Mies pilasi jouluni eilen...

Me ainakin sovittiin keskenään,ettei toisillemme osteta mitään. Kuitenkin mies on mulle jotain hankkinu. Itse ostin meille muutaman yhteisen ja toisen mies tietää mikä se on. Eikä mua harmita vaikkei ois ostanutkaan,kun en oikein mitään tarvii.

Sanotaanko jossain päin Suomea oikeasti "jos kohta"? Kuulostaa Aku Ankan puheelta. En ole ikinä oikeassa elämässä kuullut.

Jos kohta on myönnyttävä alistuskonjunktio ;)

Miksi annat sille miehelle lahjoja? Nappaa ne omat pakettisi sivuun ja niin teitä on kaksi lahjatonta jouluna. Tai paketoi joku oma juttusi (kai sinulla on kirjoja jne.?) ja laita oma nimesi paketin päälle. Tai ole ilman lahjaa ja ihmettele aattona, että voi hyvänen aika, en ole ollutkaan kiltti, kun jöin ilman lahjaa, purskahda katkeraan itkuun ja sano nimotusten välistä miehelle, että mene sitten sen tyttöystäväsi luokse, jolle lahjankin hankit, miksi kiusaat meitä viettämällä joulua kanssamme, vaikka sydämesi on muualla. Siinä on aitoa jouludraamaa ja miehesi joutuu todella hankalaan tilanteeseen vanhempiesi silmien edessä.

Ei ole mielensäpahoittavilla teinimorsiamilla helppoa jouluna.

Mutta sitä samaa se on joka hetki, samat myllerrykset oli joulu tai juhannus.

Kurjaa, ap... Mutta olikohan miehellesi päässyt syntymään sellainen käsitys, ettet kaipaa mitään joululahjoja? Oletko sanonut hiljattain esimerkiksi jotain sellaista, että joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja lämmin tunnelma eikä mitkään paketit? Miehet saattavat ottaa tuollaiset lausahdukset varsin kirjaimellisesti ;)

Toivottavasti miehesi korjaa vielä erehdyksensä, kun kerran säikähti sinun reaktiotasi! Hän ei varmasti halunnut tahallaan pahoittaa mieltäsi.

Ap:llä on kaksi vaihtoehtoa: joko jemmaat miehen lahjat kaapinperälle, palautat ne joulun jälkeen ja ostat rahoilla itsellesi lahjan - tai ojentelet paketit iloisesti hymyillen yksi kerrallaan miehelle avattavaksi ja ihailet kovaan ääneen, kuinka juuri tämä sopii sinulle, ajattelin sinua niin kovasti kun tämän ostin. 

Viimeisen lahjan jälkeen istut kädet sylissäsi ja hymyilet iloisesti. Eiköhän siinä typerimmältäkin mieheltä jokin anteeksipyyntö irtoa.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 07:46"]

tokaisemalla lasten lahjojen paketoinnin yhteydessä, ettei minulle ole ostanut yhtään lahjaa, koska minulle on kuulemma vaikea keksiä yhtikäs mitään.

Oikeasti, tosi lapsellista, mutta pillahdin itkuun ja nyt on koko ajan itku kurkussa. En siis tule saamaan yhtäkään pakettia tänään.

Vähän varmaan lapsetkin ihmettelee.

Joka vuosi olemme toisillemme ostaneet ja nytkin mulla on miehelle säkillinen vaatteita paketoitu. Jotka vielä hain naapurikaupungista, miehen lempiliikkeestä.

Enkä ole edes vaikea ihminen. Olisin ollut onnellinen vaikka Säästöpörssin lahjakortista, kunhan nyt jotenkin olisi minua muistanut :(

Mitenkäs tästä pääsee yli?

[/quote] en mäkään saanut. Tiedätkö miksi, siksi kun minulle on niin vaikeaa ostaa yhtään lahjaa ;)

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 11:19"]

Kurjaa, ap... Mutta olikohan miehellesi päässyt syntymään sellainen käsitys, ettet kaipaa mitään joululahjoja? Oletko sanonut hiljattain esimerkiksi jotain sellaista, että joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja lämmin tunnelma eikä mitkään paketit? Miehet saattavat ottaa tuollaiset lausahdukset varsin kirjaimellisesti ;)

Toivottavasti miehesi korjaa vielä erehdyksensä, kun kerran säikähti sinun reaktiotasi! Hän ei varmasti halunnut tahallaan pahoittaa mieltäsi.

