Mies haluaa lapsen, minä en koska olen uraorientoitunut

En katsoisi. Pääasia, että molemmat rakastaisitte ja lapsesta huolehdittaisiin. Kyllä nainenkin saa olla uraorientoitunut.

Siitä vaan, jos se on OK miehelle. Elämme sentään jo 2010-lukua.

Älä missään tapauksessa hanki lasta, jos et itse halua ryhtyä vanhemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 22:33"]

Toki siis haluan tavallaan lapsen, ja voisin nytkin pyöräyttää ihan miehen mieliksi, mutta olisiko paha jos mies sitten jäisi kotiin lapsen kanssa ja minä jatkaisin töissä heti kun mahdollista?

Katsoisitteko kieroon?

Olen 28v.

[/quote]En katsoisi kieroon! Nuo sukupuoliroolit vain on yllättävän vahvoja ja pulpahtavat lapsen saamisen jälkeen silmille kuin ilotulitusraketit. Jos siis tahdot tuohon ryhtyä, niin puhu selväksi miehen kanssa kaikki. Onko hän oikeasti valmis jäämään kotiin kun sinä teet uraa? Varmasti? Siis IHAN varmasti? Siins ihan varmasti niin, että hän ei aio sinua syyllistää, kun väsyneenä yön valvomisen jälkeen HÄN jää koliikkiaan parkuvan vauvan kanssa pukluisissa yökkäreissään himaan yksin kuukausia kun sinä menet töihin?

Jotkut vauvat ei myös halua syödä pullosta tai tuttia, mikä voi hankaloittaa töihin paluuta sinun osaltasi ihan heti. Epätodennäköistä mutta siis ihan kaikkea yllättävää voi tulla vastaan mitä ei ole osannut etukäteen ajatella. Eli hyvä olisi varautua kaikenlaisiin tilanteisiin jos asiat ei mene niin kuin on suunnitellut.

Mä olisin ihan valmis hankkimaan (joojoo ei niitä hankita vaan saadaan) lapsen vaikka heti jos mies pystyisi raskautumaan ja imettämään.

Ahdistaa vaan ihan kamalasti ajatuskin että olisin täysin sidottu vauvaan ensiksi raskauden, ja sen jälkeen vielä imetyksenkin ajan.

Multa puuttuu selkeästi äiti/hoivavietti ja se ärsyttää mua todella paljon!

Ja se "jotain ihan yllättävää" voikin olla koliikkivauva, mies toteuttaa ettei jääkään kotiin ja minkäs siinä teet. Annat lapsen adoptioon? Olen nähnyt niin monta innokasta isukkia odottamassa lasta, vaan niin on into karissut ja työkiireet olleet sitä tärkeämmät mitä vaikeampi tilanne kotona. Niih.

Milloin ihmeessä päästäisiin siitä kummallisesta käsityksestä, ettei perhettä ja uraa voisi sovittaa yhteen? Yhteispeliä se vaatii, mutta onnistuu kyllä.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 22:51"]

Mä olisin ihan valmis hankkimaan (joojoo ei niitä hankita vaan saadaan) lapsen vaikka heti jos mies pystyisi raskautumaan ja imettämään.

Ahdistaa vaan ihan kamalasti ajatuskin että olisin täysin sidottu vauvaan ensiksi raskauden, ja sen jälkeen vielä imetyksenkin ajan.

Multa puuttuu selkeästi äiti/hoivavietti ja se ärsyttää mua todella paljon!

[/quote]Moi! Ei kaikilla naisilla ole mitään emonvaistoja, eikä se tee meistään yhtään sen huonompia ihmisiä. Meitä on kaikenlaisia, miehiä ja naisia, täysin riippumatta sukupuolistereotypioista. Muistathan, että a) njos joskus päätät lapsen hankkia, niin se i kaadu mihinkään vauvakuumeen puutteeseen ja b) ihmisen, edes naisen, ei ole MIKÄÄN pakko KOSKAAN hankkia lapsia jos näin päättää. Kaikkea hyvää!

Kannattaa myös pitää mielessä että kaikki ei aina välttämättä mene niin kuin on suunniteltu tai ajateltu. Itse kuvittelin (ennen lasten saantia) että voisin kotona ollessa tehdä väitöskirjaa samalla kun lapsi leikkii tyytyväisenä itsekseen keittiön lattialla. Todellisuus oli sitten hiukka toinen. Miehelläkin voi olla epärealistinen kuva siitä mitä arkitodellisuus pikkulapsen kanssa on. Voi myös olla että sussa herää voimakas äidinvaisto ja tuntuu vaikealta jättää vauva kotiin isän kanssa ja lähteä töihin ja eroon lapsesta koko päiväksi. Näitä kun ei satavarmasti voi etukäteen tietää. 

