Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lokakuu, aika masentua taas
06.10.2020 |
Puoli vuotta mennee varmaan itsariajatusten kanssa piehtaroidessa. Olen lihonutkin porsaan näköiseksi. Miehen mielestä olen hyvännäköinen, mutta vitut. Haluaisin hakata jokaisen ylikilon mustelmille ja h****ttiin tästä rumasta ruhosta. Olen juoppo työtön typerä h***a.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lokakuuta, etenevää syksyä ja pimeyttä. Ihmiset pysyvät kopeissaan, ei ole pakko olla sosiaalinen.. aina yhtä ihanaa ällöttävän kesän jälkeen.
Ei kukaan pakota kesällä tekemään mitään. Mikä ihmisiä vaivaa, joku puhuu jokasyksyisistä itsarimietteistä ja toiset hehkuttaa miten ihanaa on elämä kun on sitä pimeää joka ajaa toisen masennukseen.
Pitäisi varmaan keväällä käydä itse hehkuttamassa johonkin huhtikuun kevätmasisketjuun, että voi v***u on ihanaa, kyllä nautin kun linnut visertää ja muuta diibadaabaa. Jotkut ei sitten näe omaa napaansa pidemmälle, ei yhtään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap? Voisko kaamosmasennus saada vahvistusta esim (esi)vaihdevuosioireista?
34 joten ei pitäisi todennäköisesti vielä alkaa ihan lähiaikoina. Ap
Pimeys on itselleni se pahin. Inhoan pimeää. Syksyssä muuten ei vikaa, mutta se PIMEYS. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehei .. sadonkorjuun aikaa
Zinc
Jos ei ole muistanut viljellä itse mitään, niin metsätkin kasvaa täynnä sieniä ..
Marraskuussakin kerkeää sitten vasta masentumaan.
Huomenna ylös ulos ja sienimetsään !
En tunne mitään sieniä. Liikunnasta pitäisin kyllä jos voisin jotain muutakin harrastaa kuin kävelyä ja pyöräilyä tällä hetkellä. Ap
Sitten niitä oppii tuntemaan kun keräilee.
Zinc
Yritä kääntää kelkka tänä vuonna! Ota projektiksi laihduttaminen, jos kerran kilot häiritsee. Ota suunnaksi ensi kesä ja se, että otat sen vastaan uutena, timminä mimminä 😉 Tiedän, ei ole helppoa ja vaatii sisua mutta ehkä sulta löytyis se...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lokakuuta, etenevää syksyä ja pimeyttä. Ihmiset pysyvät kopeissaan, ei ole pakko olla sosiaalinen.. aina yhtä ihanaa ällöttävän kesän jälkeen.
Ei kukaan pakota kesällä tekemään mitään. Mikä ihmisiä vaivaa, joku puhuu jokasyksyisistä itsarimietteistä ja toiset hehkuttaa miten ihanaa on elämä kun on sitä pimeää joka ajaa toisen masennukseen.
Pitäisi varmaan keväällä käydä itse hehkuttamassa johonkin huhtikuun kevätmasisketjuun, että voi v***u on ihanaa, kyllä nautin kun linnut visertää ja muuta diibadaabaa. Jotkut ei sitten näe omaa napaansa pidemmälle, ei yhtään. Ap
No niinhän sitä aina tehdäänkin, tullaan hehkuttamaan juuri kevään ihanuutta vaikka se on tunnetusti masentuneille vaikeaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritä kääntää kelkka tänä vuonna! Ota projektiksi laihduttaminen, jos kerran kilot häiritsee. Ota suunnaksi ensi kesä ja se, että otat sen vastaan uutena, timminä mimminä 😉 Tiedän, ei ole helppoa ja vaatii sisua mutta ehkä sulta löytyis se...
Ei pitäisi olla kyllä vaikeaa kun ne kilot on enimmäkseen omassa päässäni. Syömishäiriöajatuksia tulee vain pintaan masennuksen mukana ja kun on ollut jo keväästä fyysistä kremppaa joka on estänyt lenkkeilyn. Viisi kiloa voisin ihan helposti pudottaa, kymmenen olisi ehkä jo liikaa. Normaalipainossa olen kyllä vielä.