[/quote]

Meillä on ollut aina pääpointti joulussa yhdessäolo ja rentoilu. Mutta aina yhdet paketit olemme toisillemme ostaneet. Ehkä mies on korjannut asian. Ainakin kovin pahoillaan on ollut. Tulen illalla raportoimaan kuinka kävi. Luultavasti on jonkun paniikkiostoksen tehnyt :)

Mun isä osti useana vuonna äidilleni lahjojaniin synttäreinä kuin jouluinakin. Joka kerta lahja oli väärä, oli väärän värinen neule, väärä hajuvesi, vääräntyyppiset alusvaatteet, jouluaatot varsinkin olivat hankalia meille lapsille, ei tuntunut sopivalta olla tyytyväinen omiin lahjoihin kun äiti oli naama nyrpyllään ja valitti koko ajan mutta kaikkeen lapsi tottuu. Kun olin teini-ikäinen niin kysyin yhtenä jouluna isältä että mitä ostetaan äidille niin isä sanoi että äidille ei osteta mitään. Kun kysyin miksi niin isä sanoi että ei kuitenkaan osaa ostaa mitään oikeaa niin ei osteta enää. Niinpä ei ostettu ja äiti sai kauhean draamakohtauksen taas. Olisi kuulemma ihan mikä vaan lahja kelvannut. Sanottiin kaikki sitten että joka vuosi on ollut väärä lahja ja kamalaa kiukuttelua niin äiti sanoi että ollaan kaikki ihan kamalia hänelle ja hän kun tekee kaikkensa meidän vuoksi. Sekään ei ollut ihan totta nimittäin teini-ikään tullessani sain siivota sekä kodin että huolehtia veljestäni. Kirjoitusten aikaan muut keskittyivát lukemaan niin äidin mielestä mulla oli hyvin aikaa hoidella siivouksia ja pihatöitä. isä teki myös töidensä lisäksi kotihommia mutta äiti osasi tuostakin vetää jotenkin sellaisen johtopäätöksen ettei meistä kukaan koskaan tehnyt kotona mitään. Mä muutin kotoa pois 18 vuotiaana, isä lähti samoihin aikoihin. 

Mä en usko että yksikään kihana ihminen jää ilman lahjaa puolisolta. sori. menkää itseenne. antaja päättää ootko sen lahjan ansainnut et sinä itse. 

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 12:33"]

Mun isä osti useana vuonna äidilleni lahjojaniin synttäreinä kuin jouluinakin. Joka kerta lahja oli väärä, oli väärän värinen neule, väärä hajuvesi, vääräntyyppiset alusvaatteet, jouluaatot varsinkin olivat hankalia meille lapsille, ei tuntunut sopivalta olla tyytyväinen omiin lahjoihin kun äiti oli naama nyrpyllään ja valitti koko ajan mutta kaikkeen lapsi tottuu. Kun olin teini-ikäinen niin kysyin yhtenä jouluna isältä että mitä ostetaan äidille niin isä sanoi että äidille ei osteta mitään. Kun kysyin miksi niin isä sanoi että ei kuitenkaan osaa ostaa mitään oikeaa niin ei osteta enää. Niinpä ei ostettu ja äiti sai kauhean draamakohtauksen taas. Olisi kuulemma ihan mikä vaan lahja kelvannut. Sanottiin kaikki sitten että joka vuosi on ollut väärä lahja ja kamalaa kiukuttelua niin äiti sanoi että ollaan kaikki ihan kamalia hänelle ja hän kun tekee kaikkensa meidän vuoksi. Sekään ei ollut ihan totta nimittäin teini-ikään tullessani sain siivota sekä kodin että huolehtia veljestäni. Kirjoitusten aikaan muut keskittyivát lukemaan niin äidin mielestä mulla oli hyvin aikaa hoidella siivouksia ja pihatöitä. isä teki myös töidensä lisäksi kotihommia mutta äiti osasi tuostakin vetää jotenkin sellaisen johtopäätöksen ettei meistä kukaan koskaan tehnyt kotona mitään. Mä muutin kotoa pois 18 vuotiaana, isä lähti samoihin aikoihin. 

Mä en usko että yksikään kihana ihminen jää ilman lahjaa puolisolta. sori. menkää itseenne. antaja päättää ootko sen lahjan ansainnut et sinä itse. 

