Totutatko vauvasi olemaan koko ajan sylissä? Miksi?

Hassu sisko.

Kun meidän lapset oli vauvoja, niin ainahan ne melkein olivat sylissä tai kantoliinassa. Tuntui minusta hyvin luonnolliselta niin. Kantoliinan kanssa sitä on aika vapaa tekemään kotiaskareita ja kulkemaankin.

Ja kyllä luonnollinen kehitys ptiää huolen siitä, että terve lapsi ajallaan kyllä pyrkii pois sylistä ja kulkemaan omin voimin, tutkimaan ympäristöä äitiä kauempaakin, joten ei tarvitse mitenkään pelätä että lapsi jäisi sylivauvaksi lopuksi ikää jos pitää paljon sylissä. 

Kyllä totutin :). Minusta oli ihana pitää vauvaa sylissä. Viisas anoppini, monen lapsen äiti, sanoi, että pidä vain sylissä, ei se lapsi ikuisesti siinä ole. Nyt lapsi on todella luottavainen, ihana 4-vuotias, josta ei ole huolen häivää :) . Syliin hän tulee mielellään vieläkin, mutta ei tosiaankaan ole ollut mikään takertuja, vaan on liikkunut ja tutkinut maailmaa heti, kun liikkeelle pääsi :). Läheisyys on vauvalle hyväksi!!!

Muakin syyllistettin vauvan liiallisesta sylistä pitämisestä. Tässä 22-vuotias parhaillaan syö sylissäni ja kohta mennään katsomaan telkkaria. Syliin nukutankin. No joo, sylissä pidetystä vauvasta on kasvanut hyvätapainen ja empaattinen aikuinen ja kyllä se sylissä pitäminen vähentyi sitä mukaa kun liikettä alkoi tulla. Nuorempi ei suostunut nukahtamaan kuin syliin, mutta eipä tuota ole tarvinnut nyt mennä armeijaan nukuttamaan syliin. Myös hän on hyvätapainen ja kun oli töissä, oli herttaisen ja kohteliaan luonteensa vuoksi kuulemma kovasti pidetty (kuulin kokonaan ulkopuolisilta). Minä väitän, että sylissä pidetyistä lapsista tulee tunne-elämältään vahvempia. Miehen sisko oli toisenlainen ja syyllisti, mutta hän on kamppailut lastensa huumeongelmien kanssa...

Meilläkin ekat 4-5kk viihtyi ainoastaan sylissä, mutta nyt 8kk ryömii ympäri kämppää tutkimassa paikkoja ja leikkimässä. Harvakseltaan tulee luokseni pyytämään syliin /syömään.

Mun kokemuksen mukaan ei oo totuttamisesta kiinni vaan vauvat on vaan erilaisia ja kokee erilaisia vaiheita. Kun perusturvallisuus on kunnossa niin siitä se reviirin laajentaminen lähtee. Puolen vuoden iässä voi ottaa syöttötuolin käyttöön ja siinä meillä ainakin on viihdytty syödessä, isän ja äidin vieressä.

Ei tapahdu mitään vahingollista, vaikka syntyy toinen tai miljoonas.

Vauvan itku on aina vasta se viimeinen merkki siitä, että vauvalla on jokin hätä, joten minusta on tosi hienoa ja tärkeää, että reagoidaan jo niihin varhaisempiin merkkeihin. Ei se lasta pilaa. Sen sijaan itku nostaa aina sekä lapsen että vanhemman stressihormonitasoa ja tutkimukset ovat osoittaneet, että pienellä vauvalla nämä hormonit tasoittuu todella hitaasti. Siksikin tärkeää yrittää vastata vauvan tarpeisiin huudattamatta, jotta lapsi ei ole koko ajan stressaantunut.

Vauva kasvaa äidin sisällä ja on siis varsin luonnollista, että vauva saa olla äidin ja isän lähellä, kunnes pikkuhiljaa tottuu tähän uuteen ja ihmeelliseen ja niin hurjan isoon maailmaan!

Onkohan ap:n sisko yksi kaverini? Kaverilla nimittäin vauva on myös koko ajan sylissä, päiväaikaan nukkuessaankin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun äiti kanniskelee vauvaa sylissään koko päivän niin kaikki kotityöt jää siihen kun isä tulee töistä kotiin, yleensä isän tehtäväksi, kun äiti on päivästä niin väsynyt. Hermot tiukalla molemmilla, mitään ei kuulemma ehdi tehdä yhdessä, ei ole seksiäkään.

