Lue keskustelun säännöt.
Miten rakastuminen menee? Voimistuuko se ajan mittaan vai alkaa siten, vai...?
23.12.2013 |
Kun puhutaan voimakkaasta rakastumisesta, joka on siis jalat alta vievää, ja joka sitten kahden vuoden päästä loppuu, niin onko siinä tiettyä kaavaa?
a) Jalat menee alta saman tien, tai viimeistään kuukaudessa, sitten huumaava tunne jatkuu koko ajan samanlaisena sen 1,5-3 vuotta
b) Jalat menee alta saman tien, tai viimeistään kuuakudessa, ja puolen vuoden jälkeen huumaava tunne alkaa heiketä, ja sitten haalenee kuukausi kuukaudelta
c) Rakastuminen alkaa ihastumisena, sitten voimistuu viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta ja .... mitä?
Onko teillä jotain tiettyä kaavaa, miten se tapahtuu?
Kommentit (22)
Mulla alkoi tunteesta, että on hyvä, helppo ja luonteva olla toisen kanssa. Tuntui että meidän molempien parhaimmat puolet tuli spontaanisti esille, ei tarvinnut pingottaa tai yrittämällä yrittää tehdä vaikutusta.
Ei mitään huumaa tai perhosia vatsan pohjassa siis. Ennemminkin sellainen seesteinen fiilis, että on tekemisissä parhaimman ystävän kanssa. Tuolta kantilta päätös avioitua oli kai järkipäätös. Palat vain loksahtivat kohdalleen ja tiesin löytäneeni mulle sopivan puolison ja elämänkumppanin.
Hullaantuminen ja rakastuminen on tullut vasta avioliiton solmimisen jälkeen. Ollaan oltu yhdessä kohta vuosikymmen, meillä on kolme lasta ja...olen aivan hulluna mieheeni.
Arvostan ja ihailen häntä, kaipaan välillä naurettavuuksiin asti työpäivän aikana ja mies on mulle todella puoleensa vetävä. Ja se vetovoima on niin fyysistä, henkistä kuin älyllistä. Välillä on vain euforinen olo, kun katselen tai tarkkailen miestä. "Onko tää aarre todella mun?" :)
Kun aloitettiin seustelu, olin parikymppinen ja mulla ei ollut muuta parisuhdekokemusta. Tulin myös eroperheestä ja luulin, että parisuhde olisi aina enemmän tai vähemmän haastavaa.
Mulle olikin iloinen yllätys, kuinka ihanaa ja antoisaa parisuhde voi olla. Kirjaimellisesti se voimavara ja ilon lähde elämässä, joka pitää mut liikkeellä.
Tässä nyt yksi näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 00:34"]
Mulla alkoi tunteesta, että on hyvä, helppo ja luonteva olla toisen kanssa. Tuntui että meidän molempien parhaimmat puolet tuli spontaanisti esille, ei tarvinnut pingottaa tai yrittämällä yrittää tehdä vaikutusta.
Ei mitään huumaa tai perhosia vatsan pohjassa siis. Ennemminkin sellainen seesteinen fiilis, että on tekemisissä parhaimman ystävän kanssa. Tuolta kantilta päätös avioitua oli kai järkipäätös. Palat vain loksahtivat kohdalleen ja tiesin löytäneeni mulle sopivan puolison ja elämänkumppanin.
Hullaantuminen ja rakastuminen on tullut vasta avioliiton solmimisen jälkeen. Ollaan oltu yhdessä kohta vuosikymmen, meillä on kolme lasta ja...olen aivan hulluna mieheeni.
Arvostan ja ihailen häntä, kaipaan välillä naurettavuuksiin asti työpäivän aikana ja mies on mulle todella puoleensa vetävä. Ja se vetovoima on niin fyysistä, henkistä kuin älyllistä. Välillä on vain euforinen olo, kun katselen tai tarkkailen miestä. "Onko tää aarre todella mun?" :)
Kun aloitettiin seustelu, olin parikymppinen ja mulla ei ollut muuta parisuhdekokemusta. Tulin myös eroperheestä ja luulin, että parisuhde olisi aina enemmän tai vähemmän haastavaa.
Mulle olikin iloinen yllätys, kuinka ihanaa ja antoisaa parisuhde voi olla. Kirjaimellisesti se voimavara ja ilon lähde elämässä, joka pitää mut liikkeellä.
Tässä nyt yksi näkökulma.