[/quote]

Tässä on enemmän asiaa kun ketjun tähänastisissa viesteissä yhteensä!

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 09:24"]

 Nyt sanot miehelle että tahdot ainakin yhden lahjan ja lähetät hakemaan.

[/quote]

Ensin pakotetaan ostamaan lahja, ja sitten se on tietysti vääränlainen, ei kelpaa, sitten taas itkastaan.

On eräillä vaikeeta.

Radio Rockilla Klaus Flaming käyttää "jos kohta"- sanontaa varsin paljon.

Joo, 27 asiallinen viesti, muttei valitettavasti sovi minuun. En ole koskaan valittanut / kritisoinut / arvostellut yhtäkään lahjaa, vaan innoissani ollut ja kiitollinen. Jouluvalmistelut meillä myöskin rutinoituneet. Minä hoidan siivoukset ja lasten lahjat, yhdessä kauppaan ja mies paistaa kinkun. Eli en ole hankala ihminen siinä mielessä.

Siksipä niin pahasti loukkaannuinkin, kun tuli heti mieleen, ettei mies enää pidä minua lahjan hankinnan arvoisena. Sillehän en siis mitään voi.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 14:33"]

Joo, 27 asiallinen viesti, muttei valitettavasti sovi minuun. En ole koskaan valittanut / kritisoinut / arvostellut yhtäkään lahjaa, vaan innoissani ollut ja kiitollinen. Jouluvalmistelut meillä myöskin rutinoituneet. Minä hoidan siivoukset ja lasten lahjat, yhdessä kauppaan ja mies paistaa kinkun. Eli en ole hankala ihminen siinä mielessä.

Siksipä niin pahasti loukkaannuinkin, kun tuli heti mieleen, ettei mies enää pidä minua lahjan hankinnan arvoisena. Sillehän en siis mitään voi.

[/quote]

Ota se kinkunpaisto lahjana ja lopeta rutkutus

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 14:33"]

Joo, 27 asiallinen viesti, muttei valitettavasti sovi minuun. En ole koskaan valittanut / kritisoinut / arvostellut yhtäkään lahjaa, vaan innoissani ollut ja kiitollinen. Jouluvalmistelut meillä myöskin rutinoituneet. Minä hoidan siivoukset ja lasten lahjat, yhdessä kauppaan ja mies paistaa kinkun. Eli en ole hankala ihminen siinä mielessä.

Siksipä niin pahasti loukkaannuinkin, kun tuli heti mieleen, ettei mies enää pidä minua lahjan hankinnan arvoisena. Sillehän en siis mitään voi.

[/quote]

Ota se kinkunpaisto lahjana ja lopeta rutkutus

[/quote]

Sun miehesi pilasi Joulun eilen, minun mies pilasi tänään Jouluaattoni , Joulupäiväni , Tapaninpäiväni ,,koko elämäni jota luulin onnelliseksi.

Sun mieshän on iha toivoton heitä sille ostamasi paketit roskiin t.mies

Minusta puolisoakin pitää jouluna muistaa. Vaikka typerämmälläkin lahjalla, mutta jotain. Vaikka joulukoriste, mutta jotain kuitenkin.

Viime jouluna sovittiin miehen kanssa, ettei osteta mitään. Tulee lahjoja kuitenkin muuta kautta ihan tarpeeksi. No, viimeisenä päivänä sorruin ja ostin miehelle kirjan... Onneksi sorruin. Mies oli ostanut mulle korvakorut, vaikka oli kuinka sovittu...:)

Jos hän omaehtoisesti on nyt päättänyt poiketa perinteestä ja jättänyt vain viileästi lahjan ostamatta, ansaitsee mies kyllä jonkinmoisen opetuksen. On jo jotenkin julkinen nolaus jos isomman väen kesken on lahjat aina vaihdettu. Mutta ehkä hän vielä yllättää?.. :) ihanaa joulua sinulle jokatapauksessa, jos joulu on lahjaton, anna miehen tuta tämä ja hemmottele itseäsi niinmaan vimmatusti heti joulun jälkeen! Ja laita mies maksumieheksi!

Miksi lahjat ovat sinulle niin tärkeitä? minäkään en saa ensimmäistäkään lahjaa mutta en osaa siitä kyllä mieltäni pahoittaa