liikkeessä kaiken aikaa. Joten hytkytettävä on jatkuvasti koska paikallaan ei ole tottunut olemaan. Väitän siis, että vauva oppii nopeasti tietynlaiseen "palveluun".
[/quote]
Jos vauva itkee, niin sitä tekee kaikkensa, että se itku loppuisi. Mulleki aina sanotaa, että älä heijaa äläkä pidä sylissä, kun se vauva tottuu! Vastaan, että itkeekö sen pitäis antaa! Totuus on se, että pieni vauva tykkää sylistä ja läheisyydestä. Toinen totuus on se, että jo masussa asuessaan vauvat nukkuu, kun äiti on liikkeellä! Että. Pysykää vaan koko raskausaika paikoillanne, ettei se vauva totu liikaa.
Alle 3kk vauva ei edes tajua, jos sen itkuun ei vastata. Ja monet vanhemmat oppii tunnistamaan vauvan viestit, että mitä se haluaa, niin miksi pitää väkisin odottaa sitä itkua?
Meillä on kans noin, että jos vauva on hereillä, niin syöminen on vaikeaa, kun viihtyy max 5min yksin, jos asetetaan vaikka tvn eteen. Jos alkaa vinkumaan, niin vaikea mun on ainakin syödä, niin mielummin ottaa syliin.
Ja ei kait kukaan väkisin haluu elämästään vaikeaa tehdä, siksi sitä vauvaa hoidetaan vauvan ehdoilla.
[/quote]
Mutta jos vauva ei itke?
Alue: Aihe vapaa
Herttaista, että he huolehtivat noin hyvin vauvastaan. :)