Mietin auttaisiko käydä vaikka aamuisin uimassa tai vesijuoksemassa tai salilla polkemassa kuntopyörää tai crosstraineria. Enemmän on ollut ongelmana nuo kivut ja väsymys ja nyt kun on taas päällä tämä aika niin...ja yleisillä treenipaikoilla on aina riski koronasta, mutta pieni kyllä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lokakuuta, etenevää syksyä ja pimeyttä. Ihmiset pysyvät kopeissaan, ei ole pakko olla sosiaalinen.. aina yhtä ihanaa ällöttävän kesän jälkeen.
Ei kukaan pakota kesällä tekemään mitään. Mikä ihmisiä vaivaa, joku puhuu jokasyksyisistä itsarimietteistä ja toiset hehkuttaa miten ihanaa on elämä kun on sitä pimeää joka ajaa toisen masennukseen.
Pitäisi varmaan keväällä käydä itse hehkuttamassa johonkin huhtikuun kevätmasisketjuun, että voi v***u on ihanaa, kyllä nautin kun linnut visertää ja muuta diibadaabaa. Jotkut ei sitten näe omaa napaansa pidemmälle, ei yhtään. Ap
No niinhän sitä aina tehdäänkin, tullaan hehkuttamaan juuri kevään ihanuutta vaikka se on tunnetusti masentuneille vaikeaa aikaa.
Oikeasti vuodenaikamasentuneena pidän tuollaista yhtä tyhmänä käytöksenä ja pitäisi ihan normaalinkin empaattisen ihmisen ymmärtää, että jos toisella on vaikeaa niin ei se halua kuulla hehkutuksia. Jos joku puhuu, että elämä on p**kaa ei sille pidä mennä sanomaan, että jee, elämä on mahtavaa, nauti sinäkin. Ei se kärsivä saa siitä kommentista mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä kääntää kelkka tänä vuonna! Ota projektiksi laihduttaminen, jos kerran kilot häiritsee. Ota suunnaksi ensi kesä ja se, että otat sen vastaan uutena, timminä mimminä 😉 Tiedän, ei ole helppoa ja vaatii sisua mutta ehkä sulta löytyis se...
Ei pitäisi olla kyllä vaikeaa kun ne kilot on enimmäkseen omassa päässäni. Syömishäiriöajatuksia tulee vain pintaan masennuksen mukana ja kun on ollut jo keväästä fyysistä kremppaa joka on estänyt lenkkeilyn. Viisi kiloa voisin ihan helposti pudottaa, kymmenen olisi ehkä jo liikaa. Normaalipainossa olen kyllä vielä.
Mietin auttaisiko käydä vaikka aamuisin uimassa tai vesijuoksemassa tai salilla polkemassa kuntopyörää tai crosstraineria. Enemmän on ollut ongelmana nuo kivut ja väsymys ja nyt kun on taas päällä tämä aika niin...ja yleisillä treenipaikoilla on aina riski koronasta, mutta pieni kyllä. Ap
Kokeile, ethän sä mitään menetä 😊 Vesiurheilu varmasti hyvä, jos kipuja. Sitten, kun kroppa vähän vahvistuu, pystyy tekemään ehkä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkusyksy onkin usein ihan nautittavaa aikaa, vaikka illat pimenevätkin. Lokakuun puolivälin jälkeen mieliala alkaa laskea. Näin vuodesta toiseen. Eivät auta kynttilät eikä melatoniini.
Ulkoilu virkistää hetkeksi, joka päivä on päästävä joko kävelylle tai pyöräilemään, vaikka sataisikin. Enpänyt menisi sanomaan, että kaamosmasennus on asenteesta kiinni.
Näin Duodecimissä on sanottu: "Kaamosmasennus voimistuu yleensä iän myötä. Ensimmäiset oireet ilmenevät keskimäärin 20–30 vuoden iässä. Iän myötä oireet usein voimistuvat; osalla oirekuva kuitenkin häviää vuosien myötä." https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Mulla on vain pahentunut ja kirkasvalohoidosta sain aikanani aina pään kipeäksi. Oliskohan aika kokeilla lamppua uudelleen, jos ovat kehittyneet paremmiksi. Muuten on sitten vaan sinniteltävä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tämä on ihanaa aikaa, syksy. Kiva lenkkeillä vaikka vähän sataakin kun pääsee sitten lämpimään suihkuun. Illalla kynttilät palamaan ja punaviini lasillinen. Ja nukuttaakin paremmin kun on pimeää. Piristyn aina kun syksy tulee😊 tsemppiä sinulle ja älä sure asiaa mille et voi mitään.
