Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lapsen, minä en koska olen uraorientoitunut
22.12.2013 |
Toki siis haluan tavallaan lapsen, ja voisin nytkin pyöräyttää ihan miehen mieliksi, mutta olisiko paha jos mies sitten jäisi kotiin lapsen kanssa ja minä jatkaisin töissä heti kun mahdollista?
Katsoisitteko kieroon?
Olen 28v.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:03"]
Miehellä entuudestaan 15- ja 13v lapset. Tietää kyllä mitä pikkulapsiarki on.
t. ap
[/quote]
Tiedätkö miten hän osallistui lasten pikkulapsiaikana? Kuka veti silloin päävastuun lapsista ja kotitöistä? Tiedätkö mihin entinen liitto kaatui?
En haluaisi maalata piruja seinille, mutta miehelläsi saattaa hyvinkin olla erilainen muistikuva pikkulapsiajasta kuin hänen lastensa äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:10"]Ei todellakaan onnistu. Meillä mies on 100% osallistuva ja mukana lapsen hoidossa, mutta ei todellakaan selviäisi siitä yksin. Ei kukaan selviä, jos ei ole pakko.
[/quote]
No miten ne äidit pystyy jäämään kotiin vauvan kanssa? Ainiin, koska ne on ÄITEJÄ ja isi vasta kakkosvaihtoehto, josta ei oikeastaan ole paljon mihinkään. Kuten nyt vaikkapa vastasyntyneen pääasialliseksi hoitajaksi.
Mietin myös sitä, että kuinka vanha miehesi mahtaa olla? Kuinka hän mahdollisesti jaksaisi kuukausi- ehkä vuositolkulla valvoa yöt, jos vauva sattuisi olemaan huonouninen? Itse olen sinun ikäisesi, ja valvominen tekee minulle jo tiukkaa vaikka minulla on imetyshormonit helpottamassa. Muutaman vuoden vanhempi mieheni on seuraavana aamuna aivan kuollut, jos herää kerran pari yössä. (Joo, älä kysy. :) ) Itse herään pahimmillaan sen 10 kertaa.
Lähtökohtaisesti en tekisi lasta tilanteessa, jossa vain jompikumpi sitoutuisi hoitoon. Kyllä sen pitäisi olla kahden kauppaa, vaikka toki piristävä poikkeus se olisi noinpäin.
Hmm... Uraorientoitunut... Hmm... Piti ihan miettiä tuota sanaa... Kuinka kauan ihminen voi olla uraorientoitunut? Eläkeikään asti? Luotko uraa itsesi vai muiden vuoksi? Koska heität hanskat naulaan? Mitä otat mukaasi kun täältä lähdet?
1) Älä tee lasta jos et oikeasti halua sitä. Sinulla on vielä yli 10 vuotta aikaa harkita asiaa.
2) Ihan perussettiä jos äiti pitää äitiysvapaan (105 arkipäivää) ja isä vanhempainvapaan (158 arkipäivää). Pitää vaan opettaa lapsi syömään pullosta ennen äitiysvapaan loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:10"]Ei todellakaan onnistu. Meillä mies on 100% osallistuva ja mukana lapsen hoidossa, mutta ei todellakaan selviäisi siitä yksin. Ei kukaan selviä, jos ei ole pakko.
[/quote]
No miten ne äidit pystyy jäämään kotiin vauvan kanssa? Ainiin, koska ne on ÄITEJÄ ja isi vasta kakkosvaihtoehto, josta ei oikeastaan ole paljon mihinkään. Kuten nyt vaikkapa vastasyntyneen pääasialliseksi hoitajaksi.
[/quote]
Samalla tavalla vastaisin miehelle, jonka vaimo haluaa lapsen, mutta mies ei, mutta voisi tehdä lapsen vaimon mieliksi, jos vaimo lupaisi hoitaa lapsen käytännössä yksin. Se osuus, missä ap kaaveilee miehensä jäävän lapsen kanssa kotiin, ei minua tässä kuviossa häiritse yhtään, päin vastoin. Sen sijaan kaikki muut lyhyen aloituksen lauseet saavat kulmakarvani pystyyn. Ei lapsia pyöräytetä toisen mieliksi. Lisäksi naiselle raskaus/synnytys/pikkulapsiaika harvoin nyt vaan on sellainen asia, jonka voisi etukäteen täysin suunnitella ja pistää kalenteriin. Se on aika monelle tuonut niin itsestä kuin puolisosta uusia piirteitä esille, moni asia ei mene kuten alunperin suunniteltu. Jo sen takia lapsia ei mielestäni ole järkevä tehdä tiukkojen reunaehtojen vallitessa.
En katsoisi kieroon, mutta kuten muutkin täällä, kävisin miehen kanssa hyvin vakavia keskusteluja siitä, mitä se vauva-arki raadollisimmillaan on, ja että mieltään ei sitten voi muuttaa kesken kaiken. En sinällään lainkaan epäile miehen kyvykkyyttä toimia lapsen ensisijaisena huoltajana. Aika monta kertaa vaan näkee sitä, että mies haluaakin lopettaa hoitovapaan lyhyeen ja lapsi laitetaan liian pienenä päiväkotiin. Jostain syystä useampi isä kuin äiti tuntuu olevan tähän ratkaisuun valmis, syytä en osaa spekuloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsien kanssa on kivaa, mutta myös rankkaa ja erilaista kuin ilman lapsia. Siitä on hankala nauttia, jos lapsia ei itse halunnut. Uran kannalta on tosi pieni asia, onko poissa 3 vai 9 kuukautta. Mutta sen jälkeen lasta tai pikkukoululaista täytyy jonkun kiirehtiä hoitamaan kotiin lähemmäs kymmenen vuotta tai enemmänkin. Rumbasta selviää uraihminenkin, mutta asioiden sopiminen ja vuorojen jakaminen kestää tosiaan paljon kauemmin kuin vauvavaiheen.
Lapsien kanssa on kivaa, mutta myös rankkaa ja erilaista kuin ilman lapsia. Siitä on hankala nauttia, jos lapsia ei itse halunnut. Uran kannalta on tosi pieni asia, onko poissa 3 vai 9 kuukautta. Mutta sen jälkeen lasta tai pikkukoululaista täytyy jonkun kiirehtiä hoitamaan kotiin lähemmäs kymmenen vuotta tai enemmänkin. Rumbasta selviää uraihminenkin, mutta asioiden sopiminen ja vuorojen jakaminen kestää tosiaan paljon kauemmin kuin vauvavaiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:37"]
Hmm... Uraorientoitunut... Hmm... Piti ihan miettiä tuota sanaa... Kuinka kauan ihminen voi olla uraorientoitunut? Eläkeikään asti? Luotko uraa itsesi vai muiden vuoksi? Koska heität hanskat naulaan? Mitä otat mukaasi kun täältä lähdet?
[/quote]
No ei ap varmaan joo ota uraa mukaan kun täältä lähtee. Otatko sinä lapsesi?
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli sama juttu. Mies halusi lapsen ja mulle se ei ollut niin tärkeä. Onneksi suostuin. Vuosi meni ennenkuin raskauduin. On aivan ihanaa olla äiti. Mies hoitaa lasta aina kun sairastuu joten pääsen töihin. Koen olevani parempi äiti kun saan käydä töissa.