Äidinvaistot saattavat herätä vasta syntymän jälkeen. Ensimmäistä odottaessa tunsin epävarmuutta, pelkoa ja yritin rationaalisesti käsitellä ajatusta vanhemmuudesta (tyylin lapsen isä hoitaa 50% hommasta jne jne...) Vauvan syntymä muutti kaiken. Rakastuin lapseen. Minussa heräsi onnen ja voiman tnne, olisin voinut kuolla vauvan puolesta. Imettäminen oli ihanaa, hoitaminen oli ihanaa. Lapsesta tuli elämäni merkittävin sisältö, tärkein asia. Uraorientoituneet ajatukset muuttuivat. Niin se elämä yllättää. Mulla on nyt rakkaan mieheni kanssa seitsemän lasta. ;)

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 22:33"]

Toki siis haluan tavallaan lapsen, ja voisin nytkin pyöräyttää ihan miehen mieliksi, mutta olisiko paha jos mies sitten jäisi kotiin lapsen kanssa ja minä jatkaisin töissä heti kun mahdollista?

Katsoisitteko kieroon?

Olen 28v.

[/quote]

kokemuksesta sanon, että

a)tosi moni katsoo kieroon (itse en katsoisi, mutta minua katsottiin) ja 

b) älä missään tapauksessa luota siihen, että mies todella tarkoittaa samaa kuin sinä sillä, että lupaa kantaa päävastuun lapsen hoidosta. Minunkin mieheni lupasi, kaikki puhuttiin moneen kertaan selväksi ja mies jäi vanhempainlomallekin. Kävi ilmi että hänen mielestään se takoitti sitä, että minä hoidan lasta aamukuudesta noin aamukymmeneen kun hän nukkuu, käyn äkkiä pari tuntia töissä, tulen takaisin laittamaan lounasta ja nukutan lapsen päiväunille lounaan jälkeen omien etätöideni ohessa ja kun se kerta on mun viereen nukahtanut niin minä vahdin untakin kun mies puuhaa jotain autotallijuttujaan. Illalla sit mun työt on tietty jo loppuneet ja mun hoitovuorokin alkaa.

Mutta sinänsä se vuoden äitiys ja vanhempainloma ei oikeasti estä sun urasuuntautuneisuutta mitenkään. Ura koostuu vuosista, muutama kuukausi ei liikuta sitä, inkään suuntaan. Sanon tämän näin kun mun lapsi on 16 ja mulla itselläni on kavainvälisellä tasolla menestyvä ura.

Jos et itse halua lasta oikeasti, niin ei tule kesää... Jos siis ajattelet, että tästä nyt vaan pyöräytät miehelle lapsen ja jatkat suht normaalisti elämää. Se ei mene niin.

Miehellä entuudestaan 15- ja 13v lapset. Tietää kyllä mitä pikkulapsiarki on.

t. ap

12 jatkaa. Tarkoitan, että lapsi myllää ajatuksiasi ja elämääsi enemmän kuin ikinä voit etukäteen arvata....

Synnytyksessä voi myös revetä tai sektiosta saada verenmyrkytyksen, ei ollenkaan niin harvinaista. Minulla meni kuukausi synnytyksestä, että pystyin edes kävellä.

Tarvitseeko sinun muka miettiä sitä, miten muut siihen suhtautuvat? Pienin asia mitä tulee ottaa huomioon tuollaisessa asiassa.... tai ei tarvitsisi ajatella sitä ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:03"]

Miehellä entuudestaan 15- ja 13v lapset. Tietää kyllä mitä pikkulapsiarki on.

t. ap

[/quote]Tietää, tietää, mutta sillä kuitenkin miehenä on täysin eri kuva vauvan hoidosta kuin mitä se todellisuus päähuoltajana on. Eli ok, mutta VARMISTA, varmista ja varmista, että mies oikeasti on valmis hoitamaan yöheräilyt, syötöt, vaipanvaihdot, leikittämiset, kerhot, ulkoilut ja kaiken.

Ei todellakaan onnistu. Meillä mies on 100% osallistuva ja mukana lapsen hoidossa, mutta ei todellakaan selviäisi siitä yksin. Ei kukaan selviä, jos ei ole pakko.

Millä tavalla lapsen hankkiminen kaikkine muutoksineen parantaisi elämääsi?