Lue keskustelun säännöt.
Paskin joulu ikinä
24.12.2013 |
Pitäisi erota ja aloittaa oma elämä. Tuo mies on aivan sairas. Helvetti etten jaksa enää. En jaksa tätä paskaa.
Kommentit (30)
Sano miehellesi, että hakeutuu hoitoon ja hakee apua. Jos ei lähde hoitoon, niin se on ehto sitten sille, että voit jatkaa hänen kanssaan. Eihän tämä malli kailkille sovi esim. jos on kovin väkivaltainen kiihtyessään, mutta monille kyllä. Montakos lasta teillä muuten on? Puhu ogelmista sukulaisille kyllä sieltä tukea tulee ihan varmasti tiedät ne tyypit jotka ymmärtää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 23:13"]Sano miehellesi, että hakeutuu hoitoon ja hakee apua. Jos ei lähde hoitoon, niin se on ehto sitten sille, että voit jatkaa hänen kanssaan. Eihän tämä malli kailkille sovi esim. jos on kovin väkivaltainen kiihtyessään, mutta monille kyllä. Montakos lasta teillä muuten on? Puhu ogelmista sukulaisille kyllä sieltä tukea tulee ihan varmasti tiedät ne tyypit jotka ymmärtää..
[/quote]
Olen pyytänyt hakeutumaan hoitoon. Joskus menikin, söi lääkkeitä joiden sivuvaikutuksena oli aggresiivisuus. Koko suhde oli pilalla jo tuolloin. Lopetti lääkkeet ja tasoittui, mta on edelleen arvaamaton, upunut, masentunut, vaativa, kontrolloiva. Haukkuu, mitätöi ja vähättelee nonstop. Ei ole mennyt hoitoon, vaikka on puhunut. En tiedä mitä edes auttaisi, hän on kuitenki perustavanlaatuisesti häiriintynyt,ei kai sellaiselle voi mitään.
Lapsia on kaksi.
Eropuheista kiihtyy, en uskalla puhua ja ero on muutenkin jotenkin liian abstrakti vaihtoehto hänelle. Pitäisi vain häipyä.
Jos sinulla ap oma suku ja ystävät tukee eron tullessa, niin se on jo paljon.. Minulla näin ei olisi, koska sukuni ei missään nimessä hyväksy eroa. Kaverit varmasti tukisivat, mutta heilläkin on omat kiireiset perhe-elämänsä. Miehen suku luonnollisesti keskittyisi miehen tukemiseen, joten yksin olisin jos eroaisin.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 23:25"]Jos sinulla ap oma suku ja ystävät tukee eron tullessa, niin se on jo paljon.. Minulla näin ei olisi, koska sukuni ei missään nimessä hyväksy eroa. Kaverit varmasti tukisivat, mutta heilläkin on omat kiireiset perhe-elämänsä. Miehen suku luonnollisesti keskittyisi miehen tukemiseen, joten yksin olisin jos eroaisin.
[/quote]
Hah! Arvaa mihin lestadiolaisperheet keskittyvät! Omiin perhesiinsä. Minulla sisarukset ovat joko liian kaukana, liian nuoria tai liian väsyneitä auttaakseen.
Ystävillä suurimmalla osalla on n. 4 alle kouluikäistä ja omat huolet. Vanhempani - enemminkin minä joutuisin hoitamaan heitä kuin he tukemaan minua... Selviäisin, mutta olisin vieläkin uipuneempi, ja olisin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että sinulla on vain yksi elämä elättävänä. Ja aikaa rientää. 5 vuoden päästä harmittaa että et lähtenyt aikaisemmin ja tilanne sam
Kaksi lasta nyt kulkee yksinhuoltajalla mukana vaikka hampaissa, kyllä sitä yksinhuoltajat kahta useammankin lapsen kanssa pärjäävät. :) Lapset menevät yksinhuoltajallakin päivähoitoon, ja lapsille järjestyy tarvittaessa myös ilta- ja yöhoito. Vaativasta työstä selviää yyhoona varmaan aika lailla samaan tapaan kuin ydinperheessäkin. :)
Siihen en ota kantaa, pitäiskö sun erota. Mutta nuo yllämainitut eivät ole mikään syy olla eroamatta, saati joku lasten huoltajuudesta ja tapaamisesta sopiminen tai tappelu. Monelle se elintason lasku on suurin syy olla eroamatta... tietty voi sitten miettiä, että millainen diili se avioliitto on, jos suurin yhdessäpitävä voima on elintason ylläpitäminen... "Melkein valmiin talon" käypä hinta voi myös yllättää. Pyytäähän voi mitä haluaa, mutta keskeneräinen talo on vaikea myytävä ja kauppahinnat monesti enemmän sitä, mitä siitä joku suostuu tarjoamaan. lisäksi jos se jo asuttu osa on jo parhaimmillaan ollut lapsiperheen kulutuksessa parikin vuotta, niin talo ei ole enää edes uusi vaikka on keskeneräinen. Kannattaa pyytää arviota useammalta kiinteistönvälittäjältä. :)
Voisiko asumusero olla myös ratkaisu, jos avioero tuntuu mahdottomalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 23:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 23:25"]Jos sinulla ap oma suku ja ystävät tukee eron tullessa, niin se on jo paljon.. Minulla näin ei olisi, koska sukuni ei missään nimessä hyväksy eroa. Kaverit varmasti tukisivat, mutta heilläkin on omat kiireiset perhe-elämänsä. Miehen suku luonnollisesti keskittyisi miehen tukemiseen, joten yksin olisin jos eroaisin.
[/quote]
Hah! Arvaa mihin lestadiolaisperheet keskittyvät! Omiin perhesiinsä. Minulla sisarukset ovat joko liian kaukana, liian nuoria tai liian väsyneitä auttaakseen.
Ystävillä suurimmalla osalla on n. 4 alle kouluikäistä ja omat huolet. Vanhempani - enemminkin minä joutuisin hoitamaan heitä kuin he tukemaan minua... Selviäisin, mutta olisin vieläkin uipuneempi, ja olisin yksin.
[/quote]
Oletko ap? Ymmärrän kuitenkin. 24
hyvää joulua vaan kaikille... voi tsiisus tätä touhua
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 23:03"]
Eron seurauksena oma, lasten ja suvun elämä menisi aivan sekaisin, ja sekin on tietysti "pientä" monen mielestä. Pakko olla realisti ja miettiä miten selviäisin: miten hoidan haastavan työni? Lasten hoito? Asunto? Huoltajuus? Miten selviän pelosta? Miehen suvun vihasta? Yksinäisyydestä? Raha-asioista?
[/quote]
Minä salasin eron just lähisukulaisten huolen takia 4 vuotta. Kun lopulta selvisi niin suututtiin salailustakin, vaikka tarkoitin vain hyvää. Vaikka olin itse jo selvinnyt kaikesta niin eivät tajunneet pointtia.