Minulla on neljä lasta. Voin sanoa, että heistä kolme on opettanut minut pitämään itseään koko ajan sylissä. Yksinkertaisesti olemalla tyytyväisimpiä olemalla jatkuvasti sylissä. Esikoinen oli toisenlainen, hän viihtyi myös sitterissä. Vauvan pääasiallinen hoitaja tuntee lapsensa parhaiten. Ja muuten, nelikuukautinenkin saattaa olla niin hyvin kehittynyt, että hakee erityisesti turvaa vanhemman sylistä vieraassa seurassa, esim. kyläilytilanteissa.

En tiedä heidän syitä, mutta mielestäni mitä pienempi lapsi, sitä enemmän tarvitsee syliä. Näin lapsille ei jää vajetta, jota paikataan hakemalla huomiota muilta aikuisilta. Tietty jos pikkusisar tulee kovin pian, on silloinkin huomioitava myös isompaa sylin suhteen. 4 lapsen kokemuksella, ei sitä syliä loputtomiin kaivata.

Kirjoitti eräs, jota äiti piti sylissä vauvana vain 4 tunnin välein kun ruokittiin, kun kerran neuvolassa sanottiin niin, ettei tottuisi. Jotain vaille sitten olenkin elämäni ollut.

Minä pidin vauvaani sylissä kokoajan ja kaiken aikaa. Pidin koska halusi. Tiesin, että tämä on viimeinen lapseni (toinen ja olen yli 40). Lapsi oppi vähän hitaammin kääntymään - ei muuta "Ongelmaa"

Ei kait sylissä pitäminen tai muussa ihokontaktissa ole mitään haittaa vauvoille, vaan päinvastoin, sillä on paljon tutkittua myönteistä tietoa keskosvauvoille annetuista kengurohoidosta, jossa monet vauvat kehittyivät nopeammin ja olivat tyytyväisempiä.

Esikoinen ei viihtynyt sylissä, istui mielellään syöttötuolissa ja sitterissä. Kuopus taas olisi sylissä vähän väliä, sitterissä ei viihdy, syöttötuolissa kiipeää seisomaan.

Esikoinen oli tyytyväinen, rytmitti itse syömiset ja unet. Kuopus on jatkuvasti "hädässä", kitisee ja huutaa paljon. Hermo on mennyt jo kymmeniä kertoja, kun pienikin risahdus herättää hänet päiväunilta ja koko ajan pitäisi vaan pitää sylissä.

Ensimmäinen vauvamme viihtyi hyvin lattialla, sitterissä jne ja niinpä hän olikin paljon lattialla.

Toisesta ihmiset ihmettelivät miksi opetin tämän olemaan aina sylissä. Ehkä selitys löytyi noin 10 kk iässä kun tältä toiselta löytyi laajat allergiat ja refluksi. Eli sairauksien takia vauva voi huonosti ja siksi häntä tuli pidettyä paljon sylissä kun muualla itki.

Mitä tulee tuohon että heti otetaan vauva kun vähän äännähtää. Äitini kritisoi tätä kun syötin esikoisen heti kun tämä heräsi. No kerran äitini oli meillä vahtimassa esikoista (olimme hautajaisissa). Äitini ei ollut heti antanut maitoa vauvalle vaikka niin ohjeistin ja joutui sitten soittamaan meidät kotiin kesken hautajaisten kun vauva vain huusi ja huusi sama mitä äitini (kokenut vauvojen hoitaja kylläkin) yritti. Tunsin vauvani ja tiesin että tämä menee pois päältä eikä suostu syömään jos ei saa sitä ruokaansa heti kun herää. No tämän jälkeen äitikin uskoi eikä enää naureskellut minun kiireelleni antaa heräävälle 4kk ikäiselle vauvalle pullo heti eikä hetken kuluttua.

Toki on myös vanhempia jotka pelkäävät turhaan vauvan pieniä itkuja ja ovat aina palvelemassa vaikka ei olisikaan hätää. Mutta ulkopuolisen on vaikea pienessä hetkessä tietää mistä on kyse. Itsekkin saatoin joissain toisissa tilanteissa antaa esikoisen itkeä mutta päiväunilta herättäessä ei ollut varaa itkettää nälkäistä lasta. Kyllä sen oppi kokemuksesta...

Tuskin se heidän arkeaan hankaloittaa millään tavalla, ei ainakaan pitäisi, sillä jokainen pienen lapsen vanhempi ymmärtää lapsen olevan "ykkönen" ja vanhempien arkipuuhat tulevat vasta sen jälkeen.

" Ihmettelen vaan miksi he hankaloittavat tarkoituksella arkeaan, jos vauva kumminkin pärjäisi hetken vaikka siellä sängyssään"

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 18:51"]

Onkohan ap:n sisko yksi kaverini? Kaverilla nimittäin vauva on myös koko ajan sylissä, päiväaikaan nukkuessaankin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun äiti kanniskelee vauvaa sylissään koko päivän niin kaikki kotityöt jää siihen kun isä tulee töistä kotiin, yleensä isän tehtäväksi, kun äiti on päivästä niin väsynyt. Hermot tiukalla molemmilla, mitään ei kuulemma ehdi tehdä yhdessä, ei ole seksiäkään.