[/quote]
ihanaa:-)
Siis minkä ikäinen ihminen tällaista kysyy, ihan mielenkiinnosta kysyn? Täällä olettaisi olevan enimmäkseen aikuisia, jo jotain elämästä ymmärtäviä ihmisiä kuitenkin. Onhan kyse niin perustavanlaisesta ihmisen syvästä tunteesta, niin sittenkö joku aikuinen on niin... mitä tuo sitten enää onkaan, siis että pitää kysyä aakkoset aiheeseen jostain av:lta. Se on mielestäni aika surkeaa, mutta sääli tosiaan jos jollain on asiat niin.
No mä olen vielä rakastuneempi mitä olin alussa ja on mennyt 6 vuotta...
Se on ihan tapauskohtaista. Ei tuohon ole yhdenmukaista biologista tai antropologista sääntöä, vaikka hienot tutkimukset niin väittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea aito rakkaus syvenee ja paranee, mutta siinä pitää olla kaikki asiat kohdallaan. Mä rakastuin heti, 24v sitten. Se vaan loksahti heti. En oikeen omalla kohdallani usko kuin salamarakkauteen. Sen on aistittavissa heti kohdallani!
Ne rakastumishormonit, sellainen hurmostila kestää sen muutaman vuotta elimistössä, ts. niiden tuotantotapa. Jos nimittäin kokee oikean rakastumisen.
Mutta tunnehan voi vain voimistua ajan mittaan, ja alkutilanne eroaa eri tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä ennemmin tai myöhemmin huomaat rakastatko
Ap on nelikymppinen, ja takana on yksi parikymppisenä alkanut avioliitto. En muista en niitä aikoja... siksi kyselen... Av kun tietää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla meni jalat alta nopeasti, pari vuotta oli aika huumaa. Kun oltiin oltu yhdessä 6v, meillä oli aika vaikea kausi, en itse tuntenut olevani yhtään rakastunut. Inhosin melkein. Sitten se meni ohi, ajattelin vain, että pakko päästä pattitilanteesta pois. Alkoi mennä paremmin. Sitten on mukaan tullut myös kiitollisuus yhteisistä kokemuksista.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 17:09"]
No mulla meni jalat alta nopeasti, pari vuotta oli aika huumaa. Kun oltiin oltu yhdessä 6v, meillä oli aika vaikea kausi, en itse tuntenut olevani yhtään rakastunut. Inhosin melkein. Sitten se meni ohi, ajattelin vain, että pakko päästä pattitilanteesta pois. Alkoi mennä paremmin. Sitten on mukaan tullut myös kiitollisuus yhteisistä kokemuksista.
[/quote]
Meillä oli vähän sama. Nyt ollaan 6 vuotta oltu yhdessä ja mulla just sellainen tunne, että en enää ole rakastunut (rakastan kylläkin) enkä tiedä haluanko jatkaa suhdetta. Pidämme nyt taukoa ja katsotaan parin kuukauden päästä. Saanko kysyä, että mistä löysit sen varmuuden, että haluat jatkaa suhdetta, vaikka rakastumisen tunne oli kadonnut? Itse pohdin juuri, että pitäisikö kuitenkin yrittää, kun ollaan jo näin pitkälle päästy ja suhteessa on paljon hyvääkin. Kannattaako sitä rakastumisen tunnetta ja huumaa lähteä etsimään muualta, kun eihän se varmaan kuitenkaan kestä? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vai näyttääkö se vain siltä tältä puolen katsottuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se kuuluisa seitsemän vuoden kriisi. Minäkin muistan sen, se oli käännekohta.
Sanotaan, että pitää olla varullaan, jos heti on seitsemännessä taivaassa. näin tapahtuu narsistin tavatessaan. Eli "normaalimpaa" on, että suhde kasvaa ja syvenee ajan myötä. Mutta kuinka nopeasti tämä normaali suhde sitten syvenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunteilla ole kaavaa eivätk' kaikki ihmiset tunne samalla tavalla!
Jos hyvin käy rakastuminen syvenee ajan ja arjen myötä rakkaudeksi ja se puolestaan syvenee vuosi vuodelta yhä enemmän. Tämä siis mun (meidän) kokemus :D
Komppaan kolmosta, tapauskohtaista. Riippuu ihan siitä, miten usein näkee, miten paljon pitää muuten yhteyttä, miten paljon keskustelee ja tekee asioita yhdessä. Joskus loksahtaa palaset paikoilleen heti, joskus vähän myöhemmin. Ei ole mitään tyhjentävää vastausta tuohon.
Jos rakastuminen syvenee koko ajan, niin muuuttuuko se automaattisesti rakkaudeksi? Eli onko rakkaus syventynyttä rakastumista?
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 23:55"]
Rakkautta ei edes ole.
[/quote]
voi sinua...hyvää Joulua kuitenkin!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 23:55"]
Rakkautta ei edes ole.
[/quote]
voi sinua...hyvää Joulua kuitenkin!
[/quote]
Samoin.