13-vuotiaan tytön murrosikä
...on ja tuntuu. Ennen niin sävyisä tyttö ei ole enää. Lapsi on koulussa hyvä ja tunnollinen, kavereitakin riittää. Nyt vain kotia kohtaan hyökätään tosi lujaa "kaikki täällä on tylsää, olisinpa koulussa. Antakaa mun vaan olla rauhassa, älkää puuttuko" Me olemme ihan perusperhe.
Itkukohtaukset syntyvät aika pienestä (huoneen siivous jne) ja ovat rajuja.
Muilla vastaavaa? Olen hieman hämmästynyt (lapsi eka murkkumme ja jatkoa seuraa tulevina vuosina...)
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:27"]
Muista se, että lapsesi täytyy vihata sinua, että se pääsee irti sinusta. Se aiheuttaa jo muutenkin ristiriitaisessa iässä pahaa oloa. Mutta se on tehtävä, ettei tytöstä tule sellaista äidin mussukkaa, joka pakkaa heti tavarat jokaisen riidan jälkeen ja tulee äidin luokse takaisin.
Odottele rauhassa pari vuotta, niin tyttösi tulee sinun luoksesi takaisin ihan uutena ihmisenä. Murrosiän putkesta putkahtaa yhtäkkiä esille viehättäviä nuoria naisia ja miehiä.
Kuuntele, kuuntele, ole taustalla turvana. Lupaa lapsellesi, että sattuu vaikka mitä, olet aina hänen tukenaan. Näin te pärjäätte
[/quote]
Niin ja valitse sotasi, mitä sodit.
t. kolmas murkku meneillään
Ei kyllä tarvitse vihata, kahden murkun kokemuksella sanoisin. Ja lohdutan, että pahin menee näillä fiksuila tyypeillä yleensä nopeasti ohi. Mitäs kivaa voisitte loman aikana tehdä yhdessä, siis selaista, mistä tyttö pitäisi? Elokuviin?
Meillä 12 vuotias tyttö on paukkunut, salamoinut ja rätissyt jo muutaman kuukauden. Tyttö ei ole ollut ikinä mikään helppo tapaus, mutta nyt touhu on välillä ihan karmivaa.. Tottakai on aikoja, jolloin kaikki menee kivasti, nauramme ja juttelemme yhdessä kivasti ja pikkusisarukset kelpaavat hyvin kavereiksi, mutta esimerkiksi nyt miniteini on onneksi omassa huoneessaan rauhoittumassa pienen sodan jälkeen. En edes muista miten se alkoi, varmasti jotakin pienempien ärsyttämistä, siitä sitten rääkymistä kun on pyydetty olemaan kunnolla ja siitä se mukavasti on lähtenytkin lapasesta. Huonoa käytöstä en siedä ja kuuntele, tavaroiden viskominen loppuu nopeasti ja tyttö saa rauhoittua joko omassa huoneessaan tai pihalla, ihan miten haluaa. Huutokonserttiin en myöskään lähde, teini on talon ainoa rääkyjä.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:33"]
Ei kyllä tarvitse vihata, kahden murkun kokemuksella sanoisin. Ja lohdutan, että pahin menee näillä fiksuila tyypeillä yleensä nopeasti ohi. Mitäs kivaa voisitte loman aikana tehdä yhdessä, siis selaista, mistä tyttö pitäisi? Elokuviin?
[/quote]
Ehkä ei sellaisten lasten, joilla ei ole syvää kiintymyssuhdetta vanhempiinsa. Heidän ei tarvitse pyristellä irti, koska ei ole mitään, mistä pyristellä.
Keskimääräinen teinityttö itkee kerran päivässä.
Samat kuviot meneillään Neiti 12-veellä. Huoh. Annamullevoimaa.
Meillä 14v ja 13v tytöt, eikä mitään isompaa ole ollut. 13v jankkaa ajoittain jostain, mutta se kuuluu luonteeseen, on siis jankannut koko ikänsä :)
Tyttö on myös todella ailahtelevainen, koskaan ei voi tietää, millä mielellä aamulla noustaan. Toisaalta taas joskus mitä viehättävin ja hyväntuulinen. Se vain ahdistaa itseä, kun hyökkää juuri kotia vastaan: täällä on paha olla, kavereiden kanssa vain kivaa. Minussa mättää kuulemma se, että sekaannun ja uteten, en usko kun hän sanoo ettei mikään vaivaa...
Mutta kiva kuulla, ettei olla ainoa huusholli Suomessa.
AP
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:22"]
...on ja tuntuu. Ennen niin sävyisä tyttö ei ole enää. Lapsi on koulussa hyvä ja tunnollinen, kavereitakin riittää. Nyt vain kotia kohtaan hyökätään tosi lujaa "kaikki täällä on tylsää, olisinpa koulussa. Antakaa mun vaan olla rauhassa, älkää puuttuko" Me olemme ihan perusperhe.
Itkukohtaukset syntyvät aika pienestä (huoneen siivous jne) ja ovat rajuja.
Muilla vastaavaa? Olen hieman hämmästynyt (lapsi eka murkkumme ja jatkoa seuraa tulevina vuosina...)
[/quote]
Sama täällä, HUOH !
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:20"]
Tyttö on myös todella ailahtelevainen, koskaan ei voi tietää, millä mielellä aamulla noustaan. Toisaalta taas joskus mitä viehättävin ja hyväntuulinen. Se vain ahdistaa itseä, kun hyökkää juuri kotia vastaan: täällä on paha olla, kavereiden kanssa vain kivaa. Minussa mättää kuulemma se, että sekaannun ja uteten, en usko kun hän sanoo ettei mikään vaivaa...
Mutta kiva kuulla, ettei olla ainoa huusholli Suomessa.
AP
[/quote]
Anna sille tilaa...
Moi, oon kohta 13-vuotias ja ton ketä kerto ekana et se saa itkukohtauksii, nii tiedoks vaa et oon itekki samanlainen.(mut en kyl turhista asioista, ruve itkee.) Sitä paitsi te kaikki ootte olleet ihan samanlaisii, kui meeki teijän ikäsenä. Moi vaa sitte.
Just joo oma äiti oli samanlainen ettei hyväksynyt murrosikää vaan valitti ja syyllisti mua.Voit vaan arvata ettei hyvät oo välit nytkään.Hyi mikä äiti.Murrosikä on ihan luonnollinen asia!
Sä et tiiä tästä mitääääääääää!!!!!
Niin sitä paitsi sä et oo mikää 13-vuotias!!!
Sinä et oo hyvä sanoo mulle mitää tollasta.
Muista se, että lapsesi täytyy vihata sinua, että se pääsee irti sinusta. Se aiheuttaa jo muutenkin ristiriitaisessa iässä pahaa oloa. Mutta se on tehtävä, ettei tytöstä tule sellaista äidin mussukkaa, joka pakkaa heti tavarat jokaisen riidan jälkeen ja tulee äidin luokse takaisin.
Odottele rauhassa pari vuotta, niin tyttösi tulee sinun luoksesi takaisin ihan uutena ihmisenä. Murrosiän putkesta putkahtaa yhtäkkiä esille viehättäviä nuoria naisia ja miehiä.
Kuuntele, kuuntele, ole taustalla turvana. Lupaa lapsellesi, että sattuu vaikka mitä, olet aina hänen tukenaan. Näin te pärjäätte