[/quote] Jos en pidä vauvaa sylissä kun se nukkuu, se ei nuku. Sitterissä ei nuku vaikka kuinka hytkyttäisi sitteriä. Vaunuissa ei nuku vaikka kuinka hytkyttäisi vaunuja. Ei suostu ottamaan tuttia eikä tuttipulloa. 

Jo, pitäisi vain antaa huutaa yksin ja siivota, sehän on tärkeämpää kuin vauva. 

Ja pitäis laittaa ulos parvekkeelle huutamaan jotta saa rauhassa harrastaa seksiä, sehän on tärkeintä. 

Ensimmäinen lapseni ei viihtynyt sylissä ikinä toinen tykkää köllötellä ja se on aivan ihanaa. Syy seuraus, ihan sama, antakaa toisten olla lapsen tahtisia jos niin haluavat vaikka itse "opettaisitte" lapsenne olemaan "itsenäisiä" jo vastasyntyneenä. Ja jos olet huolissasi tulevista sisaruksista yms. niin turhaan, vauvat kasvavat koko ajan ja mielestäni ei ole mitään typerämpää kuin "opettaa " vauvaa jonkun" tulevaisuudessa se ei ikinä nuku ilman rintaa tyyliin". Kaiken kerkee aikanaan, sitten kun siskosi kyllästyy pitelemään vauvaa kokoajan niin luonnollisesti hän varmaa jättää vauvaa enemmän itsekseen. Ja usein vauvat viereessa paikassa tai vieraiden läsnä ollessa saattaa haluta enemmän syliä.

Ja tämä sylissä möyriminen josta edellinen kirjoittaa on kehitysvaihe ei oppi, silloin lapsi alkaa itsenäistymään, muttei kuitenkaan ihan haluaisi, haluu syliin, sitten kieppuu, siinä pitää sitten hytkytellä, lapsi kiemurtelee pois, mutta kun hänet laskee tulee itku, tuttu juttu, menee ohi.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:14"]

Enkä siis sano ettei vauvaa saisi pitää sylissä. Ihmettelen vain, miksi täytyy pitää koko ajan, että vanhempien pitää jopa syömisessä vuorotella.

ap

[/quote] Minä en nauti ruuastani jos vauva huutaa vieressä. 

[/quote]

Ei ne sylivauvat useimmiten huuda, vaan ovat tyytyväisiä. Ruokapöydässä saattavat paukuttaa kädellä pöytää ja kiskoa haarukasta, mutta sitähän nuo tekevät syöttötuolissakin istuessaan.

Kerrotko ap, miksi vauvaa pitäisi pitää muualla kuin sylissä? Mitä hyötyä siitä olisi vauvan kehitykselle tai edes vanhemmille, jos jatkuva sylissäpitäminen ja heijaaminen ei näytä heitä haittaavan? Se on ihmislajille täysin luonnollista, että vauvaa kannetaan mukana. Tiettävästi esihistoriassa ovat vauvat yleisesti olleet kantoliinassa, kunnes ovat oppineet kävelemään. Eihän vauvaa ole voinut ennen nykyaikoja laskea ulkona märkään ja kylmään maahan makoilemaan? Tai edes sisällä, kun oli maalattiat tai asuttiin jossain teltassa, eikä niihin aikoihin vietetty kovin paljon aikaa sisätiloissa, kuten nykyään, vaan suurin osa hereilläoloajasta oltiin ulkona. Siskosi toteuttaa siis vain lajityypillistä käytöstä;)

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:47"]

Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Olen myös törmännyt vastaavaan. Vauvan pieninpiinkin äännähdyksiin reagoidaan salamannopeasti, eikä esim. seurata hetkeä mitä kävisi, jos odottaisi pienen hetken ennen esim. syliin nostamista. Enkä puhu nyt siitä, että vauvaa pitäisi huudattaa ennen reagointia. Ja sitten valitellaan, kun ei saada yhdessä syödä. Ystäväni on mm. opettanut vauvansa siihen, että sylissä ollessaan täytyy olla liikkeessä kaiken aikaa. Joten hytkytettävä on jatkuvasti koska paikallaan ei ole tottunut olemaan. Väitän siis, että vauva oppii nopeasti tietynlaiseen "palveluun".

[/quote]

Ap tosin ei maininnut, että vanhemmat valittelisivat osaansa lainkaan. Jos vauvan pitäminen jatkuvasti sylissä on heistä ok, niin mikäs siinä sitten.