Muilla lapsia, jotka huonoja häviämään lautapeleissä?
Tänää koin taas 7-vuotiaan raivon kun hävisi Afrikan tähdessä. Puolen tuntia huutoa, tavaroiden paiskomista ja jopa verhot yritettiin kiskoa alas. Peli itse lensi päin seinää. Toki tuli rangaistus eli moista käytöstä ei katsottu läpi sormien.
Ja tuo sama reaktio tulee aina kun lapsi häviää, vaikka kyseessä olisi muistipeli. Ei kauheasti tee mieli pelata lapsen kanssa mitään kun periaatteessa meidän muiden pitäisi aina hävitä ettei poika ihan sekoa.
Muuten rauhallinen ja ihana lapsi, mutta häviäminen saa hänet ihan raivoihinsa ja pois tolaltaan.
Kommentit (24)
Olin lapsena kans huono häviämään, ja olen edelleen. Purin afrikan tähden nappulaa että tiesin aina ensimmäisenä missä se on (paljastin tämän kyllä vanhemmille). En nyt noin riehunut mutta suutuin ja mökötin. En vieläkään tykkää pelata tuuriin pohjautuvia lautapelejä, tietoon perustuvat on ihan ok. Ärsyttävää hävitä tuurin perusteella. Lapsellista tiedän :D
Olen kuitenkin muuten ihan normaali ja rehti ihminen.
Meidän lapset on ns. "osanneet" myös hävitä peleissä, vaikka ois vituttanut, kyllä sen näkee lapsesta. Yleenäs silloin haluavat heti ottaa aloittaa uudestaan pelin - voitto mielessä. Me ollaan aina pelattu niiden kanssa paljon lautapelejä, korttia, mutta ei kyllä koskaan pelikonsolipelejä (kumpikaan vanmemmista ei osaa eikä ole niistä innnostunu). Pelaaminen itsessään on hyvää harjoittelua myös häviämään. Lapsen luonne ratkaisee suhtautumisen voittamiseen ja häviämiseen. Mä oon aina sanonu lapselle, että kun tarpeeksi paljon elaa niin kyllä niitä voittoja tulee. Sen oon oppinu, että ei pidä järjestää lapselle voittoa, säälistä. Lapsi huomaa feikin ja mieli on paljon huonompi, kun voitto ei ole omaa ansioita.
Pelaa vaan paljon lapsesi kanssa, vaikka riehuukin. Siitä se oppii. Ja sä opit vanhemmuutta taas himpun lisää. Ja siinä tutustuu omaan lapseen taas enemmän, vaikka se ei ookaan aina niin niellyttävää katsella ja kuunnella.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:25"]
Ei siinä auta kuin opettaa kohtaamaan tappioita. Ei kukaan tykkää hävitä, mutta kasvattamalla lapsi oppii kestämään sen, oppii iloitsemaan toisten voitoista ja sosiaaliset taidot samalla paranee aivan uudelle tasolle.
[/quote]
Tämähän on juuri hyvä tilanne opetella turvallisesti pettymysten sietämistä.
Väkivaltaiset ihmiset eivät usein ole oppineet sietämään pettymyksiä eli se on erittäin tärkeä taito opetella. Ettekä missään nimessä ala välttelemään voittamista ja anna lapsen voittaa raivareillaan.
Meidän adhd pienenä heitteli myös pelinappuloitaan kun häivisi :)
Nyt 12v:nä oppii jo säätelemään noita tunteitaan paremmin.