Lue keskustelun säännöt.
Kaveri sekosi äitiyden myötä
24.12.2013 |
Meillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään mistä jutella, kun asumme kaukana ja vauvan tulon myötä kaveri on ruvennut vaan haukkumaan ja kritisoimaan elämänvalintojani, miestäni. Kuulemma en voi ymmärtää mistään mitään kun en ole äiti. Samaan aikaan suuttui
jos en käynyt kylässä ja tuonut lahjoja universumin keskipisteelle eli hänen lapselleen.
Okei. Ajattelin etten tarvi tällaista ihmissuhdetta ja poistin kavereista. Hän ihmetteli miksi olen poistanut ja vastasin että meillä ei taida olla enää mitään yhteistä niin tämä rupee riehuun että ei kai kun sun kans ei voi mistään puhua kun oot niin tyhmä. :D Mikähän tätä kaveria riivaa? Mulla on paljo lapsellisia kavereita ja ne on pysyneet ihan normaaleina..
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos hänellä on oikeasti vaikeaa, esim. masennus tai parisuhdeongelmia, ja hänestä tuntuu ettet ole _kuunnellut_ häntä.
Poistit kavereista? Siis miten tämä käytännössä tapahtuu? Ymmärrän että otetaan vähän etäisyyttä jos seura ei miellytä, mutta miten ihmeessä joku naps vain poistetaan kavereista?
Teillä tainnut olla jo aikaisemminkin jotain hämminkiä. Tuskin kukaan muuttuu heti synnytyksen jälkeen täysin eri ihmiseksi.
No sä käyttäydyit kyllä hyvin lapsellisesti kun poistit hänet kaverilistalta, ilmeisesti facebookissa?
Olisi kannattanut vain antaa pölyn laskeutua ja ottaa vähän etäisyyttä. Kyllä ihmiset yleensä jossain vaiheessa tajuaa tekemänsä virheet. Siinä voi mennä pari vuotta.
Bytheway, mulle kävi lapsen saamisen myötä sama juttu mutta hieman eri tavalla. Yksi tyyppi poisti mut kavereista koska en pystynyt puhumaan hänen kanssaan enää puhelimessa niin usein. tai edes vastaamaan. Nyt kun lapsi on isompi, ymmärrän että olisi pitänyt osata selittää paremmin ja pahoitella. En edes tajunnut tehneeni väärin.
Joillekin lapsen saaminen aiheuttaa jonkinlaisen reaktion ja ihminen muuttuu erilaiseksi vähän aikaa. Olen tästä oppineena koittanut ymmärtää ihmisten erilaisia reaktioita eri elämänvaiheissa. Ja itsekin yrittänyt olla lempeämpi muille.
Elämä on liian lyhyt menettää kaikkia ihmisiä kokoajan ympäriltään vaan koska suuttuu jostain asiasta mitä ei ymmärrä. Molemmin puolin.
Olen itsekin muuten tällä hetkellä vähän hassussa tilanteessa. Kummilapseni äiti on minulle hyvin outo. Olen tämän hänen uusimman lapsensa kummitäti.
Nyt yhtäkkiä hän on lopettanut yhteydenpidon minuun ja odottaa että minä vaan soitan ja tuon lahjoja ja tulen kylään. ja tietysti että olisin ERITTÄIN YLIKIINNOSTUNUT pikkuisesta. Mihin meidän ystävyys katosi?
Tästä kokemuksesta oppineena, soittelen oman lapseni kummeille extrapaljon kun tajusin miten paljon se sattuu kun kaveri yhtäkkiä häviää sen takia että olet sen lapsen kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin ihmisten elämäntilanne vain on suurempi ja tärkeämpi kuin muiden. Oman ystäväni jouduin lemppaamaan jo ennen kun lapsi oli saatu alulle. En kertakaikkiaan jaksa joka tapaamisella arvuutella että lensikö lastit maaliin saakka vai ei.
(Hän ei sitten lopulta edes saanut lasta kyseisessä suhteessa. Ei sillä asia minulle enää kuuluisikaan.)
No jo on erikoinen tapaus o.O täytyy sanoa että ei ainakaan viisautta liene äitiys tuoneen....