En ymmärrä, miten kukaan tykkää lenkkeillä pimeässä. Jos maa on märkä, voi liukastuakin, kun ei näe eteensä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tämä on ihanaa aikaa, syksy. Kiva lenkkeillä vaikka vähän sataakin kun pääsee sitten lämpimään suihkuun. Illalla kynttilät palamaan ja punaviini lasillinen. Ja nukuttaakin paremmin kun on pimeää. Piristyn aina kun syksy tulee😊 tsemppiä sinulle ja älä sure asiaa mille et voi mitään.
Ehkä vielä sateista, pimeää ja harmaan masentavaa syksyäkin enemmän vituttaa nämä kynttilöiden poltosta sun muusta hehkuttavat täysin käsittämättömät urpot, jotka ilmeisesti rakastavat sitä kun luonto kuolee ympäriltä, vettä tihkuttaa ja kolea syysviima pilaa ulkoilunautinnotkin. Tietoisuus siitä, että kohta saa tarpoa loskassa on ilmeisesti näille perversseille jotain aivan ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiva kuulla tätä, että syksy on ihan kivaa jne. roskaa. Ette tiedä mitä on vuodenaikamasennus joillekin. Joka vuosi 6 kk pelkkää tuskaa. Haluaisin itsekin nauttia tästä ajasta. Ap
Minäpäs taidan tietää! Helpotti vasta sitten, kun muutin aurinkoiseen, lämpimään maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkusyksy onkin usein ihan nautittavaa aikaa, vaikka illat pimenevätkin. Lokakuun puolivälin jälkeen mieliala alkaa laskea. Näin vuodesta toiseen. Eivät auta kynttilät eikä melatoniini.
Ulkoilu virkistää hetkeksi, joka päivä on päästävä joko kävelylle tai pyöräilemään, vaikka sataisikin. Enpänyt menisi sanomaan, että kaamosmasennus on asenteesta kiinni.
Näin Duodecimissä on sanottu: "Kaamosmasennus voimistuu yleensä iän myötä. Ensimmäiset oireet ilmenevät keskimäärin 20–30 vuoden iässä. Iän myötä oireet usein voimistuvat; osalla oirekuva kuitenkin häviää vuosien myötä." https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Mulla on vain pahentunut ja kirkasvalohoidosta sain aikanani aina pään kipeäksi. Oliskohan aika kokeilla lamppua uudelleen, jos ovat kehittyneet paremmiksi. Muuten on sitten vaan sinniteltävä.
Juuri näin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tämä on ihanaa aikaa, syksy. Kiva lenkkeillä vaikka vähän sataakin kun pääsee sitten lämpimään suihkuun. Illalla kynttilät palamaan ja punaviini lasillinen. Ja nukuttaakin paremmin kun on pimeää. Piristyn aina kun syksy tulee😊 tsemppiä sinulle ja älä sure asiaa mille et voi mitään.
Ehkä vielä sateista, pimeää ja harmaan masentavaa syksyäkin enemmän vituttaa nämä kynttilöiden poltosta sun muusta hehkuttavat täysin käsittämättömät urpot, jotka ilmeisesti rakastavat sitä kun luonto kuolee ympäriltä, vettä tihkuttaa ja kolea syysviima pilaa ulkoilunautinnotkin. Tietoisuus siitä, että kohta saa tarpoa loskassa on ilmeisesti näille perversseille jotain aivan ihanaa!
Oletpa sinä rajoittunut, kun et ymmärrä, että ihmiset pitävät eri asioista. Mulle syksy on parasta ikinä, usko tai älä.
Miksi lihotit itsesi jo ennen tätä masennuskautta?
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lokakuuta, etenevää syksyä ja pimeyttä. Ihmiset pysyvät kopeissaan, ei ole pakko olla sosiaalinen.. aina yhtä ihanaa ällöttävän kesän jälkeen.
Oma halvaannuttava ja ahdistava kaamosmasennuskin on lievempi sairaus kuin tämän kommentoijan päänsisäiset ongelmat. En itsekään ole sosiaalinen ( en edes ymmärrä mikä yhteys sillä tähän on), mutta jos kesä on ällöttävää ja surullisen kurja pimeys ihanaa, niin kannattaisi tutkituttaa päänsä.
Syksyn masennuksen kliimaksi osuu melko tarkalleen itsenäisyyspäivään, miehiä tämä tietysti ei paljoa hetkauta koska masentuvat vasta kevättalvella päivän pidentyessä.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen olet ap? Voisko kaamosmasennus saada vahvistusta esim (esi)vaihdevuosioireista?